Väki (mytologia)

Väki viittaa suomalaisessa mytologiassa ja kansanuskossa jonkin paikan kuviteltuihin haltiaolentoihin, esimerkiksi metsän väki tai hiiden väki. Sana tarkoittaa myös paikkaan, esineeseen tai olentoon liittyvää yliluonnollista voimaa. Väki ilmenee taikavoimana ja sairauksina. Myös ihmisen voimaa tai taikavoimaa kutsuttiin väeksi, ja voimakkuutta sekä taikavoimaisuutta väkevyydeksi.

Haltijoiden väki

Suomalaisessa mytologiassa ja kansanuskossa eri ympäristöillä, paikoilla ja elementeillä, ja jopa ihmisillä oli omat vartijaolentonsa, haltijansa. Haltijat esiintyivät usein suurina joukkoina, väkinä. Esimerkiksi vedessä asui veden väki, tulessa taas tulen väki. Eräs loitsija onkin todennut, että joka paikalla on omat haltijansa.(SKVR:2504, Suistamo 1910)

Jokaiselle väelle oli luonnollinen paikkansa: Esimerkiksi veden väki kuului veteen, maan väki maahan ja metsän väki metsään. Jos tämä kosminen tasapaino järkkyi ja väkiä siirtyi vääriin paikkoihin, seurasi ongelmia. Esimerkiksi ihmisen sairaus saatettiin selittää siten, että häneen oli tarttunut ympäristöstä väkeä, joka ei kuulunut häneen. Toisaalta ihminen saattoi sairastua siitäkin, että jotain häneen kuuluvaa (kuten sielu tai suojelushaltija) lähti hänestä pois. Sairautta parantavan tai ongelmaa ratkovan tietäjän tehtävänä oli usein palauttaa kosminen tasapaino; ohjata väärään paikkaan joutunut väki tai olento oikealle paikalleen.

Väet vartioivat omia valtapiirejään, ja ne saattoivat tarttua lähiympäristöstä ihmisiin, varsinkin, jos nämä eivät käyttäytyneet rauhallisesti ja kunnioittavasti. Varsinkin pelästyvään saattoi tarttua ympäristön väkeä.

Saatettiin ajatella, että maailmassa oli käynnissä jatkuva väkien valtataistelu, jonka voi samaistaa elementtien valtataisteluun. Tuli tuhosi puuta, mutta samalla tulen väki voitti puun väkeä. Kun uimassa sairastunut parantui saunassa, selittyi se sillä, että tulen väki karkotti veden väen.

Väki tarkoitti olentojen joukon lisäksi tämän joukon (luonnollista tai yliluonnollista) voimaa. Ilmeisesti voima ja henkiolentojen joukko pitkälti samaistettiin niin, että käsite väki tarkoitti usein molempia. Kaikkialla missä oli voimia, oli ehkä myös olentoja. Nämä olennot koettiin joskus ihmistä muistuttavina taruolentoina, mutta joskus ne saattoivat olla näkymättömiä tai äärimmäisen pieniä, tai pelkästään vertauskuvallisia. Esimerkiksi rannalla kiroilevaan saattoi vihastua ja tarttua veden väkeä, joka sairastutti ihmisen. Tällöin väen käsitteen merkitys (sairautta tuottavana) taikavoimana korostui. Toisaalta veden väki koostui mytologisten käsitysten mukaan haltijaolennoista, joita saatettiin puhutella nimeltäkin esimerkiksi kalaonnea pyydettäessä.

Väen kahtalaisesta käsitteestä päätellen muinaissuomalainen maailmankuva saattoi joskus olla läpeensä animistinen siten, ettei mitään voimia ollut ilman henkiolentoja. Toisin sanoen, ettei maailmassa tapahtunut mitään ilman, että sen olisi aikaansaanut joku henkiolentojen joukko. Jopa puutikkua sormessa nimitettiin puun väen vihaksi.

Ihmisen väki

Myös ihmisillä, varsinkin kyvykkäillä, vahvoilla tai taikavoimaisilla, sanottiin olevan väkeä, eli he olivat väkeviä. Myös ihmisen tapauksessa joskus väki saattoi merkitä olentoja, joskus taas voimaa.

Ihmisellä tai ihmisessä oli omat haltijansa tai olentonsa, kuten suojelushaltija luonto. Sielu koostui useammasta osasta, joista jotkut saatettiin nähdä myös erillisinä olentoina. Erilliseksi olennoksi on ehkä koettu ihmisen itse. Ehkä joissakin käsityksissä jopa ihmisen toiminta riippui erillisten haltijoiden toiminnasta. Usein voimakasluontoinen ihminen oli myös väkevä.

Oli myös sukupuoleen liittyvää väkeä. Naisen väki (myös vitun väki) saattoi pilata eli turmella asioita, jotka kuuluivat miesten elämänpiiriin. Esimerkiksi jos nainen harppasi kalanverkon yli, verkko saattoi menettää kykynsä saada kalaa. Toisaalta naisen väkeä voitiin käyttää miesten metsästysvälineiden tehon parantamiseen. (katso myös: harakointi)

Väki sairastuttajana ja parantajana

Pääartikkeli: Viha (sairaus)

Väen taikavoima saattoi sairastuttaa ihmisen, jos ihminen tavalla tai toisella loukkasi olentoja tai niiden elinympäristöä. Väen aiheuttamaa sairautta voitiin kutsua väeksi, ikään kuin väki itsessään olisi sairaus, tai vihaksi, sillä sen oletettiin johtuvan väen vihasta. Väkeä voitiin myös käyttää hyödyllisiin taikoihin, muun muassa parantamiseen samaisen väen aiheuttamasta vihasta. Usein vihat pyrittiin palauttamaan siihen ympäristöön ja niille haltijoille, joista ne olivat peräisin. Toinen tapa parantaa viha oli käyttää vierasta väkeä pelästyttämään se pois.

Joitakin haltijaväkiä

Eri ympäristöjen, aineiden ja elementtien väkiä suomalaisessa kansanperinteessä

Hiiden väki

Katso: Hiisi

Paha tai ilkikurinen hiiden väki, joka asui Hiitolassa Hiidenlinnassa. Hiiden väkeä kuvattiin kansanperinteessä joskus myös hyvinä, jolloin ne saattoivat auttaa ja suojella ihmisiä, mutta yleensä hiisien uskottiin aiheuttavan sairauksia ja metelöivän öisin.

Kalman väki, kirkkoväki, kirkonväki

pääartikkeli: kalman väki

Kalman väki ja kirkkoväki tarkoittivat joskus haamuja, joskus kuolemaan liittyviä haltijoita. Nämä saattoivat aiheuttaa vakavia sairauksia ja ilmaantua kuoleman enteenä. Vain voimakkaimmat velhot saattoivat hallita Kalman väkeä.

Metsänväki

pääartikkeli: metsänväki

Metsän väki tarkoitti erilaisia metsänhaltijoita ja näiden taikavoimia. Metsänhaltijat olivat merkittäviä metsästäjille, jotka tarvitsivat niiden apua pyytäessään riistaa. Toisaalta metsän väki saattoi sairastuttaa metsässä kulkijan.

Maanväki

pääartikkeli: maanväki

Maanväkeä eli maahisia asui maassa ja maan alla. Ne saattoivat sairastuttaa maahan kaatuvan.

Pajan väki

Pajassa, jossa työstettiin vaikeasti hallittavaa metallia suuressa kuumuudessa, täytyi olla huomattavia voimia. Näitä edusti pajan väki. Pajan väkeä saattoi ottaa mukaansa pajasta taikatemppujen ja loitsujen avulla, jos tarvitsi apua tai turvaa.

Taivaanväki

Taivaaseen liittyvät henkiolennot, joihin kuuluivat muun muassa päivätär, ilmattaret ja tuulettaret, kapeet, kuumet ja muut. Taivasta hallitsi Ukko ylijumala.

Ukkosen väki

pääartikkeli: ukkosen väki

Ukkosen väkeä sai haltuunsa ukonilmalla. Se auttoi parantamaan sairaita.

Tulenväki

pääartikkeli: tulenväki

Vaarallisia tulenhaltijoita, jotka aiheuttivat palohaavoja eli tulen vihoja. Tulenväki ei vahingoittanut sitä oikein kohtelevia, kuten loitsu kertoo:

"Tuli ei polta tuttuansa, heimoansa herjaele"

Vedenväki

pääartikkeli: vedenväki

Vaarallinen vedenväki saattoi sairastuttaa, jos ei käyttäytynyt kunnolla vesillä, uimassa tai rannalla. Vedenväkeä silti pyydettiin avuksi, varsinkin kalastuksessa:

"Annapa ve'en väkeä, veessä on väkeä paljo!"

Vuoren väki eli kallion väki

pääartikkeli: vuoren väki

Vuoren väki oli mäkien ja vuorten haltijoita. Näiden avulla saattoi karkottaa muita väkiä ja siten ehkäistä sairauksia.

Katso myös

• Mana

Lähteet

• Anna-Leena Siikala: Suomalainen šamanismi (1992)
• Ilmar Talve: Suomen kansankulttuuri (uudistettu 1990)