Uuspragmatismi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Uuspragmatismi, tai joskus "kielellinen pragmatismi", on vaikeasti määriteltävä analyyttisen filosofian osa-alue, jonka väitetään syntyneen Yhdysvalloissa, vaikka se omaa todellisuudessa brittiläiset juuret.lähde? Se on liitetty erilaisiin ajattelijoihin, joihin kuuluvat muun muassa Richard Rorty, Hilary Putnam, W. V. O. Quine, Donald Davidson ja Stanley Fish, vaikkakaan kukaan näistä ajattelijoista ei ole kutsunut itseään "uuspragmatistiksi".

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuspragmatistit, erityisesti Rorty ja Putnam, ovat omaksuneet ajatuksia klassisilta pragmatisteilta, kuten Charles S. Peirceltä, William Jamesilta ja John Deweyltä. Putnam luettelee teoksessaan Words and Life (1994) klassisen pragmatistisen perinteen ajatuksia, joita myöhemmät pragmatistit pitävät vakuuttavimpina. Näihin kuuluvat:[1]

  1. antiskeptisismi, ajatus siitä, että epäily vaatii yhtä paljon perusteita kuin uskokin;
  2. fallibilismi, näkemys, jonka mukaan ei ole olemassa metafyysisiä takeita, joiden vuoksi uskomuksia ei tulisi voida arvostella;
  3. antidualismi "tosiasioiden" ja "arvojen" välillä; ja
  4. ajatus käytännön ensisijaisuudesta filosofiassa.

Kielellinen pragmatismi uudistaa pragmatismia kolmella tavalla. Ensiksi se kiittää pragmatisteja, kuten Jamesia ja Deweytä, siitä, että nämä kiistivät monia perinteisen filosofian menetelmistä ja päämääristä. Toiseksi se hylkää heidän pyrkimyksensä rakentaa jälleen mitä ei pidä rakentaa jälleen. Kolmanneksi, kun on hyväksytty, että filosofin käytettävissä on vain kieli, voidaan luoda vapaasti ja jopa runollisesti, ja palvella niitä päämääriä mitkä vaikuttavat parhailta.

Rortyn kirjoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rorty kirjoitti vuonna 1995:

"Kielellistän niin monta kielellistä käännettä edeltänyttä filosofia kuin kykenen, lukeakseni heitä sen utopian profeettoina, jossa kaikki metafyysiset ongelmat on purettu, ja uskonto ja tiede ovat tehneet tilaa runoudelle".[2]

Tällä "kielellisen käänteen" strategialla Rorty pyrki välttämään klassisessa pragmatismissa vielä olemassa olleet essentialismit, kuten "totuus", "todellisuus" ja "kokemus". Rorty kirjoitti:

"Analyyttinen filosofia, kiitos keskittymisensä kieleen, pystyi puolustamaan tiettyjä keskeisiä pragmatistisia väitteitä paremmin kuin James ja Dewey itse [...] Kiinnittämällä huomiomme kielen ja muun maailman suhteeseen ennemmin kuin kokemuksen ja luonnon suhteeseen, jälki-positivistinen analyyttinen filosofia kykeni paljon radikaalimpaan irtautumiseen filosofisesta perinteestä."[3]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Putnam (1994) Words and Life, s. 152.
  2. Rorty and Pragmatism: The Philosopher Responds to His Critics, toim. Herman J. Saatkamp (Nashville: Vanderbilt University Press, 1995).
  3. Transactions of the Charles S. Peirce Society 21, no. 1 (Winter 1985).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Neopragmatism