Väylä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee tietotekniikan alijärjestelmää. Muita merkityksiä on erillisellä täsmennyssivulla.

Väylä on tietokonetekniikassa alijärjestelmä, joka siirtää tietoa tai virtaa tietokoneen osille tietokoneen sisällä tai koneiden välillä. Toisin kuin kaksipisteyhteys (point-to-point -yhteys, vrt. Point-to-Multipoint eli monipisteyhteys), väylä yhdistää useita lisälaitteita saman väylän varrella johdotuksilla. Väylä mahdollistaa hyvinkin erilaisten oheislaitteiden liittämisen tietokonejärjestelmään yhtenäisen standardoidun rajapinnan kautta.

Väyliä käytetään useisiin eri tarkoituksiin, väylä voi olla tietokoneen sisäinen laiteväylä (system bus), jolloin se siirtää tietoa tietokoneen emolevyllä suorittimen, keskusmuistin ja emolevyllä olevien laitteiden välillä. Laajennusväylä on tietokoneen emolevyllä oleva väylä, johon voidaan liittää erilaisia laajennuskortteja siinä oleviin korttipaikkoihin. Tämä voi olla tekniikaltaan sama kuin emolevyn laiteväylä (esimerkiksi ISA tai PCI) tai sitten laiteväylä on nopeampi väylä, johon laajennusväylä on liitetty yhtenä laitteena (esimerkiksi ISA-korttipaikat PCI-väyläisillä emolevyillä). Väylä voi myös ulottua tietokoneen ulkopuolelle, jolloin siihen voi liittää erilaisia hitaan tiedonsiirron laitteita (näppäimistöt, hiiret, tulostimet, skannerit) tai jopa massamuisteja (ulkoiset kiintolevyt, DVD- ja CD-kirjoittimet).

Varhaiset väylät olivat kirjaimellisesti rinnakkaisia sähköisiä väyliä useilla yhteyksillä, mutta termiä käytetään nykyään mistä tahansa fyysisestä liitännästä, joka tarjoaa saman loogisen toiminnon kuin rinnakkainen sähköinen väylä. Modernit tietokoneväylät voivat käyttää joko rinnakkais- tai sarjayhteyksiä, ja ne voidaan johdottaa joko multidrop-menetelmällä (sähköinen rinnakkainen) tai ketjutopologialla, tai liittää keskittimiin kuten USB:n tapauksessa.

ISA[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: ISA

Varhainen IBM PC sisälsi ensimmäistä sukupolvea edustaneen oheislaiteväylän, jota kloonivalmistajat alkoivat kutsua ISA-väyläksi (Industry Standard Architecture). Se on kaikkein laajimmalle PC-tietokoneissa levinnyt laitteistoväylä sen valmistamisen yksinkertaisuuden sekä edullisuuden vuoksi. Siihen liitettiin kaikenlaisia kortteja, kuten kiintolevyohjaimia, verkkokortteja ja tehokkaampia näytönohjaimia. Myöhemmin ISA-väylän tiedonsiirtokapasiteetti osoittautui liian heikoksi vaativille oheislaitteille kuten esimerkiksi näytönohjaimille.

Suoritintehojen kasvaessa ISA-väylä alkoi käydä hitaaksi ja sille alettiin etsiä nopeampaa seuraajaa. 1980-luvulla oli ns. väyläsotia. IBM kehitti aikaansa edellä olleen MCA:n eli mikrokanavan (Micro Channel Architecture) ja Compaq kumppaneineen EISA:n (Extended ISA), mutta ne eivät menestyneet suuremmin.

Intel i486 -suorittimeen perustuvissa koneissa ja varhaisissa Pentium-suorittimeen perustuvissa tietokoneissa käytettiin jonkin verran VLB-paikallisväylää (VESA Local Bus), näytönohjaimen liittämiseen. VLB-korttipaikkoja oli tietokoneessa tyypillisesti vain yksi, siinä missä tyypillisessä emolevyssä oli 4–6 paikkaa ISA-väyläisille oheislaitteille. VLB tarjosi kuitenkin moninkertaisen suorituskyvyn ISA-väylään verrattuna.

PCI[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: PCI

Väylien toisena sukupolvena pidetään vielä vallalla olevaa PCI-väylää (Peripheral Component Interconnect), jonka kehittivät vuonna 1992 Intel, Compaq ja Digital.

PCI:tä käytetään yleisesti tietokoneen sisäisenä laiteväylänä, siirtämään tietoa koneen sisällä emolevyllä oleville muille laitteille. PCI on myös yleisin tapa liittää oheislaitteita emolevyyn. PCI-väylän avulla ns. väylänhaltija-tyyppiset oheislaitteet voivat kommunikoida suoraan muiden oheislaitteiden kautta käyttämättä prosessoria.

PCI:stä on tullut kymmenen vuoden aikana useita eri variaatioita. Väylän muodostuessa pullonkaulaksi nopeiden verkkoliitäntöjen ja massamuistien myötä, sitä nopeutettiin lisäämällä väylän nopeutta (66 MHz PCI) ja leveyttä (64-bittinen PCI). PCI:n variaatioita kannettavissa tietokoneissa ovat PCMCIA ja CardBUS-väylät ja teollisuusmikroissa CompactPCI.

AGP[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: AGP

AGP-väylä kehitettiin alati nopeutuvien oheislaitteiden, erityisesti 3D-näytönohjainten, yleistyttyä markkinoilla. AGP (Advanced Graphics Port) ei ole varsinaisesti väylä, koska siihen voi liittää vain yhden oheislaitteen.

AGP Pro on AGP-väylän laajennos, joka sisältää ylimääräisen virtaliittimen paljon tehoa käyttäville näytönohjaimille. Sitä ei ole hyödynnetty missään kuluttajatason näytönohjaimessa.

1 × = 66 MHz = 266 MB/s

2 × = 133 MHz = 533 MBt/s

4 × = 266 MHz = 1,066 GB/s

8 × = 533 MHz = 2,133 GB/s

PCI Express[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: PCI Express

PCI Expressistä on tullut PCI- ja AGP-väylän korvaaja erityisesti suuria tiedonsiirtonopeuksia vaativien laitteiden kuten näytönohjainten liittämisessä, ja sen odotetaan syrjäyttävän vanhemmat väylät kokonaan tulevaisuudessa.

PCI Express on merkittävästi erilainen kuin useat aikaisemmat väylät, sillä se käyttää laitteiden liittämiseen sarjamuotoisia laitekohtaisia linkkejä kaikille laitteille jaetun rinnakkaisväylän sijasta. Siitä on tarjolla myös erinopeuksisia mutta keskenään yhteensopivia versioita erilaisia tiedonsiirtonopeuksia vaativille laitteille.

Väylää kehittää käyttäjien ja valmistajien yhteenliittymä PCI Sig.

Kolmannen sukupolven väylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmannen sukupolven väylä on nimitys nykyisille tietokoneen suorittimen, keskusmuistin ja oheislaiteväylän välisille laiteväylille. Näitä ovat HyperTransport ja InfiniBand. Niihin ei voi liittää ulkoisia laitteita, vaan laajennuskortit liitetään edelleen hitaampaan PCI- tai AGP-väylään.

USB[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

USB-liitin
Pääartikkeli: USB

USB (Universal Serial Bus) on hitaan tiedonsiirron väylä, joka oli aluksi tarkoitettu lähinnä näppäimistöjen ja muiden osoitinlaitteiden, kirjoitinten ja skannereiden liittämiseen. USB:n suurin etu tässä käytössä on mahdollisuus kytkeä ja liittää oheislaitteet virtaa katkaisematta. USB on nopeutettu 2.0-versiossaan, ja siihen on nykyään käytännöllistä kytkeä myös massamuisteja, siirrettäviä kiintolevyjä tai CD-kirjoittimia. USB tukee vain liikennöintiä isännältä oheislaitteelle, joten kahta oheislaitetta, esimerkiksi digitaalikameraa ja tulostinta yhteen kytkettäessä, kannattaa ensin varmistaa, että valmistaja vakuuttaa yhteensopivuuden.

FireWire[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: FireWire

FireWire on alun perin Apple Computerin kehittämä väylä, joka tarjoaa samat edut kuin USB ja lisäksi laitteille mahdollisuuden liikennöidä suoraan toistensa kanssa. FireWire on yleistynyt lähinnä massamuistikäytössä ja tapana kytkeä digitaalivideokamera tietokoneeseen.

Kiintolevyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisimmät liitäntätavat kiintolevyille ovat SCSI (Small Computer System Interface) ja IDE (Integrated Drive Electronics). SCSI:lla on laajempaakin käyttöä, siihen on perinteisesti liitetty skannereita ja ulkoisia massamuisteja ennen lennossa kytkettävien USB 2.0 ja Firewire -väylien yleistymistä. SCSI on erittäin monipuolinen ja on edelleen pääasiallinen liitäntätapa vakavammassa palvelinkäytössä.

Kuluttajatasolla SATA (Serial ATA), sarjamuotoiseen tiedonsiirtoon perustuvat väylä, on korvaamassa IDE-liitäntäiset kiintolevyt.

Muita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotkut valmistajat ovat käyttäneet emolevyillään portteja, joihin voidaan liittää valmistajan modeemi tai verkkokortti. Tällaisia ovat muun muassa ACR, AMR, ASUS MediaBus ja CNR.

Vanhemmissa Macintosh-tietokoneissa käytettiin ADB-väylää (Apple Desktop Bus) näppäimistöjen ja hiirten liittämiseen sekä NuBus-väylää laajennuskorteille. Uudemmissa malleissa USB- ja PCI-väylä korvasivat nämä väylät.

Sun Microsystemsin valmistamissa vanhemmissa koneissa on käytetty SBus-väylää, se jäi käytöstä siirryttäessä 64-bittisiin suorittimiin.