Vääpeli Mynkhausen
| Vääpeli Mynkhausen | |
|---|---|
 Elokuvan juliste. |
|
| Ohjaaja | Aarne Laine |
| Käsikirjoittaja | Topias |
| Perustuu | Topiaksen näytelmään Vääpeli Mynkhausen (1955) |
| Tuottaja | T. J. Särkkä |
| Säveltäjä | Harry Bergström |
| Kuvaaja | Olavi Tuomi |
| Leikkaaja | Armas Vallasvuo |
| Lavastaja | Aarre Koivisto |
| Pääosat |
Reino Valkama Kullervo Kalske Elsa Turakainen |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomen Filmiteollisuus |
| Ensi-ilta | 1957 |
| Kesto | 73 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Vääpeli Mynkhausen on Aarne Laineen ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 1957. Elokuvan juoni perustuu Topiaksen näytelmään vuodelta 1955.
Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aikalaisarvioiden ryöppy oli lähes järjestään kielteinen.[1] Myöhemmässä arviossa todetaan, että täysi-ikäiset heittäytyvät siinä pojankoltiaisiksi[2]. Sitä pidetään sotilasfarssin halpana muunnelmana mutta ymmärretään jossain määrin. Vaikka se on hyvin lapsellinen, siinä on kuitenkin menevä rytmi.[3]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Professori Visaoksan (Eero Roine) perheessä on komento siirtynyt työtään alati tekevältä isältä äidille (Martta Kontula), tyttärelle ja kolmelle pojalle, joista kaksi (Reiska, jota näyttelee Vili Auvinen, ja Masa, jota näyttelee Rauno Kuosmanen) on kuritonta. Vanhin poika Pekka (Matti Kuusla) opiskelee. Ulla-sisaren (Sirkka-Liisa Wilén) aika menee seurusteluun diplomaatiksi aikovan Herbertin (Tarmo Manni) kanssa.
Professori lähtee työmatkalle, ja hän patistaa poikkeuksellisesti perheensä kenraali-veljensä (Toppo Lehto) maatilalle, joka hänkään ei saa perhettä toimimaan. Vasta vanha asetoveri, vääpeli Ryynänen (Reino Valkama) saa pojat kiinnostumaan kalastuksesta, työnteosta, opiskelusta. Hän käyttää täkynä kertomuksia omasta ja kenraalin sankaruudesta. Juttujen takia vääpeliä kutsutaan kuulun saksalaisen seikkailijan paroni von Münchhausenin mukaan vääpeli Mynkhauseniksi.
Emännöitsijä Maalin (Elsa Turakainen) on rakastunut kenraaliin. Vääpeli kosiskelee emännöitsijää itse sen verran, että piintynyt vanhapoikakenraali lopulta kosii Maalinia. Ullakin huomaa miehisen luutnantti Jussi Kehän (Kullervo Kalske) olevan parempi valinta kuin luihu ja omituinen diplomaatinalku.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Reino Valkama | … | vääpeli evp. Nikanor Ryynänen |
| Sirkka-Liisa Wilén | … | Ulla Visaoksa |
| Elsa Turakainen | … | neiti Maalin, taloudenhoitaja |
| Toivo Lehto | … | kenraalimajuri evp. Vilho "Ville" Visaoksa |
| Vili Auvinen | … | Reino "Reiska" Visaoksa |
| Rauno Kuosmanen | … | Matti Visaoksa |
| Matti Kuusla | … | Pekka Visaoksa |
| Kullervo Kalske | … | luutnantti Jussi Kehä |
| Tarmo Manni | … | ylioppilas Herbert Virtainvirta |
| Martta Kontula | … | Helena Visaoksa |
| Eero Roine | … | professori Henrik Visaoksa |
| Hannes Veivo | … | Kusti, talonmies |
| Irja Kuusla | … | talonmiehen vaimo |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Vääpeli Mynkhausen Elonet. Lehdistöarvio, viitattu 18.11.2012
- ↑ KK: Vääpeli Mynkhausen, Viikon tv-elokuvia, Tv-maailma, 16-17/2014 sivu 18
- ↑ AL: Vääpeli Mynkhausen, Päivän elokuvia, Tv-maailma, 46/2012 sivu 21
| ||||||