Unto Wiitala

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Unto Wiitala (s. 5. heinäkuuta 1925 Kuolemajärvi) on entinen suomalainen jääkiekkomaalivahti ja kansainvälisestikin arvostettu erotuomari.

Wiitala oli yksi 1940-luvun lopun ja 1950-luvun alun parhaimmista suomalaista jääkiekkomaalivahdeista. Hänen ura alkoi Karhu-Kissoissa 1946. Helsinkiläisseurassa Wiitala pelasi 11 kautta ennen siirtymistään kahdeksi kaudeksi Hämeenlinnan Tarmoon. Wiitala valittiin pelaajaurallaan kolme kertaa Suomen parhaaksi jääkiekkoilijaksi. Hän saavutti myös kaksi SM-mitalia.

Wiitala edusti Suomea viisi kertaa MM-kisoissa ja kerran olympialaisissa. Maaotteluita Wiitalalle kertyi yhteensä 81.

Peliuransa jälkeen Wiitala siirtyi erotuomariksi. Hän toimi tuomarin tehtävässä 15 menestyksekästä kautta ja ehti viheltää kolme kertaa MM-kilpailussa ja kahdesti olympialaisissa. Wiitala valittiin neljä kertaa SM-sarjan parhaaksi tuomariksi. Hän toimi myös Kansainvälisen jääkiekkoliiton (IIHF) tuomarikomiteassa ja SM-liigan tuomaripäällikkönä.

Suomen Jääkiekkomuseo valitsi Wiitalan vuonna 1985 ensimmäisten joukossa Suomen Jääkiekkoleijonaksi. Hänet on valittu myös IIHF:n Hall of Fameen vuonna 2003 tuomarijäsenenä. SM-liiga jakaa vuosittain hänen kunniakseen nimettyä palkintoa, jonka saa vuoden paras erotuomari.

Saavutukset ja palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1 SM-hopea ja 1 -pronssi
  • Suomen paras jääkiekkoilija (1949, 1954, 1956)
  • Vuoden erotuomari (1972, 1973, 1974, 1975)
  • Jääkiekkoleijona #17
  • IIHF:n Hall of Famen tuomarijäsen
  • Pro Urheilu -mitali (2002)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]