Uti possidetis
Uti possidetis (lat. hallussasi olevat) on kansainvälisessä laissa käytetty periaate, jonka mukaan konfliktin päättävät osapuolet pitävät konfliktin aikana valloittamansa alueet ja muun omaisuuden, ellei esim. tulitaukosopimuksessa määritellä toisin. [1]
Historiallisesti periaatetta on sovellettu, kun sotaa käyneelle osapuolelle on haluttu antaa laillinen oikeus pitää sodassa valloittamansa alue. Periaatetta sovellettiin ensimmäisen kerran roomalaisessa oikeudessa ratkaisemaan kansalaisten, kuten esim. naapureiden välisiä rajakiistoja.[1] Valtioiden välisissä rajakiistoissa sitä on käytetty esim. Ranskan-Preussin sodan rauhanteossa 1871, kun voittajaosapuoli Preussi liitti Elsass-Lothringenin alueisiinsa.
Uti possidetisin vastatermi on status quo ante bellum, jota noudatettaessa osapuolet palaavat ennen sotaa vallinneeseen tilanteeseen eikä kumpikaan osapuoli hyödy sodasta alueellisesti, taloudellisesti tai poliittisesti.
Lähteet [muokkaa]
- Peter Radan: The break-up of Yugoslavia and international law. Routledge, 2002. ISBN 0415253527.
