Unkarin kansallisgalleria

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Unkarin kansallisgalleria
Magyar Nemzeti GalériaView and modify data on Wikidata
Kansallisgallerian rakennus
Kansallisgallerian rakennus
Tyyppi kansallinen taidemuseo
Sijainti Budapest, Unkari
Perustettu 1957
Johtaja Ferenc Csák[1]
Kotisivut http://www.mng.hu/en
Koordinaatit 47°29′46″N, 19°2′23″E
Kartta
Unkarin kansallisgalleria

Unkarin kansallisgalleria (unk. Magyar Nemzeti Galéria) on Budapestissä sijaitseva taidemuseo, joka perustettiin vuonna 1957. Se sijaitsee Budan linnassa, ja sen kokoelmiin kuuluu unkarilaista taidetta monilta taiteen aloilta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unkarilaista taidetta esittelevä kansallisgalleria perustettiin 1957. Sen teoksia oli jo kerätty vuodesta 1839, ja ne olivat aiemmin olleet esillä Unkarin kansallismuseossa ja Kaunotaiteiden museossa.[2] Kansallisgallerian kokoelmiin kuului alkujaan muun muassa 6 000 maalausta, 2 100 veistosta ja 3 100 mitalia. Se avasi ovensa 5. lokakuuta 1957.[3]

Kansallisgalleria muutti Budan linnaan vuonna 1975 ja otti käyttöönsä linnan B-, C- ja D-siivet. Sen yhteyteen liitetään samalla Kaunotaiteiden museon vanhan unkarilaisen taiteen kokoelman, minkä ansiosta gallerian kokoelmat kattoivat koko unkarilaisen taiteen historian 1000-luvulta nykypäivään. Seuraavien vuosikymmenien aikana museon kokoelmat ovat laajentuneet, ja uusia näyttelyitä on perustettu. Museo sai lisätilaa, kun se vuonna 2005 otti käyttöönsä myös linnan A-siiven.[3]

Rakennus ja näyttelyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansallisgallerian pääsisäänkäynti ja Eugen Savoijilaisen patsas.

Kansallisgalleria on majoittautunut Budan linnassa neljään siipeen ja neljään kerrokseen.[4] Museon pääsisäänkäynti on C-siiven itäisellä sivulla vastapäätä Tonavaa. Sisäänkäynnin edessä on Eugen Savoijilaisen patsas.[5] Ensimmäisen kerroksen D-siivessä on vanhojen kiviesineiden sekä paneelimaalausten ja puupatsaiden näyttely. Lisäksi ensimmäisessä kerroksessa on tilaa tilapäisille näyttelyille.[4]

Toisen kerroksen kokoelmat ovat kaikista laajimmat.[6] Sen A-osassa on myöhäisgoottilaisia alttaritauluja sekä renessanssi- ja barokkitaidetta esittelevät näyttelyt. B- ja C-osissa on pääosin 1800-luvun taidetta ja A-osassa vaihtuvia näyttelyitä. Kolmannessa kerroksessa on taidetta 1900-luvun alkupuoliskolta ja vaihtuvia näyttelyitä. Ylimmässä kerroksessa on vuoden 1945 jälkeen tehtyä taidetta ja vaihtuvia näyttelyitä.[4]

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuntemattoman taiteilijan 1500-luvulla tehty paneelimaalaus Pyhä Anna, neitsyt ja lapsi.

Ensimmäisen kerroksen niin sanotussa Lapidariumissa on kiviesineitä, joita löytyi Budan linnan jälleenrakennustöissä. Siihen kuuluu veistoksia ja arkkitehtonisia kappaleita, jotka koristivat linnan huoneita Angevinien ja Jagiellojen hallituskaudella. Kokoelman arvokkain esine on mustasta marmorista tehty Béla III:n pää, joka on noin vuodelta 1200. Osastolla on myös Matias Corvinusta ja tämän vaimoa Beatricea esittävät matalat marmorireliefit. Kokoelmaan kuuluu myös myöhäisgoottilaisia ja renessanssin esineitä Unkarin muista palatseista ja kirkoista.[7]

Lapidariumia vastapäätä on goottilaisia paneeleja, veistoksia ja alttarikoristeita. Alttaritaulukokoelmaan kuuluu pääasiassa kookkaita taide-esineitä 1400-luvulta ja 1500-luvun alusta. Ne edustavat melko puhdasta gotiikkaa, mutta niitä koristavissa veistoksissa ja maalauksissa on jo renessanssin piirteitä. Nuorin alttaritaulu on peräisin Ciucsângeorgiun Mariankirkosta.[7]

Monet barokkitaiteen osaston maalauksista kuuluivat alkujaan prinssi Nikolaus Esterházyn kokoelmiin, tai ne on takavarikoitu yksityisiltä omistajilta 1950-luvulla.[8] Renessanssi- ja barokkitaiteen kokoelmaan kuuluu teoksia manieristeilta 1600-luvun alusta 1700-luvun lopun teoksiin.[9] Habsburgien vaikutus Unkarin taiteeseen oli barokkiaikana suuri, joten itävaltalaiset taiteilijat ovat hyvin edustettuna.[7] Kokoelmiin kuuluvat muun muassa muraaleja maalanneen Franz Anton Maulbertschin pienempi teos Jeesus kantamassa ristiä ja Ádám Mányokin Ferenc II Rákóczin muotokuva.[8] Osaston viimeisenä on Georg Raphael Donnerin veistoksia ja Joseph Dorffmeisterin maalauksia.[7]

Bertalan Székely esittää teoksessaan Egerin naiset Egerin linnaa osmaneilta puolustavia naisia.[7]

1800-luvun alkupuolella taiteessa vallitsivat kertaustyylit, ja Kansallisgalleriassa niitä edustavat erityisesti Gyula Benczúr ja Bertalan Székely. Heidän työstään esillä ovat esimerkiksi Benczúrin Budan takaisinvaltaus vuonna 1686 ja Székelyn Egerin naiset. Vuosisadan toisen puoliskon impressionismi näkyy parhaiten Pál Szinyei Mersen töissä. Realismia sen sijaan edustavat László Paál ja Mihály Munkácsy.[7] Heidän töilleen on omistettu kokonainen osio, sillä molemmat maalasivat maisemia, vaikkakin Munkácsyn töiden joukossa on myös paljon muita maalauksia.[8] Uusklassismia edustavan Károly Lotzin katto- ja seinäfreskoja on ympäri Budapestia, mutta Kansallisgalleriassa on myös joitakin hänen maalauksiaan.[7]

Károly Ferenczy Maalari.

1900-luvun alkupuoliskon näyttely avautui vuonna 2002, ja siellä on teoksia 1890-luvulla Nagybányan taiteilijasiirtokunnan perustaneilta Simon Hollósyltä ja Károly Ferenczyltä 1940-luvun puolivälin teoksiin. Niitä ei esitellä kronologisessa järjestyksessä, ja esillä olevat tärkeimpien taiteilijoiden teokset vaihtelevat. Lisäksi osaston käytävillä on näytillä myös pienempiä maalauksia, piirroksia, veistoksia ja mitaleita.[10] Merkittäviä teoksia ovat esimerkiksi Ferenczyn Maalari, Pablo Picassolta ihailua saaneen Tivadar Kosztka Csontváryn abstraktit Kreikkalaisen amfiteatterin rauniot Taorminassa ja Libanoninsetri. Lisäksi on maalauksia esimerkiksi maailmansotien välissä vaikuttaneelta avantgardistiselta Kahdeksan ryhmältä.[7] Osastolla, joka käsittelee 1900-luvun jälkipuoliskoa, on töitä aivan moderniin nykytaiteeseen asti.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hebbert, Charles & Richardson, Dan: The Rough Guide to Budapest. Rough Guides, 2002. ISBN 0-521-43437-8. Google-kirjat (viitattu 6.1.2011). (englanniksi)
  • Kaupunkikirjat: Budapest. Suomentanut Rekiaro, Ilkka. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-26306-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Management Secretariats Unkarin kansallisgalleria. Arkistoitu 28.2.2012. Viitattu 9.1.2012. (englanniksi)
  2. Kaupunkikirjat, s. 74–75.
  3. a b History of the museum Unkarin kansallisgalleria. Arkistoitu 24.4.2009. Viitattu 9.1.2012. (englanniksi)
  4. a b c Floorplans Unkarin kansallisgalleria. Arkistoitu 14.1.2012. Viitattu 9.1.2012. (englanniksi)
  5. Hebbert & Richardson, s. 35.
  6. Hebbert & Richardson, s. 36.
  7. a b c d e f g h Kaupunkikirjat, s. 76–77.
  8. a b c Hebbert & Richardson, s. 37.
  9. Late Renaissance and Baroque Art Unkarin kansallisgalleria. Viitattu 9.1.2012. (englanniksi)
  10. 20th-Century Art up to 1945 Unkarin kansallisgalleria. Viitattu 9.1.2012. (englanniksi)
  11. 20th-Century Art after 1945 Unkarin kansallisgalleria. Viitattu 9.1.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Unkarin kansallisgalleria.