Uno Boström
Uno Boström (4. kesäkuuta 1894 Kruunupyy – 2. huhtikuuta 1959) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti. Hänen vanhempansa olivat nahkuri Simon Boström ja Amanda Wilhelmina Sandkulla. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Saga Maria Tennanderin kanssa. Ennen Saksaan jääkärioppiin hakeutumistaan hän toimi konttoristina.[1][2]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän kävi kansa- ja kauppakoulun sekä yksityisesti viidennen luokan Kokkolan ruotsalaisessa yhteiskoulussa vuonna 1922. Komppanianpäällikkökurssin Suojeluskuntain päällystökoulussa hän suoritti vuonna 1926, Sotilashallinnollisten kurssien ensimmäisen jakson hän suoritti vuonna 1929 ja toisen jakson vuosina 1930–1931.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 15. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Katso myös: Suomen sisällissota
Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana varavääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 2. Jääkärirykmentin 6. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan, jonka mukana otti osaa taisteluihin Kalevankankaalla, Tampereella, Näsilinnassa, Kuokkalassa ja Kellomäellä sekä etenemiseen Rajajoelle.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sisällissodan jälkeen hänen palvelunsa jatkui samassa joukko-osastossa, kunnes hänet siirrettiin 4. syyskuuta 1918 Itämeren jalkaväkirykmentti n:o 1:een, jonka nimi myöhemmin muutettiin Porin rykmentiksi. Hänet sijoitettiin joukkueenjohtajaksi rykmentin 4. komppaniaan, myöhemmissä vaiheissa hän toimi useita kertoja aliupseerikoulun johtajana. Kaartin jääkäripataljoonan aliupseerikoulun johtajaksi hänet siirrettiin 13. huhtikuuta 1921, josta tehtävästä hänet siirrettiin 16. helmikuuta 1922 pataljoonan talouspäälliköksi ja edelleen 27. lokakuuta 1926 2. komppanian päälliköksi. päällikkönä. Pataljoonan talouspäällikön tehtävät hän otti uudelleen vastaan 1. maaliskuuta 1929. Vaasan sotilaspiirin yleisesikuntaupseeriksi ja apulaispäälliköksi hänet komennettiin 15. helmikuuta 1932, josta hänet siirrettiin 1. tammikuuta 1934 Kenttätykistörykmentti 4:n talouspäälliköksi, mutta oli 28. tammikuuta – 1. toukokuuta 1934 hänet oli komennettuna Kaartin jääkäripataljoonan talouspäälliköksi.[1][2]
Talvi- ja Jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talvisotaan hän osallistui aluksi 3. Täydennysdivisioonan intendenttinä ja myöhemmin Ryhmä Suden huoltopäällikkönä, jonka mukana osallistui Kuusamossa. Välirauhan aikana hän toimi ensin 15. Divisioonan intendenttinä ja myöhemmin huoltopäällikkönä sekä 11. prikaatissa, että 13. prikaatissa. Jatkosotaan hän osallistui 17. D:n huoltopäällikkönä, osallistuen sen mukana taisteluihin Hangon lohkolla, Aunuksessa, ja Karjalankannaksella.[2]
Sotien jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sotien jälkeen hän toimi huoltopäällikkönä Lapissa, Ryhmä Puromassa vuoteen 1945 asti ja siirrettiin huoltopäälliköksi Kenttätykistörykmentti 1:een, missä oli vuodet 1945–1946. Jalkaväkirykmentti 4:n huoltopäälliköksi hän siirtyi vuonna 1946 ja toimi tehtävässä vuoteen 1948 asti. Vuodet 1948–1949 hän toimi Vaasan sotilaspiirin komentajana. Sotilaspiirin komentajan tehtävistä hän otti eron vakinaisesta palveluksesta vuonna 1949, siirtyen Vaasan kaupunginsairaalan talouspäällikön tehtäviin, joissa hän toimi aina vuoteen 1957 asti.[2]
Luottamustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jääkäriprikaatin kunniatuomioistuimen jäsenenä hän toimi vuonna 1924. Jääkäriprikaatin esikunnan, Kaartin jääkäripataljoonan ja 7. erillisen konekiväärikomppanian kunnianeuvoston jäsenenä hän toimi vuonna 1924, varajäsenenä vuonna 1926 ja puheenjohtajana vuonna 1928. Keski-Suomen sotilasläänin kunniatuomioistuimen varapuheenjohtajana hän toimi vuosina 1948–1949, Vaasan kaupungin tulo- ja omaisuusverolautakunnan jäsenenä hän toimi vuosina 1950–1952. Hänet on haudattu Vaasaan.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
           |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.