Väinö Lehtonen (maatalousneuvos)
Väinö Robert (V. R.) Lehtonen (4. marraskuuta 1893 Hartola – 24. toukokuuta 1954 Helsinki) oli suomalainen maatalousneuvos.[1][2]
Lehtonen valmistui agronomiksi ja maatalous- ja metsätieteiden kandidaatiksi 1927 ja aloitti uransa Taubilan kartanon tilanhoitajana Pyhäjärvellä (Vl.) 1919–1925, sen jälkeen hän toimi Pienviljelijäin keskusliiton konsulenttina 1927–1929, pienviljelijäin neuvojaopiston lehtori 1929–1932, maatalousnormaalikoulun maanviljelysopin yliopettaja 1932–1934, maatalousneuvos ja maataloushallituksen opetusosaston päällikkö 1934 alkaen. Hänellä oli luottamustoimia Maatalouskerholiiton johtokunnan jäsen 1936 alkaen, useiden maatalousopetuskomiteoiden puheenjohtaja, opetustoimen uudelleenjärjestämiskomitean ja valtioneuvoston kouluasiain toimikunnan johtaja. Hän julkaisi maatalousalan kirjallisuutta.[1]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pieni uudisviljelysopas 1928,
- Maanviljelysoppi I ja II 1941, 1943
- Neuvontaoppi 1947
- Kansakoulu ja maataloudellinen ammattiopetus. Teoksessa Kansakoulu ja talousopetus. Kansakoulunopettajain Jatko-opintoyhdistyksen julkaisuja II. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1937 (Teosta referoitu julkaisussa Anni Leskinen: Kansakoulun kasvitarha- ja maatalousopetukseen liitetyt ihanteet ja tavoitteet 1898–1939 s. 81–83)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kuka Kukin on 1954
- ↑ Väinö Lehtosen kuolinilmoitus (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 26.5.1954, HS Aikakone. Viitattu 13.7.2018.
| ||||||||||
