Vaarjoki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vaarjoki
Vaarjoen suiston ruovikkoon on raivattu veneille kulkuväylä.
Vaarjoen suiston ruovikkoon on raivattu veneille kulkuväylä.
Laskupaikka Luikkionlahti
Maat Suomi
Pituus 2,5 km
Valuma-alue 16 km²

Vaarjoki on peltojen ympäröimä pieni joki Naantalin kaupungin ja Maskun kunnan rajalla. Se laskee Saaristomereen Luikkionlahden kohdalla. Itse Vaarjoki on 2,5 kilometriä pitkä, mutta yläjuoksulla se muodostuu kahdesta haarasta. Naantaliin suuntautuva haara on nimeltään Orjanoja ja myöhemmin Murikonoja, mutta Maskuun suuntautuvalla haaralla ei ole nimeä.[1] Vaarjoki muodostaa Vaarjoen valuma-alueen, joka on 3. jakovaiheen vesistöalue. Valuma-alueen suuruus on 16,03 km² ja vesistöalueen tunnus 82.051.[2]

Venekatos Vaarjoessa Maskun puolella.

Vaarjoen laakso on yksi kolmesta Maskun keskeisistä avoimista maisemakokonaisuuksista.[3] Fortumin Härkäsuon läjitysalueen sekä entisen Isosuon kaatopaikan luontaiset valumavedet ohjataan Orjanojaan josta ne edelleen kulkeutuvat Vaarjokeen.[4] Joen alajuoksua on ehdotettu melontakäyttöön ja rakennettavaksi sinne laituri ja levähdyspaikkoja.[5]

Eliölajisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaarjoessa kutee runsaasti lahnoja ja sen kasvillisuus sekä linnusto selvitettiin vuonna 2008. Joessa on runsas vesikasvisto, muun muassa lummetta ja ulpukkaa. Joen kavetessa ojaksi alkaa niittykasvillisuus, pensaikot, sekä runsas kurjenmiekkakasvusto.[6]

Joen alajuoksulla on tiheä ruovikko ja se jatkuu myös joen reunoilla kapeampana ylös mentäessä. Aikoinaan joki on perattu ja sen rantavalilla alajuoksulla kasvaa vankka koivu- ja rantalepikkokuja.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vaarjoki Kansalaisen karttapaikka. Maanmittauslaitos. Viitattu 11.1.2012.
  2. Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  3. Maisemarakenne (pdf) Maskun yleiskaava 2020. 31.12.2008. Masku: Maskun kunta. Viitattu 11.1.2012. [vanhentunut linkki]
  4. Tuhkan ja muiden sivutuotteiden läjitysaluiden kuvaus (s. 63 ja 64) Naantalin voimalaitos – Ympäristövaikutusten arviointiselostus. 4/2011. Fortum Power and Heat Oy. Viitattu 11.1.2012.
  5. Maunula, Teemu: Uudet ehdotukset (pdf) Yhteenveto Naantalin liikuntatiloista, Liite B2. 25.5.2011. Naantalin kaupunki. Viitattu 11.1.2012. [vanhentunut linkki]
  6. a b Valtuustoaloite Vaarjoen - Orjanojan melontareitin ja luontopolun perustamisesta sekä reitin välittömän luonnonympäristön suojelusta (pdf) 10.3.2008. Naantalin kaupunki. Viitattu 27.6.2009. [vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Oja, Jyrki & Oja, Satu: Naantalin Vaarjoen rantojen kasvillisuus- ja linnustoselvitys. Suomen Luontotieto Oy. Naantalin kaupunki, 2009. Teoksen verkkoversio (pdf).
  • Vaarjoen ja Vaarjoen suiston sedimenttitutkimukset keväällä ja kesällä vuonna 1997. Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys ry, 1997.