Vähä-Liettua

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vähä-Liettua (saks. Preussisch Litauen, Preussilainen Liettua) on alue, joka on kuulunut Saksalle, mutta joka kuuluu nykyään Liettualle. Aluetta on kutsuttu myös Memelin alueeksi (saks. Memelland) joen mukaan. Saksan tekemän väestönlaskennan mukaan alueella asui 1910 kaikkiaan 149 766 asukasta, joista 67 345 ilmoitti liettuan kielen ensimmäiseksi kielekseen. Saksalaisväestö asui pääasiassa Memelissä ja sen ympäristössä, kun taas liettuankieliset pääasiassa aluen maaseudulla. [1]

Liettualaiset keskustelivat alueen kysymyksistä saksalaisten kanssa 1918 ja sen jälkeen myös Pariisin rauhanneuvotteluissa. Versailles'n rauhansopimuksen 99. artiklassa mainittiin, että Memelin alue erotetaan Saksasta ja että se siirtyy ympärysvaltojen tilapäiseen hallintaan.

Helmikuussa 1920 alueen hallinta siirtyi ranskalaisille. 1921 Liettuan uudet valtiopäivät, seimas, vaati yksimielisesti alueen liittämistä Liettuaan. Kuitenkaan aluetta miehittävä Ranska ei halunnut alueen siirtymistä Liettualle, koska se suosi suurpoliittisesta syystä Puolaa, joka myös halusi alueen itselleen. Sen sijaan Saksa kannatti alueen siirtämistä Liettualle, koska sen saaminen myöhemmin takaisin Saksalle katsottiin olevan helpompaa kuin suurvallalta, Ranskalta, tai Puolalta. Myös Britannia oli periaatteessa myönteinen liettualaisten asialle Saksan tapaan. Ranska ja Puola kannattivat alueen muuttamista vapaavaltioksi, joka olisi Kansainliiton valvonnassa.

Koska Liettua ei voinut saada aluetta rauhanomaisesti, turvautui Ernestas Galvanauskasin hallitus ulkopuolelta järjestettyyn kapinaan. Hänen lisäkseen vallankaappausta olivat järjestämässä mm. Liettuan sotilastiedustelun päällikkö Jonas Polovinskas-Budrys ja Klaipėdan liettualainen johtaja Jonas Zilius. Myös suojeluskunnan johto oli aktiivinen.

Hankkeelle oli saatu poliittiset takuu Saksalta ja Neuvostoliitolta. Ranskan uskottiin olevan miltei haluton vastatoimiin siksi, että se oli miehittänyt Reininmaan Saksan sotakorvaussaatavien vakuudeksi. [2]

Poliittisesti alueen saaminen Liettualle oli menestys Puolan Vilnan alueen miehityksen jälkeen. Taloudellisesti Klaipėdan satamasta tuli menestys maan viennin kulkiessa pääasiassa sen kautta. Alue liettualaistui ja siellä oli kolmasosa Liettuan teollisesta tuotantokyvystä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kallio 2009: s. 206
  2. Kallio 2007: s. 207