Uudenseelanninuikku

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Uudenseelanninuikku
NZDabchickZoom X2.JPG
Uhanalaisuusluokitus: Vaarantunut [1]
Vaarantunut
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset
Eucarya
Kunta: Eläinkunta
Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset
Chordata
Alajakso: Selkärankaiset
Vertebrata
Luokka: Linnut
Aves
Lahko: Uikkulinnut
Podicipediformes
Heimo: Uikut
Podicipedidae
Suku: Australaasianuikut
Poliocephalus
Laji: rufopectus
Kaksiosainen nimi
Poliocephalus rufopectus
(G.R. Gray, 1843)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Uudenseelanninuikku Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Uudenseelanninuikku Commonsissa

Uudenseelanninuikku (Poliocephalus rufopectus) on uikkuihin kuuluva lintulaji. Se kuuluu Uuden-Seelannin endeemiseen lintulajistoon ja luokitellaan uhanalaisuudeltaan vaarantuneeksi.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uudenseelanninuikku on pienehkö uikku ja voi saavuttaa noin 29 cm:n pituuden. Yleisväritykseltään laji on tumma ja ruumiinrakenteeltaan pyöreähkö. Linnun pää on pieni ja lähes musta. Päässä on ohuita hopeanharmaita raitoja ja silmät ovat väriltään keltaiset. Uudenseelanninuikun posket, kaula ja niska ovat väriltään kastanjanruskeat ja selkä ja siivet ovat tumman punaruskeat. Pyrstön kärki on valkoinen. Pesimäajan ulkopuolella lintujen väritys on vaaleampi. Uudenseelanninuikun nokka on lyhyt ja väriltään harmaa.[2][3]

Levinneisyys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uudenseelanninuikkua tavataan nykyään vain Uuden-Seelannin Pohjoissaarelta ja se on pesivänä hävinnyt Eteläsaarelta. Lajin elinympäristöä ovat pienet suojaiset ja makeavetiset lammet ja dyynijärvet. Se voi elää myös ihmisten rakentamissa ympäristöissä kuten patoaltaissa. Pääosan uudenseelanninuikun ravinnosta muodostavat vesihyönteiset ja niiden toukat, mutta se voi syödä myös äyriäisiä ja pieniä kaloja. Linnun pesimäkausi kestää tammikuusta maaliskuulle ja laji rakentaa kelluvan pesänsä ruovikon joukkoon.[2][3]

Uudenseelanninuikkukannan kooksi arvioidaan 1 900–2 000 yksilöä. Uhkia kannalle ovat sen tärkeiden elinympäristöjen dyynijärvien kuivaus tai umpeenkasvu. Uudenseelanninuikun pesintää häiritsee runsas veneily pesimäaikana ja erityisesti poikaset ovat alttiita rottien ja näätien saalistukselle.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b BirdLife International: Poliocephalus rufopectus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 3.1.2014. (englanniksi)
  2. a b c New Zealand Grebe - BirdLife Species Factsheet BirdLife International. Viitattu 3.1.2014.
  3. a b Hugh Robertson,Barrie Heather: Hand Guide to the Birds of New Zealand, s. 20. Oxford University Press, 2001. ISBN 978-0-19-850831-1. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.1.2014). (englanniksi)
Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.