Väriavaruus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Väriavaruus on abstrakti matemaattinen malli, joka kertoo miten värit voidaan esittää lukujonoina, tyypillisesti kolmen-neljän perusvärin yhdistelmänä. Esimerkiksi RGB ja CMYK ovat värimalleja, joilla on useita väriavaruuksia.[1] Väriavaruutta voidaan käyttää esimerkiksi värien tarkkaan määrittämiseen ja toistamiseen eri ympäristöissä.

Yleisimmät väriavaruudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisimmät digitaaliseen tuotantoon, esimerkiksi tietokoneisiin, näyttöihin ja digitaalikameroihin tarkoitetut värimallit ovat RGB (red, green, blue) ja HSB (hue, saturation, brightness). Käyttötarkoituksiltaan yleisempiä malleja ovat muun muassa painotöissä käytettävä CMYK (cyan, magenta, yellow, black) ja yleismalli CIE L*a*b eli CIELAB. Rakennusalalla käytetään esimerkiksi NCS- ja RAL-malleja.

CIEXYZ[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

CIE:n kehittämä väriavaruusmalli, jonka pohjalta useimmat nykyiset väriavaruudet, kuten CIELAB ja CIELUV on johdettu. XYZ - kolmivärikomponentteihin perustuvia väriavaruuksia on CIE 1931 XYZ, joka perustuu CIE standardi 2° havaitsijan värinsovitusfunktioihin sekä CIE 1964 XYZ, joka perustuu CIE standardi 10° havaitsijaan.

CIELAB[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laajin vakiintunut värinkuvausmalli on CIE L*a*b. Standardin mukainen CIE-väriavaruus sisältää 36 miljoonaa teknisesti tunnistettavaa värisävyä. Tätä rajoittuneempi väriavaruuden kuvaus on Adobe RGB. Seuraavaksi rajoittunein on sRGB, joka Adobe RGB:n tapaan on digitaalikameroissa yleisessä käytössä. sRGB:ä rajoittuneempi väriavaruuden kuvaus on lähinnä painotöissä käytettävä CMYK. Ihminen voi kuitenkin erottaa toisistaan testiolosuhteista riippuen silmämääräisesti vertailemalla vain muutamasta sadasta muutamaan tuhanteen värisävyä.

Väriavaruus kuvantoistotekniikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Painotekniikassa ja erilaisissa kuvantoistoympäristöissä väriavaruudella tarkoitetaan kaikkia niitä värejä, jotka voidaan toistaa, käsitellä ja siirtää tuotantoketjussa eteenpäin. Kuvantoistotekniikan käyttämät väriavaruudet ovat usein laite- ja järjestelmäriippuvaisia, toisin kuin yleiset väriavaruudet.

Laite-eroavaisuuksien hallinta ICC-profiileilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokaisella kuvatuotantoympäristön laitteella on rajallinen väriavaruutensa. Digitaalikameroihin, tietokoneisiin, kuvankäsittelyohjelmiin ja tulostimiin liittyviä väriasetuksia voidaan tarvittaessa muuttaa. Esimerkiksi digitaalikamera tallentaa vain osan silmin nähtävistä väreistä. Värien kirkkaudet, sävyt ja kylläisyydet muuttuvat, kun kamera prosessoi kuvaa, ja lopputulokseksi saaduista väreistä vain määrätty osa saadaan tulostettua, koska näiden värinmuodostusmenetelmät ovat hyvin erilaiset.

Digitaalisessa kuvantoistotekniikassa tuotantoketjun laitekohtaiset väriavaruudet eroavat toisistaan siinä määrin, että värit saattavat muuttua kuvatiedostoja laitteista tai sovellusohjelmasta toiseen siirrettäessä. Eroavaisuuksia tasoittava värinhallinta toteutetaan käytetyn laitteen ICC-profiilin (engl. International Color Profile Format) avulla. ICC-profiili on standardoitu laitteen väriavaruuden kuvaus, joka sisällytetään kuvatiedostoihin. ICC-profiileja käyttäen voidaan ICC-yhteensopivissa järjestelmissä siirtää, esittää ja tulostaa värejä tarkasti laite-eroavaisuuksista riippumatta. Määrityksen loi vuonna 1993 International Color Consortium, johon kuuluivat muun muassa Adobe, Agfa, Apple, Fogra, Kodak, Microsoft, SGI, Sun Microsystems ja Taligent.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Väritila Laitetekniikka.com. Viitattu 6.11.2013.