Urumin kieli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Urumi
Oma nimi urum dili, urum tili
Tiedot
Alue Ukraina
Virallinen kieli ei virallisen kielen asemaa
Puhujia 45 000
Sija ei 100 suurimman joukossa
Kirjaimisto kyrillinen
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta turkkilaiset kielet
ISO 639-3 uum

Urumin kieli (urumiksi urum dili tai urum tili) on Ukrainan kaakkoisosassa Asovanmeren pohjoispuolella asuvien urumien puhuma turkkilainen kieli.

Urumin kieltä puhutaan Donetskin alueen Peršotravnevojen, Starobeševon, Telmanovon ja Velikaja Novoselkan piireissä, Zaporožjen alueen Kuibyševon piirissä sekä Mariupolin kaupungissa. Pieniä ryhmiä asuu Venäjällä Krasnodarin aluepiirin Gelendžikin piirissä sekä Georgian Trialetissa. Vuonna 1980 urumeja arvioitiin olevan yli 60 000 henkeä.[1]

Uskonnoltaan ortodoksiset urumit ja kreikan kieltä puhuvat rumeit muodostavat etnisen yhteisön, josta on käytetty nimitystä Mariupolin kreikkalaiset. Ryhmien nimet perustuvat Itä-Rooman valtakunnan asukkaista käytettyyn turkkilaiseen nimitykseen rumi (vertaa Rumelia).[1] Mariupolin kreikkalaisten esi-isiä ovat Krimille mahdollisesti Trapezuntin keisarikunnasta muuttaneet kreikkalaiset. Krimillä osa kansasta omaksui krimintataarin kielen. Vuonna 1779 heidät siirrettiin Krimiltä nykyiselle asuinalueelleen.[2]

Urumi kuuluu turkkilaisten kielten oguusilaisen ryhmän oguusilais-seldžukkilaiseen alaryhmään. Se pohjautuu koillis-Anatolian turkkilaismurteisiin. Kieli jakautuu kolmeen tai neljään päämurteeseen, jotka poikkeavat toisistaan oguusilais- ja kiptšakkilaispiirteiden määrän suhteen.[3]

Kieli toimii yhteisön suullisen kanssakäymisen välineenä. Nuoriso osaa sitä heikosti. Kaikki urumit puhuvat venäjää. Kreikkalaisella kirjaimistolla laaditut kielenmuistomerkit ovat yhä tutkimatta. 1930-luvulla laadittiin latinalaiseen aakkostoon perustunut kirjakieli, joka jäi pian pois käytöstä.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 3, s. 258. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2.
  2. Narody Rossii: entsiklopedija, s. 136. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  3. a b Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 3, s. 258–259. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.