Vaaleakeltaperhonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vaaleakeltaperhonen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo: Kaaliperhoset Pieridae
Alaheimo: Keltaperhoset Coliadinae
Suku: Colias
Laji: hyale
Kaksiosainen nimi

Colias hyale
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

  Vaaleakeltaperhonen Wikispeciesissä
  Vaaleakeltaperhonen Commonsissa

Vaaleakeltaperhonen (Colias hyale) on kaaliperhosten heimoon ja keltaperhosten alaheimoon kuuluva keskikokoinen päiväperhonen. Laji esiintyy palearktisella alueella.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaaleakeltaperhonen esiintyy Espanjan itäosista Euroopan keski- ja itäosien kautta idässä Altaille saakka. Vakituinen levinneisyysalue ulottuu Euroopan pohjoisosissa Viroon, Ruotsin eteläosiin (Öölanti) ja Tanskaan. Vaellusvuosina lajia tavataan pohjoisempana. Suomessa vaaleakeltaperhonen esiintyy yleensä vain melko harvinaisena vaeltajana ja kesänviipyjänä, mutta laji on ilmeisesti talvehtinut joinakin vuosina.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaaleakeltaperhosen etusiiven pituus on yleensä 21–25 mm. Koiraan siipien yläpuolen pohjaväri on vaaleankeltainen ja naaraan vaaleampi kellertävän–vihertävänvalkoinen. Siipien kirjaukset ovat tummanharmaita, tummanruskeita tai mustia. Kirjaukset ovat molemmilla sukupuolilla samanlaiset. Siipien keskitäplät ovat isoja. Takasiiven yläpuolen diskoidaalitäplä on vaalean kellanpunainen ja siipiripset punertavat.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaaleakeltaperhosen elinympäristöä ovat niityt ja pellot.

Lentoaika ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lentoaika on toukokuusta syys–lokakuuhun vähintään kahtena sukupolvena. Laji talvehtii keskenkasvuisena toukkana.

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukan ravintokasveja ovat virnat (Vicia), esimerkiksi hiirenvirna (Vicia cracca), apilat, (Trifolium), voikukka (Taraxacum officinale), mailaset (Medicago) ja mesikät (Melilotus).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Olli Marttila, Tari Haahtela, Hannu Aarnio, Pekka Ojalainen: Suomen päiväperhoset. Tekijät ja Kirjayhtymä Oy, 1990. ISBN 951-26-3471-6.
  • Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7.
  • Pertti Pakkanen: Vaaleakeltaperhonen. Suomen Perhostutkijain Seura.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]