Uruguayncimarrón
| Uruguayncimarrón | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Uruguay |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 23[1] |
| Alkuperäinen käyttö | karja- ja vahtikoira |
| Nykyinen käyttö | karja- ja vahtikoira, villisian metsästys |
| Muita nimityksiä | cimarrón uruguayo, perro cimarrón, cimarrón creole, perro criollo[2], perro gaucho[2], Uruguayan Cimarron, Cimarron Dog, Uruguayan Gaucho Dog, Maroon Dog, Cerro Largo Dog, cimarron uruguayen, Uruguayischer Cimarron, uruguai cimarron |
| FCI-luokitus |
ryhmä 2 Pinserin ja snautserin tyyppiset, molossikoirat ja sveitsinpaimenkoirat alaryhmä 2.1 Mastiffityyppiset molossikoirat #353 |
| Ulkonäkö | |
| Paino |
uros 38–45 kg narttu 33–40 kg |
| Säkäkorkeus |
uros 58–61 cm narttu 55–58 cm |
| Väritys | brindle tai fawn |
Uruguayncimarron (esp. cimarrón uruguayo) on uruguaylainen koirarotu. Se on kotimaansa kansallisrotu.[2]
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uruguayncimarron on erittäin voimakasrakenteinen lyhytkarvainen molossikoira, jonka tulee olla rungoltaan suorakulmion muotoinen. Korvat typistetään sen kotimaassa samaan tapaan pyöreäkärkisiksi kuin são miguelinfilalla. Häntä joko typistetään varsin lyhyeksi tai jätetään kokonaan typistämättä. Yleisin väritys on brindle, mutta myös fawn hyväksytään kaikissa sävyissään. Tumma tai musta maski sallitaan. Fawn-värisillä yksilöillä sallitaan mustat vivahteet. Uroksen ihannesäkäkorkeus on 58–61 cm ja nartun 55–58 cm, mutta molemmilla sallitaan 2 cm:n vaihtelu mainituista mitoista. Uros painaa 38–45 kg ja narttu 33–40 kg.
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rotu polveutuu samoista espanjalaisista karjakoirista kuin são miguelinfila ja kanariandoggi, minkä vuoksi se muistuttaakin niitä ulkonäöllisesti. Se on kuitenkin alun perin syntynyt luonnonvalinnan tuloksena ilman ihmisen jalostusta. Desmond Morriksen mukaan se polveutuisi espanjanmastiffista, joka olisi sittemmin risteytynyt maahan tuotujen vinttikoirien kanssa. Lopputuloksena oli atleettinen ja sitkeä vahtikoira.[2]
Tietyllä maantieteellisellä alueella kehittyi melko homogeeninen koirakanta, jonka yksilöt elivät suurissa villikoiralaumoissa. Rodun lukumäärä kääntyi 1900-luvulla laskuun, sillä tuhansia koiria ammuttiin niiden uhatessa ihmisiä ja karjaa. Se katosi kaupunkien ympäristöltä, mutta maatilojen omistajat huolehtivat siitä ja käyttivät sitä vahtikoirana. Viimevuosien aikana sitä on käytetty myös villisian metsästykseen[2].
Vuoden 1969 Melon näyttelyyn osallistui huomattava määrä uruguayncimarroneja, ja Montevideon näyttelyssä luvuksi arvioitiin nelisenkymmentä yksilöä. Kotimaansa ulkopuolella niitä on nykyisin muun muassa Ruotsissa ja Tšekissä. Suomeen on rekisteröity joulukuuhun 2022 mennessä 23 yksilöä[1].
Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cimarrón tarkoittaa villiä tai kesytöntä, mikä viittaa sen alkuperään. Criollo tarkoittaa puolestaan kreolia tai "alkuperältään paikallista"[2]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kennel Perro Caracteristico (Arkistoitu – Internet Archive)
- Willes, Renée: All världens hundraser - Lexicon med 404 hundraser
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Uruguayncimarrón Wikimedia Commonsissa
