Vätsärin erämaa-alue

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vätsäri sijaitsee Inarinjärven lähialueella.

Vätsärin erämaa-alue sijaitsee Suomen Ylä-Lapissa Inarin kunnassa.[1]

Vätsärin Natura-alue perustettiin erämaalain nojalla vuonna 1991[1]. Erämaa-alue sijaitsee Inarinjärven itä- ja koillispuolella. Se on pinta-alaltaan 1 550 neliökilometriä.[1]

Maastonpiirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vätsärin maisemat ovat yleispiirteiltään karuja männikköjä, mutta järviä, lampia, jokia ja puroja eli vesistöjä on runsaasti. Hiekkamaiden niukkamineraaliset eli niukkaravinteiset vedet (Littorelletalia uniflorae) muodostavat neljänneksen alueen luontotyypeistä. Yksi alueen erikoisuus on sen rikkonaisuus.

Kasvillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soita alueella on vain vähän, vaikka se on alavaa Inarin järvimaata. Vätsärin koillisosa on pääosin puutonta ja hyvin kivistä tunturiylänköä. Aluetta leimaa myös osaltaan Inarijärvi rantoineen ja saarineen, joihin kuuluu sekä männikköisiä suurempia saaria että tunturimaisia pikkuluotoja.

Männyn metsänraja kulkee alueen keskivaiheilla. Vätsärin eteläosissa tehtiin laajoja metsänhakkuita 1920-luvulla ja 1930-luvulla. Vanhimmat ja järeimmät männyt kaadettiin ja kuljetettiin Norjaan. Hakkuumäärä oli noin puoli miljoonaa tukkirunkoa. Kessi sijaitsee erämaa-alueen eteläosassa, Vätsäri pohjoisempana. Tunturimittari aiheutti vuonna 1965 laajaa tuhoa Vätsärin alueen tunturikoivuille.[1]

Linnusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vätsärin runsaimmat pesimälinnut ovat järripeippo, pajulintu, urpiainen ja niittykirvinen.[2]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Petsamon nikkelisulattojen vaikutukset näkyvät Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan Suomen puolella selvästi vain Vätsärin alueen itäosissa. Tutkimuksessa selvitettiin vuonna 2007 sulattojen päästöjen vaikutuksia pienimpien vesistöjen veden laatuun ja kalastoon Suomen, Norjan ja Venäjän raja-alueella. Verrattuna aikaisempiin tutkimuksiin Vätsärin alueen vesistöjen puskurointikyky päästöille oli kuitenkin paranemassa ja myös alueen herkimmät vesistöt toipumassa.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Vätsärin erämaa-alue Luontoon.fi. Metsähallitus. Viitattu 18.5.2014.
  2. Osmonen, Olli: Kaldoaivin ja Vätsärin erämaa-alueiden linnusto. Helsinki: Metsähallitus, 2002. ISBN 952-446-360-1.
  3. Petsamon nikkeli näkyy Vätsärissä (Internet Archive) Erä-lehti. 26.6.2007. Viitattu 18.5.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tynys, T. 2000. Vätsäri - erämaa järven takana. Kustantaja: Metsähallitus, Helsinki. 331 s. ISBN 9524462036

Koordinaatit: 69°29′1″N, 29°18′20″E