Väinö Kuisma

Wikipedia

Väinö Viljo Kuisma (s. 1961) on lahtelainen nationalisti, joka toimi vuosia Suomi – Isänmaa -puolueen (nykyään Kansallinen Rintama r.y., aikaisemmalta nimeltään Suomi Nousee – Kansa Yhdistyy r.p.) puheenjohtajana. Koulutuksekseen hän ilmoittaa yo-merkonomi. Kuisma on ollut ehdokkaana eduskunta-, kunnallis- ja europarlamenttivaaleissa, mutta ei ole tullut valituksi. Kuisma on myös toiminut peruskoulun alaluokkien määräaikaisena opettajana.

Vuonna 1993 Kuisma perusti sittemmin Suomi – Isänmaa r.p.:ksi kehittyneen kansallismielisen yhdistyksen Isänmaallinen Oikeisto r.y. Lisäksi hän on toiminut järjestönsä äänenkannattajan, Kansallinen Rintama -nimisen lehden päätoimittajana. Kuisma tunsi läheisesti edesmenneen naantalilaisen uusnatsin Pekka Siitoimen ja YLE TV1:llä on esitetty Nina Stenrosin suunnittelema ja ohjaama dokumentti Sieg Heil Suomi, joka esittelee Kuisman perustaman järjestön, Arjalaisen Germaaniveljeskunnan (joka edelsi Isänmaallinen Oikeisto r.y:tä) toimintaa. Dokumentissa nähdään myös kuinka Kuisma perustaa Siitoimen kanssa Kansallisen Rintaman Natsi-Saksan lipun liehuessa ja perustamiskokoukseen osallistujat huutelevat Sieg Heil -tervehdyksiä.^[1] Kuisma oli aiemmin yhteistyössä myös turkulaisen kaupunginvaltuutetun, Suomen Kansan Sinivalkoiset -puolueen puheenjohtajan Olavi Mäenpään kanssa, toimien alkuaikoina SKS:n sihteerinä, mutta miehet ajautuivat sittemmin erimielisyyksiin.

Kuisman poliittiseen agendaan kuuluu EU-kielteisyys, kansallinen päätöksenteon korostaminen, virolais- ja venäläiskielteisyys, antiamerikkalaisuus^[2] ja Kalevalasta ammennettavan voiman ylistäminen, jota hän nimittää kalevalaiseksi nationalismiksi. Kärjekkäistä kannanotoistaan tunnettu Kuisma on saanut tuomion kunnianloukkauksesta Internet-sivuilla^[3][4]. Kantajana oli Suomen Kansan Sinivalkoisten puheenjohtaja Olavi Mäenpää, joka sai tuhat euroa korvauksia henkisestä kärsimyksestä. Kuisman ja Mäenpään välinen keskustelu liittyi alun perin yhteisen puoluehankkeen, Sinivalkoisen Puolueen kannattajakorteista syntyneeseen erimielisyyteen.

[muokkaa] Lähteitä