Unkarinsokkohiiri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Unkarinsokkohiiri
Nannospalax leucodon.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Puutteellisesti tunnettu [1]
Puutteellisesti tunnettu
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Jyrsijät Rodentia
Alalahko: Hiirimäiset jyrsijät Myomorpha
Yläheimo: Muroidea
Heimo: Sokkohiiret[2] Spalacidae
Alaheimo: Sokkohiiret Spalacinae
Suku: Spalax
Laji: leucodon
Kaksiosainen nimi
Spalax leucodon
(Nordmann, 1840)
Synonyymit
  • Nannospalax leucodon Nordmann, 1840
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Unkarinsokkohiiri Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Unkarinsokkohiiri Commonsissa

Unkarinsokkohiiri eli valkohammassokkohiiri[3] (Spalax leucodon) on eurooppalainen jyrsijälaji, joka on sopeutunut täysin maanalaiseen elämään.[2]

Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut lajille uutta suomenkielistä nimeä "balkaninsokkomyllikäs".[4]

Unkarinsokkohiiri on läheistä sukua idänsokkohiirelle (Spalax microphthalmus), joka elää Itä- ja Kaakkois-Euroopassa.[2]

Ulkonäkö ja ruumiin rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unkarinsokkohiirellä on lieriömäinen ruumis. Ruumista peittää lyhyt-, tiheä-, kiiltäväkarvainen turkki, joka peittää jopa silmät. Unkarinsokkohiirellä ei ole ollenkaan korvalehtiä. Sokkohiirellä on litteä pää, jossa on suuret, ulkonevat etuhampaat. Viikset sijaitsevat poskissa. Viikset ovat jäykät sekä kirkkaat.

  • Ruumiin pituus: 15–24 cm
  • Häntä: surkastunut
  • Paino: 140–220 g

Käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sokkohiiri kovertaa maanalaiset käytävänsä voimakkailla etuhampailla ja kuopii mullan onkaloista pitkäkyntisillä eturaajoillaan. Käytävät sijaitsevat lähellä maanpintaa. Talvikäyttöön tarkoitetut käytävät unkarinsokkohiiri kaivaa syvemmälle, mutta ei kuitenkaan syvemmälle kuin 2 metriä. Sokkohiiri lähtee todella harvoin pois käytävistään.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unkarinsokkohiirtä tavataan Balkanilta ja Unkarista Mustallemerelle saakka. Se elää pääasiassa alangoilla, mutta sitä on tavattu jopa 2 400 metrin korkeudessa. Sokkohiiren asuinpaikkoja ovat pellot, arot, niityt ja vuorten rinteet.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sokkohiiri syö pääasiassa kasvien juuria, koska niitä on helposti saatavilla. Jos unkarinsokkohiiri sattuu saamaan kiinni pienikokoisen selkärangattoman, voi se sen syödä. Unkarinsokkohiiri varastoi ruokaa talven varalle. Varastot voivat sisältää jopa 15 kg sokerijuurikasta, perunoita ja juuria.

Talvehtiminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sokkohiiri viettää talvensa aktiivisena, talvella se kuitenkin liikkuu vähemmän kuin kesällä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kryštufek, B. & Amori, G.: Spalax leucodon IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 27.6.2014. (englanniksi)
  2. a b c Laukkanen, Anna-Maija; Virtanen, Matti: Koko perheen eläinkirja, s. 96. (Toinen painos). Vantaa: Kirjalito, 1997. ISBN 951-28-1927-9.
  3. Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 450. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.
  4. Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (Vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) 2008. Viitattu 7.11.2010.Suomen kielen lautakunta suhtautui toimikunnan nimistöehdotukseen torjuvasti. Ks. Suomen kielen lautakunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet Kotus.fi. 20.11.2008. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 18.10.2011.