V. Arti
V. Arti eli K. V. Valve (oik. Kaarlo Väinö Valve, vuoteen 1888 Tiitinen ja sen jälkeen vuoteen 1919 Vesala (Wesala), 4. syyskuuta 1885 Multia, Suomi – 10. joulukuuta 1963 Espoo, Suomi[1]) oli suomalainen musiikin sanoittaja, säveltäjä, kirjailija, lehtimies, kääntäjä ja keksijä.
Valveen vanhemmat olivat kansakoulunopettaja Kaarlo Vesala (Wesala, alkujaan Tiitinen) ja tämän nuorena kuollut ensimmäinen puoliso, talollisen tytär ja kiertokoulunopettaja Karoliina Eriik[k]a, (omaa sukua Jussila). Valve pääsi ylioppilaaksi Porin lyseosta vuonna 1905 ja opiskeli tutkintoa suorittamatta Helsingissä ja Pietarissa.[1]
Valve toimi lehtimiehenä muun muassa Sävelettären toimitussihteerinä (1906–1908), kirjoitti runoanalyysin oppaita ja useita romaaneja — muun muassa varhaista tieteiskirjallisuutta (Mereen pudonnut tähti ja Kuunfilmaaja ja muita kertomuksia). Valve suomensi esimerkiksi Aristofaneen, François Rabelaisin, Ovidiuksen, Johann Wolfgang von Goethen ja Guy de Maupassantin teoksia.
Musiikin alalla Valve käänsi oopperoita, yksinlauluja, runoja, novelleja, romaaneja ja yhden nykyisen virsikirjan virren, "Tyydy, sielu, Herran tahtohon" (nimellä Väinö Vesala). V. Arti nimellä hän suomensi iskelmä- ja viihdesävelmiä ja hänen kirjoittamastaan runousopista ovat tiettävästi vaikutteita saaneet niin Toivo Kärki, Sauvo Puhtila, Reino Helismaa, Juha Vainio kuin Vexi Salmikin. Olavi Virran levyttämiä V. Artin käännöksiä olivat ”Charmaine”, ”Jos sinut saan”, ”Kuutamoserenadi” (”Moonlight Serenade”, sävel Glenn Miller, alkuperäissanat Mitchell Parish) ja ”O mein Papa/Pappani mun” (sävel Paul Burkhard, alkuperäissanat Jürg Amstein).
Monipuolinen Valve toimi myös ainakin eduskunnan pikakirjoittajana ja Eino Leinon pikakirjoittaja-sihteerinä. Hän oli myös keksijä, vaikkakin hänen nimissään oli vain kaksi hyväksyttyä patenttia.
V. Artin lisäksi Valve käytti salanimiä Veera Arti, Don Carlos, A. Kahva, K Kajava, V. A, Paulus, A Virta (kirjailijana ja lehtimiehenä).
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Omaan kotiin: opas naimisiin aikoville naisille, kirjoittanut V. A. Astra, Helsinki 1926
- Kotkanlento: viisilauluinen runoelma. Kansanvalta, Helsinki 1927
- Menestyksen tie. WSOY 1927
- Valloittamisen taito: kirja naisille. Astra, Helsinki 1927 (nimimerkillä Veera Arti)
- Mereen pudonnut tähti: seikkailukertomus, kuvittanut A. Tawitz. WSOY 1929
- Runoanalyysin opas. WSOY 1930
- Runon kevät: nuorekkaita piirteitä kirjallisuudessa. Otava 1930
- Runoanalyysi ja runotekniikka. WSOY 1932
- Kaikkien laulukirja osa 1: 50 suosittua laulua vaihtoehtoisesti 1-, 2-, 3- tai 4-äänisille seka-, nais- tai mieskuoroille sekä erilaisille säestyksille sovittanut V. Arti. Otava 1934
- Lauluja lottain rintamalta, kirjoittanut ja säveltänyt V. Arti. Otava 1940
- Sotilaslauluja yhdelle tai kahdelle mies- tai sekaäänelle, kirjoittanut ja säveltänyt V. Arti. WSOY 1940
- Sotilasaiheisia kuvaelmia. Karisto 1941
- Etelämeren salaisuus: seikkailuja salaperäisessä saaressa. E. Viljanteen kirjakauppa ja kustannusliike, Helsinki 1945
- Tunnetko minua?: kuinka kutakin on käsiteltävä. E. Viljanteen kirjakauppa ja kustannusliike, Helsinki 1945
- Kuunfilmaaja ja muita kertomuksia. Paletti, Helsinki 1948
- Pikku Eskon lentoretki, kuvittanut O. Mansnerus. Koulutarpeiden keskusliike, Helsinki 1952
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- V. Artin sanoituksia (Arkistoitu – Internet Archive)
- V. Artin sanoitustuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
- V. Arti : Eino Leinon pikakirjurina, Suomen Kuvalehti, 04.03.1939, nro 9, s. 18, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kaarlo Väinö VALVE — omaperäinen hahmo, kirj. J. J. Marjanen
- V. Arti Populaarimusiikin museon tietokannassa, J. J. Marjanen & Tero Halvorsén
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
