Pohjannokkonen
| Pohjannokkonen | |
|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Rosales |
| Heimo: | Nokkoskasvit Urticaceae |
| Suku: | Nokkoset Urtica |
| Laji: | dioica |
| Alalaji: | sondenii |
| Kolmiosainen nimi | |
Pohjannokkonen eli lapinnokkonen (Urtica dioica subsp. sondenii, syn. U. dioica var. sondenii) on Pohjois-Euroopassa tavattava lähes poltinkarvaton, monivuotinen nokkoskasvi. Se on yksi isonokkosen (U. dioica) alalajeista.[1]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pohjannokkonen kasvaa kasvupaikasta riippuen 30–300 cm korkeaksi. Hoikahko varsi on nelisärmäinen ja tavallisesti haaraton. Kasvi on melkein kalju tai lyhyt- ja harvakarvainen, poltinkarvat ovat yksittäisiä. Lehdet ovat vastakkain ja ne ovat ohuita, ehyitä ja sahalaitaisia. Tavallisesti kaikki lehdet ovat pyöreä- ja suippotyvisiä sekä usein harva- ja isohampaisia. Tummanvihreä lehtilapa on puikea tai kapeanpuikea, pitkäkärkinen ja kärkihammas ulottuu viereisiä hampaita paljon pitemmälle. Lehtilapa on tavallisesti 4–15 cm pitkä ja noin 1,5 kertaa leveytensä pituinen. Kukinto-osan alapuolisten lehtien lapa on tavallisesti 2–3 kertaa leveytensä pituinen. Hoikahko lehtiruoti on enintään noin puolet lavan pituudesta. Kukinnot ovat 4–8 cm pitkiä norkkoja ja pitempiä kuin lehtiruodit. Kasvi on tavallisesti kaksikotinen, eli hede- ja emikukuat sijaitsevat eri yksilöissä. Kukat ovat pieniä, vihertäviä ja yksineuvoisia. Kukan kehä on nelilehtinen ja verhiömäinen. Suomessa pohjannokkonen kukkii heinä-syyskuussa. Hedelmä on kahden sisemmän kehälehden suojaama pähkylä.[1]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pohjannokkosta tavataan ainoastaan Euroopan pohjoisosissa. Sitä kasvaa lähinnä Norjan ja Ruotsin keski- ja pohjoisosien vuoristo- ja tunturialueilla, Keski- ja Pohjois-Suomessa sekä Luoteis-Venäjän pohjoisosissa Uralille saakka.[2] Suomessa pohjannokkonen kasvaa paikoitellen Keski-Suomen eteläosista Pohjois-Lappiin. Runsain laji on Kainuussa ja Etelä- ja Keski-Lapissa.[1][3] Lajin levinneisyyden laajuus on kuitenkin huonosti tunnettu Keski-Suomessa.[1]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tyypillisimpiä pohjannokkosen kasvupaikkoja ovat puronvarsi- ja kallionaluslehdot ja lehtokorvet. Toisinaan sitä tavataan myös ihmisasutuksen läheltä.[1]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- nokkonen (nokkosen polttavuudesta ja käyttötavoista)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Retkeilykasvio 1998, s. 97–98.
- ↑ Den virtuella floran: Brännässla (myös levinneisyyskartat) (ruotsiksi) Viitattu 14.3.2012.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Pohjannokkosen levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 14.3.2012.