Vaasan tarkka-ampujakasarmit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yksi vanhoista kasarmirakennuksista.

Vaasan tarkka-ampujakasarmit on 1880-luvulla rakennettu kasarmialue Vaasassa, keskustan lounaisosassa ortodoksikirkon ympärillä ja Korsholmanpuistikon varrella. Aluetta käyttävät nyt monet taidealan toimijat kattonimellä Kulttuurikasarmi, ja siellä sijaitsevat muun muassa tanssin aluekeskus ja ruotsinkielinen työväenopisto Arbis.[1]. Sairaalarakennus toimii hostellina[2].

Alueen suunnitteli arkkitehti August Boman, ja se oli ensin Vaasan tarkk’ampujapataljoonan käytössä. Venäläistämistoimien aikana sinne oli sijoitettu venäläinen joukkoyksikkö, mutta itsenäistymisen jälkeen kasarmialue siirtyi Suomen puolustusvoimille. Sinne on ollut sijoitettuna kolme eri joukko-osastoa. Viimeisenä siellä toimi Vaasan rannikkopatteristo, joka lakkautettiin vuoden 1998 lopussa. Sen jälkeen alue on siirtynyt pääosin Vaasan kaupungille. Kasarmialueen vanhimmat rakennukset ovat suojeltuja, ja ne on inventoitu valtakunnallisesti merkittävien kulttuuriympäristöjen joukkoon.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaasan palon jälkeen lääninarkkitehti Carl Axel Setterberg piirsi vuonna 1855 uuden asemakaavan. Kirkkopuistikon eteläpäähän hän suunnitteli kirkkotorin (Aleksanterintori) ja paikan kreikkalaiskatoliselle kirkolle. Setterbergin suunnittelema Pyhän Nikolaiksen kirkko valmistui 1862.[3]

Setterberg kaavoitti asemakaavassaan ortodoksikirkon ympäristöön kruunun tontteja ja huomioi näin kasarmialueen rakentamisen.[4] Krimin sodan jälkeen Vaasaan sijoitettiin uudestaan venäläisiä joukkoja. Kaupungista oli kuitenkin vaikea löytää majoitustiloja. Setterberg laati piirustukset kasarmirakennuksesta. Piirustuksia ei hyväksytty, ja Yleisten rakennusten ylihallituksen intendentti Ernst Lohrmann teki uudet suunnitelmat, joiden pohjalta kivikasarmi rakennettiin Aleksanterintorin läntisellä puolella olevalle tontille.[5]

Venäjän keisarikunta seurasi perästä, kun 1800-luvun lopulla monet Euroopan maat siirtyivät asevelvollisuusarmeijaan. Aleksanteri II vahvisti joulukuussa 1878 lain yleisestä asevelvollisuudesta Suomeen. Suomeen perustettiin kahdeksan tarkk’ampujapataljoonaa ja niistä yksi sijoitettiin Vaasaan.[6]

Vaasan kaupungille esitettiin, että tarkk’ampujapataljoona tarvitsisi kasarmialueen ja ampumaradan. Aluetta alettiin suunnittelemaan Aleksanterintorin itä- ja länsipuolella oleville kruunulle kuuluneille tonteille ja torin eteläpuolella olevalle korttelille, jonka kaupunki oli valmis luovuttaa kasarmikäyttöön. Yleisten rakennusten ylihallituksen arkkitehti August Boman laati alueen suunnitelman ja rakennuspiirustukset. Vuosina 1881–1882 kasarmialueelle valmistui viisi upseerien asuntoa, kerho- ja kansliarakennus, neljä komppaniakasarmia, päävartio, "artelli",[7] varushuone, sairaalakompleksi sekä useita huoltorakennuksia.[8]

Kasarmi sai ensimmäiset varusmiehensä marraskuussa 1881, jolloin osa rakennuksista oli edelleen kesken. Kasarmia jouduttiin laajentamaan 1890-luvulla. Suuremmista suunnitelmista huolimatta alueelle rakennettiin vain uusi kasarmirakennus sekä yksi asuinrakennus Tiilitehtaankadun eteläpuolelle. Se oli tarkoitettu naimisissa oleville aliupseereille. Lisäksi uusi saunarakennus valmistui vuonna 1899.[9]

Venäläisrykmentiltä sisällissotaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nikolai II määräsi venäläistämistoimien yhteydessä uuden lain, joka johti suomalaisen sotaväen lakkauttamiseen. Vaasan kasarmitkin luovutettiin venäläisille ja sinne sijoitettiin ensimmäisen suomalaisen tarkk’ampujaprikaatin neljäs tarkk’ampujarykmentti. Venäläiset rakensivat kasarmialueelle ainakin viisi rakennusta. Valkoiset joukot valtasivat kasarmit 28. tammikuuta 1918. Sisällissodan aikana kasarmialueella ja Raastuvankadun kansakoulussa oli noin 2 000 venäläistä vankia.[10]

Itsenäisyyden ajan sotilaskäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen itsenäisyyden aikana Vaasan kasarmeissa on ollut kolme joukko-osastoja. Jääkäriprikaati oli sijoittunut sinne 1918–1934. Tuona aikana kasarmialueella ei tehty merkittäviä rakennushankkeita, tosin varuskunta sai vuonna 1926 Vaasan Kruununmakasiinin varastorakennukseksi.[11]

Puolustusvoimien uudelleenjärjestelyn seurauksena Vaasaan sijoitettiin vuonna 1935 tykistörykmentti. Se tarvitsi enemmän tilaa kuin jalkaväen osasto, joten kasarmialuetta jouduttiin laajentamaan.[11] Lisärakentaminen aloitettiin jo vuonna 1934. Vaasan kaupunki luovutti puolestaan vuonna 1937 kahdeksan uutta tonttia. Niille rakennettiin muun muassa uusi autohalli- ja korjaamorakennus.[12] Toisen maailmansodan aikana kasarmia käytettiin kenttätykistön aliupseerien ja miehistön koulutuksessa. Talvisodassa Vaasan pommituksissa tuhoutui kaksi kasarmirakennusta.[13]

Vaasaan sijoitettiin sodan jälkeen Jääkäripataljoona 1. Pataljoonan kantahenkilökunnan kasvu aiheutti uuden asuntopulan, ja Tiilitehtaankadun eteläpuolella ollut pesutupa muutettiin asuinrakennukseksi ja kasarmialueen etelälaitaan rakennettiin neljä asuntoparakkia.[14] Parakeista luovuttiin, kun 1950-luvulla valmistui Puolustusministeriön tyyppipiirusten mukainen uusi asuinrakennus.[15]

Jääkäripataljoona 1 siirrettiin vuonna 1964 Sodankylään. Suomenlinnasta puolestaan Vaasaan siirrettiin Vaasan rannikkopatteristo, joka toimi Vaasassa 1964–1998. Kantahenkilökuntaa varten rakennettiin vuonna 1967 uusi Aino Kallio-Ericssonin suunnittelema asuinrakennus. Vanhoja kasarmirakennuksia alettiin liittää seuraavana vuonna kaukolämpöverkkoon. Viimenenkin puulämmitteinen talo oli verkossa vuonna 1978.[15] Osmo Lapon suunnittelema uuis koulutustalo valmistui vuonna 1990.[16]

Vaasan rannikkopatteristo päätettiin lakkauttaa vuonna 1997, ja patteriston toiminta loppui vuoden 1998 lopussa. Suurin osa kasarmialueesta siirtyi Vaasan kaupungille, mutta osa rakennuksista jäi valtiolle.[17]

Suojelu ja kulttuuriperintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaasan tarkka-ampujakasarmit kuuluvat Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien kulttuuriympäristöjen inventointiin. Se on Museoviraston mukaan yksi Suomen parhaiten säilyneistä 1880-luvun tyyppipiirustusten mukaan rakennetuista puukasarmialueista.[3]

Rakennussuojelulain suojelema alue käsittää Kasarmikadun, Raastuvankadun, Tiilitehtaankadun ja Koulukadun rajaaman alueen. Suojelumääräysten mukaan rakennusten ulkoasu koristelistoituksineen sekä sisätilojen huonejako ja rakennusosat on säilytettävä. Kasarmialuetta on lisäksi hoidettava sekä rakennuksia käytettävä siten, että niiden historiallinen arvo ja luonne säilyvät.[18]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kulttuurikasarmi Vaasan kaupunki. Arkistoitu 13.11.2018. Viitattu 13.11.2018.
  2. Kallio, Kukka-Maaria (toim.): Vaasan Kasarmi (PDF) Visit Vaasa. Arkistoitu 15.2.2017. Viitattu 13.11.2018.
  3. a b Vaasan tarkka-ampujakasarmit 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 1.9.2018.
  4. Mäki-Laurila, s. 7.
  5. Andersson, s. 6.
  6. Mäki-Laurila, s. 8.
  7. Vaasan kasarmi Vaasan kaupunki. Viitattu 1.8.2022.
  8. Andersson, s. 9–10.
  9. Andersson, s. 11.
  10. Andersson, s. 13.
  11. a b Mäki-Laurila, s. 12.
  12. Mäki-Laurila, s. 13.
  13. Andersson, s. 16.
  14. Andersson, s. 17.
  15. a b Andersson, s. 19.
  16. Andersson, s. 20.
  17. Mäki-Laurila, s. 14.
  18. Tarkka-ampujapataljoonan kasarmialue Kulttuuriympäristön palveluikkuna. Museovirasto. Viitattu 1.9.2018.