Urantia-kirja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Urantia-liikkeen tunnus.

Urantia-kirja on uskonnollis-kosmologinen teos, joka kirjoitettiin noin vuosina 1924–1935 ja julkaistiin 1955. Se muodostaa opillisen perustan Urantia-liikkeelle, joka luetaan uusien uskonnollisten liikkeiden joukkoon.[1][2][3] Liike uskoo, että kirja on taivaallisten olentojen maapallon, Urantian, ihmisille antama ilmoitus.[4]

Urantia-kirjan englanninkielistä painosta on myyty tai levitetty maailmanlaajuisesti noin puoli miljoonaa kappaletta. Kansallisia Urantia-yhdistyksiä on noin 1200, joista yli puolet Yhdysvaltain ulkopuolella.[5]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urantia-liike sai alkunsa vuonna 1908. Yhdysvaltalainen psykiatri William S. Sadler vieraili auttamassa unihäiriöistä naapuriaan. Eräänä yönä nukkuva naapuri esittäytyi ”vierailevaksi opiskelijaksi”. Myöhemmin Sadler vakuuttui ettei kyseessä ollut alitajunnan tuote vaan henkiolennon käyttämä kanava.[6] Sadler kertoi tapauksesta erään luentonsa yhteydessä vuonna 1924. Kuulijat muodostivat ryhmän, joka kokoontui Sadlerin luokse kanavointitilaisuuksiin. Näiden tilaisuuksien tuloksena syntyi 2097-sivuinen Urantia-kirja vuonna 1935.[5]

Vuonna 1950 Chicagossa perustettiin Urantia-säätiö, Urantia Foundation, joka alkoi julkaista kirjaa. Kirja painettiin 1955.[5] Myöhemmin säätiön rinnalle perustetiin tekijänoikeuksista kilpaileva The Urantia Brotherhood. Oikeuden päätöksellä se ei saanut pitää itsellään Urantia-nimeä vaan joutui muuttamaan nimensä toiseksi, The Fifth Epoch. Nykyisin Urantia-säätiön kansallisia yhdistyksiä koordinoi kansainvälinen The International Urantia Association.[5]

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urantia-kirja on 2097-sivuinen teos, jonka 196 lukua jakaantuvat neljään osaan:

  • Ensimmäinen osa esittää keskusuniversumin ja seitsemään superuniversumia, Jumalaa, maailman rakennetta ja henkiolentojen eri luokkia.[7]
  • Toinen osa esittää paikallisuniversumia, johon kuuluu myös maapallo eli Urantia. Evoluution ja luomisen kerrotaan jatkuvan ja johtavan Jumalan säätämänä kohti hyvää.[7]
  • Kolmas osa esittää Urantian eli maapallon syntymähistoriaa. Se sisältää kuvauksen ensimmäisestä ihmisperheestä, rotujen synnystä ja leviämisestä. Lopulta kerrotaan ihmiskunnan saamat käänteentekevät ilmoitukset. Ensimmäinen oli Planeettaprinssin ja hänen esikuntansa toiminta 500 000 vuotta sitten, toinen oli Aatami ja Eeva noin 35 000 vuotta sitten sekä kolmas oli Melkisedekin 94 vuotta kestänyt ja vuonna 1973 eaa. alkanut vierailu. Monien nykyisten uskontojen katsotaan pohjautuvan tähän.[7]
  • Neljäs osa esittää neljännen käänteentekevän ilmoituksen eli Jeesuksen elämän ja opetuksen. Kertomuksiin sisältyy muun muassa matka Egyptiin, Roomaan ja Kreikkaan.[7] Samaten Jeesuksen kerrotaan olleen ainut Luoja 700 000 pojasta, joka ruumiillistui Maan päälle.[5]

Oppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urantia-kirja kuvaa monimutkaista maailmankaikkeutta, jossa on lukuisia ulottuvuuksia ja biljoonittain asuttuja maailmoja.[8] Tätä kaikkea hallitsevat jumalat, joista korkein on I AM (”Minä olen”).[5] Kaikki ihmisolennot ovat yhden Jumalan poikia ja tyttäriä.[4]

Urantia-kirjan yksi Jumala ilmenee kolminaisuuden muodossa: Universaalina Isänä, Ikuisena Poikana ja Äärettömänä Henkenä. Ikuinen Poika on Universaalin Isän ensimmäinen ajatus. Vastaavasti Ikuinen Poika loi jumalalliset persoonat, Mikael-luokan persoonat. Kukin Mikael-persoona johtaa ja ohjaa tiettyä paikallisuniversumia. Jeesus hallitsee nykyisellään noin kolmen miljoonan asutun maailman paikallisuniversumi Nebadonia, johon myös maapallo eli Urantia kuuluu.[9][10]

Maailmankaikkeus jakautuu kolmeen osaan: Fyysinen maailma, välimaailma ja henkinen maailma. Ihmisen kuollessa hänen sielunsa viedään välimaailman, josta sen katsotaan syntyvän uudelleen aina uusille universumin tasoille.[4]

Tekijänoikeudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englanninkielinen Urantia-kirja kuuluu public domainiin. Yhdysvaltojen oikeus katsoi, ettei Urantia-säätiö omista sen tekijänoikeuksia.[11][12] Englanninkielisen tekstin kansainvälinen tekijänoikeus raukesi vuonna 2006.[13] Urantia-säätiö omistaa edelleen sen julkaiseman suomennoksen tekijänoikeuden.[14]

Urantia Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urantia-kirja oli esillä Suomessa todennäköisesti ensimmäisen kerran vuonna 1962 ufo-ilmiöitä tutkivassa Interplanetistit-yhdistyksessä. Ensimmäisenä kirjan esitteli amerikansuomalainen ufoharrastaja Margit Lilius-Mustapa vuonna 1965. Kirjan käännöstyö aloitettiin harrastajavoimin vuonna 1968 ja työ saatiin valmiiksi 1975. Suomessa vierailleet Urantia-säätiön edustajat eivät hyväksyneet käännöstä. Vuonna 1985 Urantia-tukiryhmä perusti Heijaste-ryhmän ja varsinainen Suomen Urantia-seura perustettiin 1989. Sen johdolla Urantia-kirjan suomennos valmistui vuonna 1993. Suomen Urantia-seura järjestää opintoryhmiä ja lukupiirejä ympäri maata ja sillä on toiminnassa mukana 76 henkilöä (2008).[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heino, Harri: Mihin Suomi tänään uskoo. Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 951-0-27265-5.
  • Ketola, Kimmo: Uskonnot Suomessa 2008: Käsikirja uskontoihin ja uskonnollistaustaisiin liikkeisiin. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 102. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus, 2008. ISBN 978-951-693-287-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Eskola, Timo: Suomen teologisen instituutin tiedotuslehti 6/99 Kulmakivi. 1999. Helsinki: Suomen teologinen instituutti. Viitattu 2.12.2009.
  2. Modernit liikkeet Uskonnot Suomessa -hanke. Viitattu 12.8.2010.
  3. Aiheesta myös: Äärelä, Torsti: Urantia – plagiaattiokokoelma vai uutta ajattelua?. Vartija, 1998, 111. vsk, nro 1, s. 18–25. Artikkelin verkkoversio.
    * Ollikainen, Marketta: Urantia-mysteeri. Skeptikko, 3/1993, s. 15–16. Artikkelin verkkoversio (PDF).
    * Lewis, James R.: The URANTIA book. Teoksessa Partridge, Christopher (toim.): UFO religions. London: Routledge, 2003. ISBN 0-415-26323-9. (englanniksi)
  4. a b c Suomen Urantia-seura ry Uskonnot Suomessa -hanke. Viitattu 13.8.2010.
  5. a b c d e f Ketola 2008, s. 242.
  6. Lewis, James R.; Hammer, Olav: ”The peculiar sleep: receiving The Urantia Book”, The invention of sacred tradition, s. 207. "The book, the defendant claims, is a work of divine revelation. Its authors are spiritual beings. But the court found sufficient human creativity in the book to support a copyright and declined to rule whether the book is a divine revelation.". New York: Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-86479-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 2011-01-18). (englanniksi)
  7. a b c d Heino 1997, s. 320.
  8. ”15:2 Seitsemän superuniversumia”, Urantia-kirja, s. 167. "Asutettavia planeettoja ... 7 000 000 000 000". Chicago, Illinois: Urantia Foundation, 1993. ISBN 0-911560-03-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 2011-01-18).
  9. ”37:10 Paikallisuniversumin muita olentoryhmiä”, Urantia-kirja, s. 416. "Nebadonissa on jo nyt yli kolmemiljoonaa asutettua maailmaa, ja näköpiirissä niitä on kaikkiaan kymmenenmiljoonaa.". Chicago, Illinois: Urantia Foundation, 1993. ISBN 0-911560-03-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 2011-01-19).
  10. a b Ketola, s. 243.
  11. Michael Foundation, Inc. v. Urantia Foundation v. Harry McMullan, III Viitattu 9.2.2010. (englanniksi)
  12. Michael Foundation, Inc. v. Urantia Foundation v. Harry McMullan, III Viitattu 19.2.2010. (englanniksi)
  13. Kanerva, Seppo: From the President (PDF) Annual Report 2006. Chicago: Urantia Foundation. Viitattu 19.2.2010. (englanniksi)
  14. Esittely Urantia-säätiö. Viitattu 12.8.2010.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]