United Airlinesin lento 232

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
United Airlinesin lento 232
Yhteenveto
Päivämäärä 19. heinäkuuta 1989
Onnettomuustyyppi moottorivaurio, hydrauliikkajärjestelmän tuhoutuminen, ohjauskyvyn menetys
Tapahtumapaikka Sioux City, Iowa, Yhdysvallat
Lähtöpaikka Stapletonin kansainvälinen lentoasema
Määränpää O'Haren kansainvälinen lentoasema
Kuolleita 111 [huom 1][1]
Loukkaantuneita 172 [1]
Eloonjääneitä 185[1]
Lentokone
Lentokoneen malli DC-10
Lentoyhtiö United Airlines
Rekisteritunnus N1819U
Matkustajia 285[1]
Miehistöä 11[1]

United Airlinesin lento 232 oli DC-10 -koneen reittilento Stapletonin kansainväliseltä lentoasemalta Denveristä, Coloradosta O'Haren kansainväliselle lentoasemalle, Chicagoon.

Lennolla 19. heinäkuuta 1989 yksi koneen kolmesta moottorista särkyi räjähdysmäisesti kesken lennon. Moottorinsirpaleet lävistivät koneen hydrauliikkajohdot kaikista kolmesta rinnakkaisesta hydrauliikkajärjestelmästä ja tekivät koneesta ohjauskyvyttömän.

Koneen kapteeni Alfred C. Haynes apunaan sattumalla lennolla ollut DC-10 -lentäjä Dennis E. Fitch onnistuivat kuitenkin joten kuten ohjaamaan konetta hienosäätelemällä jäljellä olevien kahden moottorin tehoja kääntääkseen konetta oikeaan tai vasempaan. Lähes mahdoton tehtävä onnistui, ja kone saatiin joten kuten suunnattua Sioux Cityn lentokentän kiitoradalle Iowassa. Laskutelineet saatiin putoamaan paikoilleen käsikäyttöisesti painovoiman avulla.

Kone joutui kuitenkin laskeutumaan aivan liian suurella nopeudella, koska laskusiivekkeitä ei voitu avata hydrauliikan puuttuessa. Myös koneen pystysuora iskeytymisnopeus kenttään oli aivan liian suuri, koska ohjailukyvyn puutteessa koneen siipikulmaa ei voitu kääntää pystympään pehmentämään laskua, kuten normaalisti tehdään. Pakkolaskussa kone suuntautui hieman vinoon kiitorataan nähden, oikea siipi irtosi, kone kääntyi ylösalaisin, hajosi osiin ja syttyi palamaan.

296:sta matkustajasta ja miehistön jäsenenstä 185 selviytyi, mutta 111 menehtyi seuranneessa tulipalossa. Vaikka kuolleiden määrä oli huomattava, onnettomuutta pidetään malliesimerkkinä lähes täydellisestä lentäjien yhteistyöstä äärimmäisen haastavassa tilanteessa. Vastaavaa koneen ohjailua pakkolaskuun saakka ainoastaan moottorien tehoa säätelemällä ei oltu onnistuneesti tehty aikaisemmin.

Huomautukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Yksi matkustaja kuoli 31 päivän päästä onnettomuudesta. NTSB:n säännösten mukaisesti hänet merkittiin eloonjääneksi vakavasti loukkaantuneena.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e NTSB/AAR-SO/06, NTSB.