Vaaleajäsenruoho
| Vaaleajäsenruoho | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Kohokkikasvit Caryophyllaceae |
| Suku: | Jäsenruohot Scleranthus |
| Laji: | perennis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Scleranthus perennis |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Vaaleajäsenruoho (Scleranthus perennis) on Euroopassa kasvava monivuotinen kohokkikasvi.[1] Suomessa laji on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi ja se on rauhoitettu.[2]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Harmaan sinivihreä vaaleajäsenruoho kasvaa 5–15 senttimetriä korkeaksi. Kasvin varsi on pysty tai koheneva. Neulamaiset lehdet ovat yhdistyvisiä, tyvestä ripsilaitaisia ja usein yhteen suuntaan käyriä. Kukintojen tukilehdet eivät tavallisesti yllä osakukintojen yläpuolelle. Hyvin vaatimattomista, vihreistä kukista puuttuvat teriöt. Vihreä verhiö on viisiliuskainen ja kaksivartaloisen emiön ja hedelmän kanssa yhdiskasvuinen. Verhiöiden liuskat ovat tylppiä, leveästi kalvolaitaisia ja suppuun kääntyviä. Sikiäin on lähes kehänalainen. Vaaleajäsenruoho kukkii Suomessa kesä-syyskuussa. Hedelmä on yksisiemeninen pähkylä.[3] Laji muistuttaa jonkin verran sitä yleisempää viherjäsenruohoa (S. annuus), jonka kanssa se voi myös risteytyä.[4]
Vaikka vaaleajäsenruoholta puuttuu terälehdet, se on hyönteispölytteinen. Sen siitepölyä ja myös siemeniä levittävät pääasiassa muurahaiset.[5]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaaleajäsenruohon levinneisyysalue rajoittuu lähes kokonaan Eurooppaan. Sitä tavataan Ranskasta Länsi-Venäjälle ja -Ukrainaan sekä Italiasta ja Pohjois-Kreikasta Fennoskandian keskiosiin. Euroopan ulkopuolella lajia on tavattu Turkista, Kaukasukselta sekä tulokaslajina Pohjois-Amerikasta.[6]
Suomessa vaaleajäsenruoho on levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla. Lajia on tavattu satunnaisesti lähinnä rannikkopaikkakunnilta, kuten Oulusta, Vaasasta, Kirkkonummelta ja Tammisaaresta. Myös sisämaasta tunnetaan jonkin verran havaintoja. Nykyään lajia kasvaa Suomessa ainoastaan Ahvenanmaan Eckerössä sekä Haminan kantakaupungin alueella, jossa kanta on Suomen vahvin.[7]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa vaaleajäsenruoho kasvaa ihmisen muokkaamassa kaupunkiympäristössä. Sitä tavataan merenrantojen painolastikummuilla, hiekkapenkereillä, polkujen ja katujen varsilla, valleilla, nurmikentillä ja kalliokedoilla. Laji vaatii kuivan kasvuympäristön, koska se ei pärjää kilpailussa reheväkasvuisille kasveille. Vaaleajäsenruohon kasvupaikkoja uhkaavat niiden umpeenkasvu laidunnuksen loputtua sekä kaupunkiympäristön yleinen siistiytyminen ja hoito.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Rintanen, Tapio & Ryttäri, Terhi: Vaaleajäsenruoho. Teoksessa Suomen uhanalaiset kasvit. Toim. Ryttäri, Terhi & Kalliovirta, Mika & Lampinen, Taina. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2012, s. 308–310. ISBN 978-951-31-6593-2.
- Ryttäri, Terhi: Vaaleajäsenruoho. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 243.
- Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kasviatlas 2022: Vaaleajäsenruohon levinneisyys Suomessa.
- Pohjolan kasvien pauloissa: Scleranthus perennis – vaaleajäsenruoho
|