Väitöstilaisuus

Wikipedia

Väitöstilaisuus on tilaisuus, jossa yliopiston jatkotutkintoa suorittava opiskelija, väittelijä, puolustaa väitöskirjassaan esittämiään tieteellisiä tuloksia. Vastaväittäjä eli opponentti esittää väitöstilaisuudessa kysymyksiä, joihin väittelijä vastaa. Vastaväittäjä on keskusteltavaan aiheeseen perehtynyt tohtori tai professori, ja väittelyä valvoo kustos, joka on yleensä väitöstyötä ohjannut professori tai dosentti. Vastaväittäjiä voi olla myös kaksi, ja näin usein onkin tekniikan alalla.

[muokkaa] Tilaisuuden kulku

Väitöstilaisuuteen liittyy monia muodollisuuksia.

Tilaisuus alkaa väittelijän, kustoksen ja vastaväittäjän saapumisella saliin. Salissa odottava yleisö nousee ylös, ja istuutuu päähenkilöiden otettua paikkansa. Tämän jälkeen kustos avaa väitöstilaisuuden. Avaus on muodollinen, mutta nykyään kustokset usein esittelevät väittelijän ja vastaväittäjän. Avauksen jälkeen väittelijä pitää lyhyen, yleistajuisen esityksen väitöskirjan aiheesta, ns. lectio precursorian. Tämän jälkeen vastaväittäjä pitää lyhyen puheen väitöstyön merkityksestä. Väittelijä kuuntelee tämän puheen seisten. Tämän jälkeen alkaa varsinainen väitösosuus, jolloin kaikki istuvat.

Väitöksen aikana vastaväittäjä esittää kysymyksiä väittelijälle koskien väitöskirjassa esitettyjä väitteitä tai tuloksia, ja väittelijän on vastattava näihin kysymyksiin.

Kun vastaväittäjä on kaikki kysymyksensä esittänyt, hän esittää loppulausuntonsa, jonka väittelijä jälleen kuuntelee seisten. Tämän jälkeen yleisö voi esittää väittelijälle kysymyksiä, joihin hän vastaa; tässä osuudessa kustos toimii puheenjohtajana. Kun kysymyksiä ei enää ole, kustos julistaa tilaisuuden päättyneeksi.

Jos väitöstilaisuus kestää pitkään, kustos voi harkintansa mukaan julistaa tauon. Koko väitöstilaisuuden pituus on yleensä rajoitettu neljään tuntiin, kahdella väittelijällä kuuteen tuntiin. Yleensä tilaisuudet kestävät selvästi vähemmän aikaa.

Väitöspäivän iltana väittelijä tarjoaa vastaväittäjän kunniaksi illallisen, tohtorinkaronkan. Karonkkaan tulee kutsua ainakin vastaväittäjä(t) ja kustos sekä ne yleisön edustajat, jotka tekivät kysymyksen väitöstilaisuudessa. Jälkimmäisten tulee kuitenkin kohteliaasti kieltäytyä kutsusta. Nykyään tohtorinkaronkkaan kutsutaan usein myös sukulaisia, lähimpiä työtovereita ja tuttavia puolisoineen.

[muokkaa] Väitöstilaisuuden rooli

Voimassa oleva lainsäädäntö vaatii, että tohtorin väitöskirjaa puolustetaan julkisesti. Silti väitöstilaisuutta väitetään usein pelkäksi muodollisuudeksi. Tämä johtuu siitä, että ennen väitöstilaisuutta väitöskirjan käsikirjoituksen on lukenut vähintään kaksi esitarkastajaa, joiden lausuntojen perusteella väitöskirjalle on annettu painatuslupa. Väitöstilaisuudessa on kuitenkin pystyttävä julkisesti puolustamaan tehtyä työtä, ja on mahdollista, joskin hyvin harvinaista, että väitöskirjaa ei hyväksytä. Sen sijaan väitöskirjan arvostelu tehdään vastaväittäjän lausunnon perusteella, joten vaikka hyväksyminen sinänsä on käytännössä varmaa, arvosana ei sitä ole.