Green Berets

Yksikön sotilaita Afganistanissa vuonna 2008.

Erikoisjoukkojen sotilaita hyökkäysharjoituksessa.

Erikoisjoukkojen sotilas ja M60 konekivääri.

Green Berets (suom. Vihreät baretit, virallisesti United States Army Special Forces) on Yhdysvaltain maavoimien erikoisjoukko. Vihreiden barettien tehtävänä on mm. epätavanomainen sodankäynti^selvennä, ulkomaisten joukkojen koulutus ja avustaminen, tiedustelu sekä iskuosastotoiminta.

Historia

Yhdysvaltain armeijan 10th Special Forces Group perustettiin vuonna 1952. Toisen maailmansodan brittikommandojen esimerkin mukaan Yhdysvaltain maavoimien erikoisjoukot omaksuivat 1950-luvulla epäviralliseksi päähineekseen vihreän baretin. Vuonna 1961 presidentti Kennedy hyväksyi vihreän baretin Yhdysvaltain maavoimien erikoisjoukkojen viralliseksi tunnukseksi. Vihreät baretit ovat 1950-luvulta lähtien osallistuneet kaikkiin keskeisiin aseellisiin konflikteihin joissa Yhdysvallat on ollut mukana, kuten Vietnamin, Persianlahden, Irakin ja Afganistanin sotiin.

Organisaatio

Vihreät baretit ovat järjestäytyneet 12 miehen operaatioryhmiksi eli A-ryhmiksi (Operational Detachment Alpha, myös A team), johon kuuluu yksi upseeri ja 11 aliupseeria. Yksi A-ryhmä pystyy tarvittaessa perustamaan, huoltamaan ja koordinoimaan komppanian tai pataljoonan kokoisen paikallisesta väestöstä värvätyn yksikön.

Erikoisjoukkojen komppaniassa on 12 A-ryhmää sekä komentoryhmä, jota kutsutaan B-ryhmäksi (Operational Detachment Bravo). Pataljoonassa on kolme operatiivista komppaniaa ja komentojoukkue, jota kutsutaan C-ryhmäksi (Operational Detachment Charlie).

Neljä erikoisjoukkojen operatiivista pataljoonaa ja esikuntakomppania muodostavat yhden taisteluosaston. Tällä hetkellä taisteluosastoja on seitsemän - viisi vakinaista ja kaksi kansalliskaartissa. Jokaiselle taisteluosastolle on osoitettu maantieteellinen alue, jolla ne ensisijaisesti valmistautuvat toimimaan. Kunkin taisteluosaston henkilöstö perehdytetään toiminta-alueensa kieliin ja kulttuuriin.

Vihreiden barettien kokelaat ovat vapaaehtoisia ja heillä on oltava laskuvarjohyppypätevyys. Kokelaan on läpäistävä henkisesti ja fyysisesti vaativa kolmen viikon valintaprosessi, jota seuraa 60 viikon peruskoulutus. Peruskoulutuksen läpäisseet pääsevät jatkokoulutukseen jossa syvennytään mm. aseisiin, räjähteisiin, viestitekniikkaan ja tiedusteluun. Vihreiden barettien sotilailla on oltava vähintään kaksi erikoistaitoa, minkä lisäksi he voivat hankkia mm. HALO/HAHO -laskuvarjohyppypätevyyden ja taistelusukeltajakoulutuksen.

Nykyiset taisteluosastot

• 1. taisteluosasto: Päämaja Joint Base Lewis-McChordissa, Washingtonissa. Toimialue Tyynen valtameren alue.
• 3. taisteluosasto: Päämaja Fort Braggissa, Pohjois-Carolinassa. Toimialue Saharan eteläpuolinen Afrikka lukuunottamatta eteläistä Afrikan sarvea.
• 5. taisteluosasto: Päämaja Fort Campbellissa, Kentuckyssa. Toimialueita Lähi-Itä, Persianlahti, keski-Aasia ja Afrikan sarvi.
• 7. taisteluosasto: Päämaja Eglin Air Force Basessa, Floridassa. Toimialueita Etelä-Amerikka, Keski-Amerikka, Pohjois-Amerikka ja Länsi-Intia
• 10. taisteluosasto: Päämaja Fort Carsonissa, Coloradossa. Toimialueita Eurooppa, Turkki, Israel, Libanon ja pohjois-Afrikka.
• 19. taisteluosasto: Toinen kansalliskaartin alaisista taisteluosastoista. Päämaja Draperissa, Utahissa, minkä lisäksi useita pienempiä toimipaikkoja ympäri Yhdysvaltoja. Osaston toimialuet Aasian lounais- ja kaakkoisosissa sekä Euroopassa on jaettu yhdessä armeijan taisteluosastojen kanssa.
• 20. taisteluosasto: Toinen kansalliskaartin alaisista taisteluosastoista. Päämaja Birmingham, Alabamassa, minkä lisäksi useita pienempiä toimipaikkoja ympäri Yhdysvaltoja. Osaston toimialueita ovat etelä-Meksiko, Karibianmeren alueet, Meksikonlahti ja kaakkoinen Atlanti, jotka on kaikki jaettu yhdessä 7. taisteluosaston kanssa.

Lähteet

• Ryan, Mike: Erikoisjoukot, s. 189. Helsinki: Readme, 2007. ISBN 978-952-5655-72-8.