Unkarilaiset rapsodiat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Unkarilaiset rapsodiat on Franz Lisztin säveltämä sarja rapsodioita pianolle. Sarja koostuu 19 osasta, joista tunnetuin on Unkarilainen rapsodia nro 2. Liszt sävelsi Unkarilaiset rapsodiat vuosien 1846 ja 1885 välisenä aikana. Viisitoista ensimmäistä rapsodiaa julkaistiin vuoteen 1853 mennessä, mutta loput ovat vasta säveltäjän viimeisiltä vuosilta.[1] Liszt sovitti Franz Dopplerin avulla rapsodiat 2, 5, 6, 9, 12 ja 14 orkesterille. Orkesterisovitukset numeroitiin uudelleen numeroilla 1–6, eivätkä ne vastaa alkuperäisiä numeroita lukuun ottamatta rapsodiaa numero 2. Alkuperäinen rapsodia nro 14 toimi perustana Lisztin säveltämälle Unkarilaiselle fantasialle pianolle ja orkesterille.

Liszt halusi luoda Unkarilaisista rapsodioista eräänlaisen kollektiivisen kansalliseepoksen Unkarille. Hän lainasi rapsodioihin paljon vaikutteita ja melodioita kansanmusiikista. Liszt kuitenkin käytti niissä lähinnä Unkarin romanien perinteistä musiikkia, jonka hän oletti muodostavan unkarilaisen kansanmusiikin perustan. Myöhemmin Zoltán Kodaly ja Béla Bartók osoittivat tämän käsityksen virheelliseksi keräämällä tuhansia aitoja unkarilaisia kansansävelmiä. Unkarilaiset rapsodiat noudattavat romanien perinteisen csárdás-tanssin paikallista muotoa, johon kuuluu tempon vaihtelu hitaiden (lassan) ja nopeiden (friss) osien välillä. Liszt onnistui taitavasti luomaan pianolla perinteisen mustalaisorkesterin soitinten, viulujen ja symbaalin tunnelman.[1] Joissain rapsodioista on käytetty samoja melodioita, joita Johannes Brahms käytti myöhemmin Unkarilaisissa tansseissaan. Rapsodiassa nro 13 puolestaan kuullaan sama melodia, jota Pablo de Sarasate käytti myöhemmin teoksessaan Mustalaislauluja, ja rapsodiassa nro 15 Rákóczi-marssi, jota Hector Berlioz oli käyttänyt teoksessaan Faustin tuomio[2].

Aitojen kansanlaulujen lisäksi Unkarilaisissa rapsodioissa on lainattu myös aiempien unkarilaisten säveltäjien musiikkia.[1]

Rapsodiat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Unkarilainen rapsodia No. 1 E-duuri (sävelletty 1846, julkaistu 1851; hyödyntää kolmea kansanlaulua; omistettu Lisztin oppilaalle, pianisti Ede Zerdahélyille)
  • Unkarilainen rapsodia No. 2 Cis-duuri (sävelletty 1847, julkaistu 1851; omistettu Lisztin ystävälle, valtiomies László Telekille)
  • Unkarilainen rapsodia No. 3 b-molli (julkaistu 1853; andante-osuus on sama kuin Lisztin aiemman teoksen Magyar Dallok 11. osa; omistettu kreivi Leo Festeticsille)
  • Unkarilainen rapsodia No. 4 Es-duuri (julkaistu 1853; hyödyntää säveltäjä Antal György Csermákin tuotannosta lainattuja teemoja; omistettu kreivi Kázmer Esterházylle)
  • Unkarilainen rapsodia No. 5 e-molli, Héroïde-élégiaque, ”sankarillinen elegia” (julkaistu 1853; mukailee József Kossovitsin säveltämää tanssia, joidenkin musikologien mukaan myös Frédéric Chopinin pianoteoksia; omistettu kreivitär Szidónia Revicskylle)
  • Unkarilainen rapsodia No. 6 Des-duuri (julkaistu 1853; hyödyntää neljää kansanlaulua, joista osa sisältyi jo Lisztin teokseen Magyar Dallok; omistettu kreivi Antal Apponyille)
  • Unkarilainen rapsodia No. 7 d-molli (julkaistu 1853; omistettu paroni Ferenc Orczylle)
  • Unkarilainen rapsodia No. 8 fis-molli (julkaistu 1853; hyödyntää yhtä kansalaulua ja Márk Rózsavölgyin säveltämää melodiaa; Liszt käytti allegro-osan teemaa myöhemmin sinfonisessa runossaan Unkari; omistettu paroni Antal Auguszille)
  • Unkarilainen rapsodia No. 9 Es-duuri, Pestin karnevaali (julkaistu 1853; hyödyntää useita kansanlauluja; omistettu viulisti Heinrich Wilhelm Ernstille)
  • Unkarilainen rapsodia No. 10 E-duuri (julkaistu 1853; lainaa teemaa säveltäjä Béni Ergessyltä, jolle on myös omistettu)
  • Unkarilainen rapsodia No. 11 a-molli (julkaistu 1853; omistettu paroni Ferenc Orczylle)
  • Unkarilainen rapsodia No. 12 cis-molli (julkaistu 1853; lainaa useita kansanlauluja sekä Márk Rózsavölgyin ja János Biharin säveltämiä tansseja; omistettu viulisti Joseph Joachimille)
  • Unkarilainen rapsodia No. 13 a-molli (julkaistu 1853; hyödyntää kahta kansanlaulua; omistettu kreivi Leo Festeticsille)
  • Unkarilainen rapsodia No. 14 F-duuri (julkaistu 1853; hyödyntää kahta kansanlaulua; omistettu Lisztin oppilaalle ja vävylle, säveltäjä Hans von Bülowille)
  • Unkarilainen rapsodia No. 15 a-molli, Rákóczi-marssi (julkaistu 1853, toinen versio 1871; sovitus tunnetusta Rákóczi-marssista)
  • Unkarilainen rapsodia No. 16 a-molli (sävelletty ja julkaistu 1882; omistettu taidemaalari Mihály Munkácsylle)
  • Unkarilainen rapsodia No. 17 d-molli (julkaistu 1882)
  • Unkarilainen rapsodia No. 18 fis-molli (sävelletty ja julkaistu 1885)
  • Unkarilainen rapsodia No. 19 d-molli, d'après les 'Csárdás nobles' de K. Ábrányi (sr) (sävelletty 1885, julkaistu 1886; lainaa Kornél Ábrányin säveltämää tanssia)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c CD-levyn Franz Liszt: Complete Paino Music – Volume 12 tekstiliite. Naxos 1999.
  2. CD-levyn Franz Liszt: Complete Paino Music – Volume 13 tekstiliite. Naxos 1999.