Vaaksa vaaraa
| Vaaksa vaaraa | |
|---|---|
 Elokuvan juliste. |
|
| Ohjaaja | Aito Mäkinen |
| Käsikirjoittaja |
Aito Mäkinen Heikki Katajisto |
| Tuottaja | Risto Orko |
| Säveltäjä | Pentti Lasanen |
| Kuvaaja | Heikki Katajisto |
| Leikkaaja | Aito Mäkinen |
| Lavastaja | Aito Mäkinen |
| Pääosat |
Pekka Sahenkari Carola Elina Salo |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomi-Filmi Oy |
| Ensi-ilta | 3. joulukuuta 1965 |
| Kesto | 84 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Vaaksa vaaraa on Aito Mäkisen ohjaama jännityselokuva vuodelta 1965. Elokuvan pääosassa on Elina Salo. Elokuvan ulkokuvauksessa näkyy ranskalaisen uuden aallon elokuvan vaikutus, samoin Carolan esittämät laulut edustavat samaa linjaa.[1]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puhelinlaitoksen työntekijä, insinööri Paavo Kostiander (Pekka Sahenkari) saa postipaketin, jossa on pommin laukaisukoneisto. Väärään paikkaan joutunutta laitetta hamuavat rikolliset lähtevät Paavon perään. Itse pommi on puhelinlaitoksella, jonne Paavo sekä tyttöystävä Liisa (Elina Salo) ja iskelmälaulaja Nina (Carola) päätyvät. Takaa-ajo ja maanalaiset käytävät luovat jännitystä.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Pekka Sahenkari | … | Paavo Kostiander, Puhelinlaitoksen virkailija |
| Carola | … | Nina, iskelmälaulaja |
| Elina Salo | … | Liisa Liljefors, Paavon morsian |
| Susanna Wilska | … | Linnea, Liisan 6-vuotias serkku |
| Lemmikki Louhimies | … | Lemmikki, Puhelinlaitoksen vikakonttorin tarkkailija |
| Jukka Lampinen | … | Jukka, Paavon ystävä |
| Eddie Stenberg | … | Theodor, rikollisjoukon päällikkö |
| Yrjö Tähtelä | … | Ripa, rikollinen |
| Ilari Paatso | … | hovimestari |
| Jukka Pakaslahti | … | Teejii, rikollinen |
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaaksa vaaraa on Aito Mäkisen esikoisohjaus. Sitä edelsi Onnelliset leikit, jossa on hänen osuutenaan 41-minuuttinen lyhytelokuva Juulia. Kuvaaja Heikki Katajisto, joka osallistui tässäkin kuten usein myöhemminkin käsikirjoituksen tekoon, teki sittemmin yhteistyötä ennen kaikkea Anssi Mänttärin kanssa.[2]
Elokuvan pääosassa näyttelevä Elina Salo oli aiemmin näytellyt kepeissä komedioissa ja profiloitui myöhemmin työläiselokuvien näyttelijäksi. Vaaksa vaaraa poikkeaa näistä trillerinä. Elokuva poikkeaa myös ohjaukseltaan aiemmista näytelmäelokuvista: sen katumaisemissa näkyy ranskalaisen uuden aallon elokuvan vaikutus, samoin Carolan esittämät laulut edustavat samaa hillittyä linjaa.[1] Carola esitti yökerholaulajan roolissa elokuvassa kappaleet ”Keskitie” ja ”Vastakohdat”, joka julkaistiin myös levynä.[3]
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Erään kriitikon mukaan elokuva on ”huvittavaa kuusikymmentäluvun Suomi-coolia”[4], toisen mielestä ”juoni on typerä”[5]. Sitä on kuitenkin pidetty suomalaisen uuden aallon virstanpylväänä, jolla on tekniset ansionsa.[6]
Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b TV-arkisto: Elina Salo. Yle Teema. 27.12.2010. Arkistoitu 27.9.2011. Viitattu 7.9.2020.
- ↑ Heikki Katajisto Suomalaisen elokuvan festivaali. 31.03.2008. Arkistoitu 25.9.2011. Viitattu 7.9.2020.
- ↑ Vastakohdat elokuvasta Vaaksa vaaraa (Suomi 1965); ohjaaja: Mäkinen, Aito (soundtrack) Fono.fi. Musiikkikirjastot.fi. Viitattu 7.9.2020.
- ↑ Elokuvat, Kaleva.fi [vanhentunut linkki]
- ↑ Vaaksa vaaraa. Telvis.fi. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 7.9.2020.
- ↑ Kinnunen, Kalle: Päivän elokuvia. Tv-maailma, s. 17. (Lehden numero puuttuu.)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vaaksa vaaraa Elonet.
| ||||||||||||||||