Urho Sippola
Aimo Urho Sippola (23. heinäkuuta 1899 Kauhava – 30. maaliskuuta 1918 Kangasala) oli suomalainen jääkärivänrikki. Hän oli sotilaskoulutuksen ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri. Tulikasteensa sotilaana hän sai Saksan itä-rintamalla Riianlahdella vuonna 1916. Myöhemmin hän kuului Suomen sisällissodan Valkoiseen armeijaan ja sen jääkärijoukkoihin.[1][2][3]
Perhe ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sippolan vanhemmat olivat maamies Matti Sippola ja Maria Josefiina Silfverberg. Hän kävi kaksi luokkaa Lapuan yhteiskoulua ja kolmannen luokan Seinäjoen yhteiskoulua.[1][2] Myös hänen veljistään Vilkas Sippola ja Aarne Sippola olivat jääkäreitä.
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sippola työskenteli laboranttina Kauppakorkeakoulussa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n täydennysjukkoon 19. kesäkuuta 1916. Täydennysjoukosta hänet siirrettiin 5. joulukuuta 1916 pataljoonan 1. konekiäärikomppaniaan. Hän osallistui taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sippola saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vänrikiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 2. Jääkärirykmentin konekiväärikomppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Kalevankankaalla, jossa hän haavoittui 28. maaliskuuta 1918 vihollisen konekivääritulessa ylävartaloon ja kuoli haavoihinsa Kangasalan sairaalassa 30. maaliskuuta 1918. Hänet on haudattu Kauhavan sankarihautaan.[1][2][3]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
   |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.