Utahin sota
| Utahin sota | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
|
| |||||||||
| Komentajat | |||||||||
| Vahvuudet | |||||||||
|
2 500 |
tuntematon | ||||||||
| Tappiot | |||||||||
|
38 |
Tuntematon | ||||||||
|
126 kuollutta siviiliä | |||||||||
Utahin sota oli Utahin territorion mormonisiirtolaisten ja Yhdysvaltain asevoimien välinen konflikti vuosina 1857-58. Konfliktin juuret olivat territorion mormonien ja ei-mormonien välisissä kiistoissa sekä mormonien harjoittamassa moniavioisuudessa ja pyrkimyksessä teokratian lisäämiseen hallinnossaan. Myös mormonikapinana, mormonisotana ja Utahin kampanjana tunnetussa konfliktissa ei käyty merkittäviä taisteluita ja tilanne ratkesi lopulta neuvottelujen avulla.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdysvalloissa mormoneihin suhtauduttiin jo Joseph Smithin aikana varauksellisesti, koska näillä oli tapana muuttaa uusille alueille isoina joukkoina ja äänestää yhtenäisesti, mikä aiheutti huolta ei-mormonien keskuudessa. Mormonit olivat kokeneet vainoa Missourissa ja Ohiossa 1820–1830 -luvuilla: uskontokunnan edustajat häädettiin Missourin alueelta kahdesti. Ohiossa Smith tervattiin ja hän lähti osavaltiosta paetakseen petossyytteitä. Utahin Salt Lake -laaksoon mormonit saapuivat 24. heinäkuuta 1847.[1]
Mormoneita johtava Brigham Young valittiin Utahin territorion kuvernööriksi vuonna 1851. Hänen kaudellaan territorio oli käytännössä teokratia. James Buchanan nousi Yhdysvaltain presidentiksi vuonna 1856. Youngin kuvernöörikausi oli virallisesti päättynyt kaksi vuotta aikaisemmin, mutta koska hänen seuraajansa ei ollut nimitetty, hän oli lakiteknisesti edelleen territorion kuvernööri.[2]
Useat territorion viranomaiset, jotka eivät olleet mormoneita, erosivat pian virassa aloittamisen jälkeen ja valittivat Washingtoniin, että mormonit uhkailevat heitä väkivallalla ja toisinaan jopa toteuttivat näitä uhkauksia. Mormonit sen sijaan väittivät, että uskontokuntaan kuulumattomat virkamiehet juopottelevat ja ahdistelevat mormoninaisia.[2]
Yhdysvaltain vastaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdysvaltain hallitus lähetti armeijan kukistamaan mormonikapinaa, jota ei itse asiassa ollut olemassakaan. Kampanja sitoi jopa kolmanneksen maan asevoimista. Mormonit olivat valmiita polttamaan pääkaupunkinsa; kiista kulminoitui huhtikuussa 1858 hallituksen joukkojen marssiin Salt Lake Cityyn, josta mormonit olivat jo paenneet väliaikaisesti vuorille.[3][4] Konflikti päättyi Brigham Youngin suostuessa sopimukseen Yhdysvaltain presidentti James Buchananin kanssa, vaikka hän kielsi territorion koskaan kapinoineen liittovaltiota vastaan.
Jälkivaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Buchanan armahti kaikki osalliset mormonit ja lähetti kahden miehen valtuuskunnan viemään viestiä Utahiin. Young ja muut mormonit hyväksyivät tarjouksen sillä ehdolla, että Alfred Cumming nimitetään uudeksi kuvernööriksi ja että Utahin territorion alueelle perustetaan pysyvä varuskunta. Kun armeija saapui rakentamaan sitä 26. heinäkuuta 1858, katsottiin mormonisodan päättyneen.[5]
Yhdysvaltain sisällissodan alettua Washingtonin kiinnostuksenkohde ohjautui muualle. Abraham Lincolnin kerrotaan sanoneen mormonien edustajille Washingtonissa, että "jos hän [Brigham Young] jättää minut rauhaan, minä jätän hänet rauhaan".[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ The Brink of War Smithsonian Magazine. Viitattu 29.10.2022. (englanniksi)
- ↑ a b The Utah War in Wyoming WyoHistory.org. 2022. Viitattu 29.10.2022. (englanniksi)
- ↑ Richard D. Poll, William P. MacKinnon: Causes of the Utah War Reconsidered Journal of Mormon History. 2007. Viitattu 20.3.2009. (englanniksi)
- ↑ Utah War GlobalSecurity.org. Viitattu 20.3.2009. (englanniksi)
- ↑ The Utah War Utah History Encyclopedia. 2022. Viitattu 29.10.2022. (englanniksi)
- ↑ The Path to Utah Statehood | American Experience PBS. 2022. Viitattu 29.10.2022. (englanniksi)