Väinö Karvinen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Väinö Ilmari Mikael Karvinen (27. marraskuuta 1907 Viipuri20. syyskuuta 1992 Helsinki[1]) oli suomalainen kenraalimajuri.

”Väpe” Karvinen syntyi Keskuskansakoulun vahtimestari Anton Karvisen ja Vilhelmiinan o.s. Stykki kahdeksanlapsiseen perheeseen kuopuksena. Hän seurasi vanhinta veljeään Yrjöä ensin Klassilliseen lyseoon, sitten sotilasuralle ja upseerina Viipurinlahden rannikkotykistöön. Ylioppilaslakin hän sai 1926, upseeriksi hän valmistui Merisotakoulun rannikko-puolustusosaston 1. rt-kurssilta 1929. Nuorempana upseerina hän palveli Tuppuran sekä Saarenpään linnakkeilla. Sotakorkeakoulun merisotalinjan hän suoritti 1935 - 37.

Talvisodassa hän palveli Merivoimien esikunnan operatiivisella osastolla. Jatkosodassa hän oli Hangon Ryhmän Bromarvin lohkon komentajana, Äänisen Rannikkoprikaatin Limosaaren lohkon komentajana ja johtamansa Koiviston evakuoinnin jälkeen Itä-Suomen Rannikkoprikaatin esikuntapäällikkönä.

Sodan jälkeen hän toimi VII Raivaajaosaston päällikkönä ja Haminan Rannikkolinnakkeiston, 3. Erillisen Rannikkotykistöpatteriston, Turun Rannikkotykistörykmentin sekä Suomenlinnan Rannikkotykistörykmentin komentajana.

Rannikkotykistöaselajin ensimmäisenä tarkastajana hän siirtyi reserviin 1967. Rannikkotykistön Upseeriyhdistyksen puheenjohtajana hän toimi 1958–1967 ja oli yhdistyksen kunniajäsen.

Väinö Karvisen poika Jukka Karvinen on ylennyt Puolustusvoimissa everstiksi ja pojanpoika Ilpo Karvinen everstiluutnantiksi. Hänen pojanpoikansa tytär Henna Karvinen valmistui luutnantiksi vuonna 2013.[2]

Kunniamerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SVR K, VR 2 mk, VR 3 tlk, VR 4 mk, Ts. mm, Js. mm, Sot. am, NorPOR K.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kadettiupseerit 1920 - 2010 matrikkeli, Bookwell Oy Porvoo 2010

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kenraalimajuri Väinö Karvinen. Helsingin Sanomat, 27.9.1992. Artikkelin verkkoversio Viitattu 3.7.2012.
  2. Von Hertzen, Anna: Henna Karvinen on upseeri jo neljännessä polvessa. Helsingin Sanomat, 5.9.2013. Artikkelin verkkoversio Viitattu 9.9.2013.