Välimerenritari

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Välimerenritari
Papilio alexanor - Nature Conservation-001-073-g010.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo: Ritariperhoset Papilionidae
Alaheimo: Ritariperhoset Papilioninae
Tribus: Papilionini
Suku: Papilio
Laji: alexanor
Kaksiosainen nimi
Papilio alexanor
Esper, 1800
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Välimerenritari Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Välimerenritari Commonsissa

Välimerenritari eli etelänritari (Papilio alexanor) on Välimeren alueella ja Lähi-idässä tavattava kookas ritariperhoslaji.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monien sukulaistensa tapaan etelänritarikin on kookas kelta-musta perhonen, jonka takasiipien takareunassa on pitkä kannus. Musta väri muodostaa siiville kolme taaksepäin kapenevaa, leveää poikkiraitaa. Muista suvun Euroopassa tavattavista lajeista poiketen etelänritarin siipisuonten kohdalla ei ole nähtävissä tummia juovia. Sekä etu- että takasiipien ulkoreunan tuntumassa on leveä tumma poikkiraita, jonka alueella etenkin takasiivessä näkyy sinistä väriä. Takasiiven takareunassa on punainen silmätäplä. Ruumis on kelta-musta, pitkittäisraidallinen. Tuntosarven kärki on valkoinen.[1]

Hieman samannäköinen laji on purjeperhonen (Iphiclides podalirius).

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Välimerenritaria tavataan Kaakkois-Euroopassa Balkanin niemimaalla ja Kreikan saaristossa sekä Lähi-idässä aina Iraniin ja Afganistaniin saakka.[2] Sillä on myös muusta levinneisyydestä irrallinen esiintymä Luoteis-Italian ja Kaakkois-Ranskan alueella. Perhoset lentävät yhtenä pitkäkestoisena sukupolvena kesä-heinäkuussa, mutta kuumimilla paikoilla jopa huhtikuusta alkaen.[1]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Välimerenritari viihtyy harvalukuisena kuumilla ja kuivilla avoimilla rinteillä tai harvakseltaan puustoisilla paikoilla. Lentotapa on liitelevä, ja laskeutuessaan juomaan mettä eläin lepattelee siipiään. Laji vierailee mielellään ohdakkeiden kukilla.[1][3]

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukka elää monilla sarjakukkaiskasveilla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]