Urs Fischer
.jpg)
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Syntymäaika | 20. helmikuuta 1966 | ||
| Syntymäpaikka | Zürich, Sveitsi | ||
| Pelipaikka | puolustaja | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1984–1987 |  FC Zürich
|
49 | (1) |
| 1987–1995 | FC St. Gallen
|
243 | (10) |
| 1995–2003 | FC Zürich
|
253 | (4) |
| Maajoukkue | |||
| 1989–1991 |  Sveitsi
|
4 | (0) |
| Valmennusura | |||
| 2003–2004 | FC Zürich U14
| ||
| 2004–2005 | FC Zürich U16
| ||
| 2005–2007 | FC Zürich U21
| ||
| 2007–2008 | FC Zürich (apuv.)
| ||
| 2008–2010 | FC Zürich U21
| ||
| 2010–2012 | FC Zürich
| ||
| 2013–2015 | FC Thun
| ||
| 2015–2017 | FC Basel
| ||
| 2018–2023 |  Union Berlin
| ||
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Urs Fischer (s. 20. helmikuuta 1966) on sveitsiläinen jalkapallovalmentaja ja entinen puolustaja. Hän toimi kesäkuusta 2018 marraskuuhun 2023 saakka saksalaisseura 1. FC Union Berlinin päävalmentajana.
Ura pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Fischer aloitti pelaajauransa FC Zürichin puolustajana debytoiden edustusjoukkueessa 1984. Hän edusti joukkuetta kolme kautta, muttei onnistunut täysin vakiinnuttamaan paikkaansa seuran avauskokoonpanossa. Vuonna 1987 Fischer siirtyi FC St. Galleniin, jossa pelasikin seuraavat kahdeksan kautta. Hän pelasi seuran paidassa yli 240 liigaottelua, kunnes palasi takaisin FC Zürichiin 1995. Toisella rupeamallaan FCZ:ssä myös peliaikaa tuli enemmän. Fischer kantoi joukkueen kapteeninnauhaa, kun FCZ juhli Sveitsin cupin mestaruutta 24 vuoden tauon jälkeen kaudella 1999–2000. Hän lopetti uransa seurassa 37-vuotiaana kauden 2002–2003 päätteeksi.
Sveitsin maajoukkueessa Fischer esiintyi neljässä A-maaottelussa.
Meriitit pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sveitsin cup: 2000
Ura valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lopetettuaan pelaajauransa toukokuussa 2003 Fischer siirtyi valmentajaksi. Hän toimi FC Zürichin organisaatiossa ensin alle 14-vuotiaiden juniorien valmentajana ja vuosina 2004–2006 alle 21-vuotiaiden valmentajana. Pidettyään vuoden taukoa valmennustehtävistä, Fischeristä tuli kesällä 2007 uuden päävalmentaja Bernard Challandes'n apulaisvalmentaja FCZ:n edustusjoukkueeseen. Hän toimi tehtävässä yhden kauden palaten alle 21-vuotiaiden päävalmentajaksi.
Challandes'n saatua potkut tehtävistään huhtikuussa 2010 nousi Fischer seuran päävalmentajaksi loppukaudeksi. [1] Toukokuun alussa hän teki kolmivuotisen jatkosopimuksen seuran kanssa. [2] Kaudella 2010–2011 Zürich taisteli Fischerin johdolla mestaruudesta, mutta taipui lopulta pisteellä FC Baselille. Kaudella 2011–2012 menestys jäi vaatimattomammaksi. Eurooppa-liigassa tie katkesi lohkovaiheeseen ja Sveitsin liigassa Zürich vajosi keskikastiin. Seurajohdon kärsivällisyys loppui maaliskuun puolivälissä 2012 ja Fischer sai FC Lausanne-Sportista oteusta voitosta huolimatta potkut tehtävästään. Zürich oli liigassa kuudentena peräti 20 pistettä Baselia jäljessä. [3]
Vuoden 2013 alussa Fischeristä tuli FC Thunin päävalmentaja. [4] Fischerin alaisuudessa Thun pelasi tukevasti Sveitsin liigan keskikastissa. Kaudella 2013–2014 seura pääsi mukaan Eurooppa-liigaan, jossa se eteni Fischerin johdolla aina lohkovaiheeseen saakka. Sveitsin liigassa paras sijoitus oli neljäs kaudella 2014–2015. Kesällä 2015 Fischer siirtyi FC Baselin päävalmentajaksi. [5] Fischerin johdolla Basel varmisti seitsemännen perättäisen Sveitsin liigamestaruuden huhtikuun lopussa 2016, kun joukkueen marraskuusta alkanut tappioton putki oli kasvattanut eron BSC Young Boysiin jo 16 pisteeseen.[6] Mestarien liigassa Baselin tie katkesi jo karsintoihin, kun Maccabi Tel Aviv FC oli parempi vierasmaalisäännön turvin. Eurooppa-liigassa Fischer luotsasi joukkueensa pudotuspeleihin lohkovoittajana. Sveitsiläisseuran tie nousi pystyyn neljännesvälierissä sittemmin mestaruuden voittanutta Sevillaa vastaan.
Kaudella 2016–2017 Fischerin Basel dominoi jälleen Sveitsin liigaa ja hävisi koko sarjakauden aikana ainoastaan kaksi ottelua. Fischerin uran toinen perättäinen ja FC Baselin kahdeksas perättäinen mestaruus ratkesi jo kuusi kierrosta ennen sarjan loppua.[7] Tuplamestaruus varmistui, kun Basel kukisti FC Sionin Sveitsin cupin finaalissa maalein 3–0.[8] Mestarien liigassa Baselin kausi oli kehnompi, eikä joukkue voittanut yhtään alkulohkonsa otteluista ja jäi jumbosijalle. Kauden jälkeen seura vapautti Fischerin tehtävistään.[9]
Kesäkuun alussa 2018 Fischeristä tuli Saksan 2. Bundesliigan 1. FC Union Berlinin päävalmentaja.[10] Fischerin johdolla Union taisteli läpi kauden 2018–2019 noususta Bundesliigaan, vaikka lukuisat tasapelit verottivatkin joukkueen pistesaldoa. Vaikka Union voitti vain kolme kauden 10 viimeisestä ottelustaan, se sijoittui lopulta kolmanneksi ja eteni nousukarsintoihin VfB Stuttgartia vastaan. Ensimmäinen osaottelu vieraissa päättyi 2–2 ja kotiottelu maalittomaan tasapeliin. Tuloksen myötä Fischer pääsi historiaan ensimmäisenä Union-valmentajana, jonka johdolla joukkue nousi Bundesliigaan.[11] Unionin ensimmäinen Bundesliiga-kausi 2019–2020 päättyi keskikastin sijoitukseen 11 ja joukkue säilytti tukevasti sarjapaikkansa. Joulukuussa 2020 Fischer teki Unionin kanssa kesään 2023 ulottuvan jatkosopimuksne.[12] Toinen liigakausi oli edellistä parempi ja Union sijoittui seitsemänneksi selviten Konferenssiliigan karsintoihin.[13] Kaudella 2021–2022 joukkue jatkoi Fischerin alaisuudessa nousujohteisesti ja sijoittui Bundesliigassa viidenneksi.[14] Saksan cupissa Union eteni aina välieriin saakka, joissa hävisi RB Leipzigille.[15] Kaudella 2022–2023 joukkue sijoittui Bundesliigassa neljänneksi ja sai paikan seuraavan kauden Mestarien liigaan. Kauden jälkeen hänet valittiin vuoden jalkapallovalmentajaksi Saksassa.[16]
Kausi 2023/24 alkoi Unionilta heikosti ja joukkue vajosi Bundesliigan putoamiskamppailuun. Kun tulokset eivät muuttuneet, päätyhi seurajohto erottamaan Fischerin Union Berlinin päävalmentajan tehtävästä marraskuussa 2023.[17]
Meriitit valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sveitsin mestaruus (2): 2016, 2017
- Sveitsin cup: 2017
- Saksan vuoden jalkapallovalmentaja: 2023
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ FC Zürich und Cheftrainer Bernard Challandes trennen sich - Urs Fischer ad interim neuer FCZ-Trainer (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Urs Fischer Cheftrainer des FC Zürich Urs Fischer Cheftrainer des FC Zürich[vanhentunut linkki]
- ↑ FC Zürich beurlaubt Trainer Urs Fischer
- ↑ Thun stellt Urs Fischer als neuen Trainer vor
- ↑ Urs Fischer folgt im FC Basel auf Paulo Sousa
- ↑ Basel win seventh successive Swiss title
- ↑ Basel win eighth straight title in Swiss Super League
- ↑ Swiss football: FC Basel wins 3-0 over Sion in Geneva; police extra vigilant after game (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Der FCB trennt sich zum Saisonende von Urs Fischer
- ↑ Urs Fischer: Champions-League-Erfahrung für Union
- ↑ Legendaarinen DDR-seura Union Berlin nousee Bundesliigaan
- ↑ Union Berlin Manager Urs Fischer Signs Contract Extension
- ↑ Bundesliga Tabelle 2020/21 34. Spieltag
- ↑ Bundesliga Tabelle 2021/22
- ↑ DFB-Pokal, 2021/2022, Halbfinale
- ↑ kicker-Awards: Gündogan ist Fußballer, Fischer Trainer des Jahres 2023
- ↑ "Gemeinsame Entscheidung": Fischer nicht mehr Trainer von Union Berlin Kicker. 15.11.2023. Viitattu 18.11.2023. (saksaksi)
| Edeltäjä: Christian Streich |
Vuoden jalkapallovalmentaja Saksassa 2023 |
Seuraaja: – |
| Edeltäjä: Bernard Challandes |
FC Zürichin päävalmentaja 4/2010–3/2012 |
Seuraaja: Rolf Fringer |
| Edeltäjä: Bernard Challandes |
FC Thunin päävalmentaja 1/2013–2015 |
Seuraaja: Ciriaco Sforza |
| Edeltäjä: Paulo Sousa |
FC Baselin päävalmentaja 2015–2017 |
Seuraaja: Raphael Wicky |
| Edeltäjä: André Hofschneider |
1. FC Union Berlinin päävalmentaja 2018–11/2023 |
Seuraaja: Nenad Bjelica |
| ||||||||||
