Väinö Iisakkala
Väinö Iisakkala (20. tammikuuta 1890 Viipurin maalaiskunta – 12. joulukuuta 1960) oli suomalainen jääkärimajuri. Hänen vanhempansa olivat työnjohtaja Kristian Iisakkala ja Emma Maria Pöntinen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1933 Salli Pärnäsen kanssa.[1][2]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän kävi kansakoulun ja toimi koulun jälkeen autonkuljettajana ja asentajana. Hän suoritti viidennen luokan Viipurin reaalikoulussa vuonna 1920 ja kahdeksannen luokan Helsingin suomalaisessa lyseossa vuonna 1935. Haminan taistelukoulun hän suoritti vuonna 1918 ja jääkärialiupseereille järjestetyn aktiiviupseerikurssin Kadettikoulussa vuonna 1921 sekä taktiikan soveltamiskurssin Suojeluskuntain päällystökoulussa vuosina 1925 ja 1927. Taistelukoulun komppanianpäällikkökurssin hän suoritti vuonna 1929 ja komentajakurssin Suojeluskuntain päällystökoulussa vuosina 1932–1933.[1][2]
Jääkäriaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 27. marraskuuta 1915, josta hänet siirrettiin pataljoonan 4. komppaniaan 21. joulukuuta 1915 ja vapautettiin sotapalveluksesta sairautensa takia 27. helmikuuta 1916.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Katso myös: Suomen sisällissota
Hän palasi Suomeen Ruotsin kautta maaliskuun alussa vuonna 1918 ja astui armeijan palvelukseen 10. maaliskuuta 1918 aliupseerin vakanssilla ja hänet sijoitettiin Valkoisen armeijan 4. Jääkärirykmentin 8. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan, missä hän toimi koulutusaliupseerina ja joukkueenjohtajana. Kyseisen joukon mukana hän osallistui sisällissodassa Raudun ja rajaseudun taisteluihin.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sisällissodan jälkeen hän palveli koulutusaliupseerina 4. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona n:o 4:ssä, jolla myöhemmin oli nimet Jääkäripataljoona n:o 2 ja Pohjolan jääkäripataljoona. Hänet siirrettiin 3. syyskuuta 1918 Karjalan kaartin rykmenttiin, missä hän toimi komppanianvääpelinä 5. komppaniassa. Armeijasta hän erosi 28. kesäkuuta 1919 ja oli sen jälkeen Muolaan suojeluskunnan paikallispäällikkönä 4. heinäkuuta – 15. syyskuuta 1919 välisen ajan, jonka jälkeen hän toimi Viipurin suojeluskuntapiirin piiriesikunnassa kiertävänä kouluttajana 16. syyskuuta 1919 – 14. helmikuuta 1921 välisen ajan. 19. alueen päällikkönä hän toimi 1. kesäkuuta 1921 – 15. heinäkuuta 1922 välisen ajan ja 9. alueen päällikkönä 15. heinäkuuta 1922 – 31. maaliskuuta 1932 välisen ajan. Hänet siirrettiin 1. huhtikuuta 1932 alkaen Kymenlaakson suojeluskuntapiirin 2. alueen päälliköksi ja 1. maaliskuuta 1934 alkaen Pohjois-Karjalan suojeluskuntapiiriin 2. sotilasohjaajaksi.[1][2]
Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talvisotaan hän osallistui komppanianpäällikkönä Jalkaväkirykmentti 36:n (JR 36) 2. konekiväärikomppaniassa ja 2. pataljoonan komentajan sijaisena ja osallistui taisteluihin Suojärvellä, Piitsoinojalla, Oumaantiellä, Pitkärannassa, Lemmetti-Itäisellä ja Siiralassa. Välirauhan aikana hän toimi päällikkönä Jalkaväenkoulutuskeskus 6:ssa, josta hänet siirrettiin toimistoupseeriksi 4. Armeijakunnan Taisteluvälinetoimistoon sekä palveli Pohjois-Karjalan suojeluskuntapiirissä. Jatkosotaan hän osallistui Laatokan meripuolustuksessa laiva OM 2. esikunnan päällikkönä, josta hänet siirrettiin huoltopäälliköksi Henkilötäydennyskeskus 3:een. Suurhyökkäyksen aikana hänet komennettiin Osasto Liliukseen ja myöhemmin takaisin Henkilötäydennyskeskus 3:een. Aktiivipalveluksesta hän erosi Jatkosodan päätyttyä ja asettui viettämään eläkepäiviään Lahteen johon hänet myös haudattiin.[2]
Luottamustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän toimi Suomen Ampumaliiton Pohjois-Karjalan Ampumapiirin hallituksen jäsenenä vuosina 1935–1950.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
      |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.