Unelmien pelikirja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Unelmien pelikirja
Silver Linings Playbook
Unelmien-pelikirja.jpg
Ohjaaja David O. Russell
Käsikirjoittaja David O. Russell
Perustuu Matthew Quickin romaaniin
The Silver Linings Playbook
Tuottaja Bruce Cohen
Donna Gigliotti
Jonathan Gordon
George Parra
Säveltäjä Danny Elfman
Kuvaaja Masanobu Takayanagi
Leikkaaja Jay Cassidy
Pääosat Bradley Cooper
Jennifer Lawrence
Robert De Niro
Jacki Weaver
Chris Tucker
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö The Weinstein Company
Mirage Enterprises
Ensi-ilta 8. syyskuuta 2012 (TIFF)
Flag of the United States.svg 16. marraskuuta 2012
Flag of Finland.svg 1. helmikuuta 2013
Kesto 122 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 21 000 000 dollaria[1]
Tuotto 236 412 453 dollaria[1]
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet

Unelmien pelikirja (engl. Silver Linings Playbook) on vuonna 2012 ensi-iltansa saanut David O. Russellin ohjaama ja käsikirjoittama yhdysvaltalainen romanttinen draamakomedia. Elokuva perustuu Matthew Quickin samannimiseen romaaniin vuodelta 2008. Elokuvan pääosissa ovat Bradley Cooper, Jennifer Lawrence, Robert De Niro, Jacki Weaver ja Chris Tucker. Elokuva kertoo Pat Solitanosta (Bradley Cooper), joka vapautuu psykiatrisesta sairaalasta ja muuttaa takaisin vanhempiensa (Robert De Niro ja Jacki Weaver) luo. Pat on päättänyt voittaa takaisin vaimonsa rakkauden. Hän tapaa tuoreen lesken ja seksiaddiktin Tiffany Maxwellin (Jennifer Lawrence), joka lupaa auttaa Patiä saamaan takaisin vaimonsa, mikäli tämä osallistuu hänen kanssaan tanssikilpailuun.

Unelmien pelikirja sai kahdeksan Oscar-ehdokkuutta muun muassa kategorioissa paras elokuva ja paras ohjaus sekä kaikissa neljässä näyttelijäkategoriassa, joista Jennifer Lawrence voitti parhaan naispääosan Oscarin. Elokuva sai myös neljä Golden Globe -ehdokkuutta, joista Lawrence voitti parhaan naispääosan palkinnon. David O. Russell voitti BAFTAn parhaasta sovitetusta käsikirjoituksesta.

Unelmien pelikirja sai ensi-iltansa Toronton elokuvajuhlilla 8. syyskuuta 2012. Suomessa elokuvan ensi-ilta oli 1. helmikuuta 2013.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Vuonna 2008 Pat Solitano Jr. (Bradley Cooper) vapautetaan psykiatrisesta sairaalasta vanhempiensa hoiviin oltuaan kahdeksan kuukautta hoidettavana kaksisuuntaisen mielialahäiriön takia. Sairaalassa hän tutustui toiseen potilaaseen, Dannyyn (Chris Tucker), joka on ongelmissa sairaalan kanssa jatkuvien pakoyritystensä takia. Pat kuulee pian vaimonsa Nikkin muuttaneen pois ja että hänen isänsä Pat Sr. (Robert De Niro), on työtön ja turvautuu vedonlyöntiin ansaitakseen rahaa perustaakseen ravintolan. Pat on päättänyt saada elämänsä takaisin raiteilleen ja sopivansa Nikkin kanssa, joka on ottanut lähestymiskiellon Patia vastaan väkivaltaisen kohtauksen takia, joka sai hänet jättämään Patin.

Oikeuden määräämässä terapiassa Pat selittää uudelleen miksi joutui psykiatriseen sairaalaan. Hän kertoo tulleensa aikaisin kotiin huomaten vaatteita lojumassa lattialla, häälaulunsa Stevie Wonderin My Cherie Amourin soineen ja että hän löysi vaimonsa suihkusta toisen miehen kanssa. Raivoissaan hän pahoinpiteli miehen lähes kuoliaaksi. Tästä huolimatta Pat ei usko tarvitsevansa mielialalääkkeitä.

Illallisella ystävänsä Ronnien luona, Pat tapaa Ronnien kälyn Tiffany Maxwellin (Jennifer Lawrence), tuoreen lesken, joka on juuri saanut potkut. Pat ja Tiffany tutustuvat toisiinsa ja ystävystyvät jakamalla yhteisiä neuroosejaan. Pat huomaa mahdollisuuden kommunikoida Nikkin kanssa Tiffanyn kautta. Tiffany lupaa viedä Nikkille kirjeen, jos Pat vastapalveluksi osallistuu hänen kanssaan tulevaan tanssikilpailuun. Pat suostuu vastahakoisesti ja he aloittavat tosissaan harjoittelun ja saavat apua Dannyltä, joka lopulta pääsee sairaalasta. Pat uskoo kilpailun näyttävän Nikkille hänen muuttuneeen ja tulleen paremmaksi mieheksi. Tiffany antaa Patille Nikkin vastauksen tämän kirjeeseen ja Nikki varovasti vihjaa, että heillä voisi olla mahdollisuus tehdä sovinto.

Kaikki sujuu hyvin, kunnes Patin isä pyytää häntä menemään Philadelphia Eaglesin peliin tuomaan onnea, johon hän on löynyt vedossa kaikki rahansa. Pat jättää harjoituksen väliin Tiffanyn kanssa ja joutuu tappeluun rasististen öykkäreiden hyökätessä hänen terapeuttinsa ja veljensä kimppuun. Eagles häviää pelin ja Pat Sr. on raivoissaan. Tiffany saapuu Patin perheen luo ja moittii Patia heidän harjoitussopimuksensa rikkomisesta. Hän sanoo "lukeneensa merkkejä" ja Eaglesin hävinneen, koska Pat ja hän eivät olleet yhdessä, sillä Eagles oli voittanut joka kerta kun he olivat viettäneet aikaa yhdessä. Nyt Pat Sr. uskoo Patin ja Tiffanyn yhdessäolon tuovan onnea, joten hän lyö vedonlyöntikaverinsa kanssa uuden vedon. Jos Eagles voittaa seuraavan pelin Dallasia vastaan ja Pat ja Tiffany saavat kymmenestä pisteestä viisi, hän voittaisi kaikki hävityt rahansa takaisin. Pat ei halua osallistua tanssikilpailuun näissä olosuhteissa, mutta Tiffany ja Patin isä päättävät suostutella Patin vetoon valehtelemalla, että Nikki on luvannut tulla katsomaan kilpailua. Samaan aikaan Pat lukee Nikkin kirjeen uudestaan ja huomaa Tiffanyn käyttämän lausahduksen "lukeneensa merkkejä" olevan myös kirjeessä.

Pat, Tiffany ja kaikki muut saapuvat tanssikilpailuun samana iltana kun Eaglesin peli pelataan. Tiffany järkyttyy nähdessään Nikkin yleisössä. Pat löytää humaltuneen Tiffanyn baarista ja saa hänet houkuteltua tanssilattialle, missä se esittävät kilpailunumeronsa. Samaan aikaan kun he tanssivat, Eagles voittaa pelin, ja tanssin jälkeen he saavat pisteikseen tasan viisi pistettä. Pat ja Tiffany ovat riemuissaan.

Perheen suosionosoitusten keskellä ja muun yleisön ihmetellessä riemua alhaisista pisteistä Pat menee Nikkin luo ja kuiskaa tämän korvaan. Tiffany lähtee paikalta välittömömästi. Pat jättää Nikkin taaksensa lyhyen keskustelun jälkeen ja lähtee etsimään Tiffanya. Pat Sr. sanoo Patille Tiffanyn rakastavan tätä ja olevan synti jos Pat ei tartu hetkeen jonka elämä on hänelle antanut. Pat sanoo rakastavansa Tiffanya ja lähtee tämän perään ja kertoo tälle tietävänsä, että hän kirjoitti Nikkin kirjeen. Pat tunnustaa rakastaneensa Tiffanya hetkestä jolloin he tapasivat ja he suutelevat. Heistä tulee pari ja Pat Sr. avaa ravintolan rahoilla jotka hän voitti vedossa.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Bradley Cooper  … Patrick "Pat" Solitano, Jr.  
 Jennifer Lawrence  … Tiffany Maxwell  
 Robert De Niro  … Patrick "Pat" Solitano, Sr.  
 Jacki Weaver  … Dolores Solitano  
 Anupam Kher  … Dr. Cliff Patel  
 Chris Tucker  … Danny McDaniels  
 Julia Stiles  … Veronica  
 Brea Bee  … Nikki Solitano  
 John Ortiz  … Ronnie  
 Paul Herman  … Randy  
 Dash Mihok  … Officer Keogh  

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvostelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dome
Tatu Junni
4/5 tähteä [2]
Episodi
Jouni Vikman
4/5 tähteä [3]
Filmitähti
Päivi Laajalahti
4/5 tähteä [4]
Filmgoer
Marko Pekkanen
4/5 tähteä [5]
Film-O-Holic
JP Jokinen
4/5 tähteä [6]
Helsingin Sanomat
Anna Möttölä
4/5 tähteä [7]
Iltalehti
Tuomas Riskala
4/5 tähteä [8]
Ilta-Sanomat
Tarmo Poussu
4/5 tähteä [9]
Me Naiset
Heidi Heino
4.5/5 tähteä [10]
MTV
Tuuve Aro
4/5 tähteä [11]
Stara
Neea Jokinen
5/5 tähteä [12]
V2
Jari Tapani Peltonen
2/5 tähteä [13]

Palkinnot ja ehdokkuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot ja ehdokkuudet
Palkinto Kategoria Kenelle Voitto / Ehdokkuus
British Academy Film Awards Miespääosa Bradley Cooper Ehdokkuus
Naispääosa Jennifer Lawrence Ehdokkuus
Sovitettu käsikirjoitus David O. Russell Ehdokkuus
Golden Globe Paras musikaali- tai komediaelokuva Ehdokkuus
Miespääosa musikaali- tai komediaelokuvassa Bradley Cooper Ehdokkuus
Naispääosa musikaali- tai komediaelokuvassa Jennifer Lawrence Voitti
Käsikirjoitus David O. Russell Ehdokkuus
Oscar Paras elokuva Bruce Cohen, Donna Gigliotti ja Jonathan Gordon Ehdokkuus
Miespääosa Bradley Cooper Ehdokkuus
Naispääosa Jennifer Lawrence Voitti
Miessivuosa Robert De Niro Ehdokkuus
Naissivuosa Jacki Weaver Ehdokkuus
Ohjaus David O. Russell Ehdokkuus
Sovitettu käsikirjoitus Ehdokkuus
Leikkaus Jay Cassidy ja Crispin Struthers Ehdokkuus
Satellite Award Paras elokuva Voitti
Miespääosa Bradley Cooper Voitti
Naispääosa Jennifer Lawrence Voitti
Miessivuosa Robert De Niro Ehdokkuus
Ohjaus David O. Russell Voitti
Sovitettu käsikirjoitus David O. Russell Ehdokkuus
Leikkaus Jay Cassidy Voitti
Screen Actors Guild Awards Miespääosa Bradley Cooper Ehdokkuus
Naispääosa Jennifer Lawrence Voitti
Miessivuosa Robert De Niro Ehdokkuus
Näyttelijäkokoonpano Ehdokkuus

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Silver Linings Playbook (2012) Box Office Mojo. Viitattu 3.2.2013. (englanniksi)
  2. Junni, Tatu: Arvostelu: Oscareita jahtaava Unelmien pelikirja on jotain muuta kuin lälly nimi enteilee 31.1.2013. Dome.fi. Viitattu 22.3.2014.
  3. Vikman, Jouni: Unelmien pelikirja 1.2.2013. Episodi. Viitattu 22.3.2014.
  4. Laajalahti, Päivi: Unelmien pelikirja 31.1.2013. Filmitäthi. Viitattu 22.3.2014.
  5. Pekkanen, Marko: Unelmien pelikirja 10.7.2013. Filmgoer. Viitattu 22.3.2014.
  6. Jokinen, JP: Totuus vapauttaa 1.2.2013. Film-O-Holic. Viitattu 22.3.2014.
  7. Möttölä, Anne: Unelmien pelikirja 31.1.2013. Helsingin Sanomat. Viitattu 22.3.2014.
  8. Riskala, Tuomas: Rakkautta ja mielialalääkkeitä 31.1.2013. Iltalehti. Viitattu 22.3.2014.
  9. Poussu, Tarmo: Unelmien pelikirja - lue IS:n arvio elokuvasta 1.2.2013. Ilta-Sanomat. Viitattu 22.3.2014.
  10. Heino, Heidi: Nälkäpeli-tähti Jennifer Lawrence loistaa Unelmien pelikirjassa – lue leffa-arvio 31.1.2013. MTV3. Viitattu 22.3.2014.
  11. Aro, Tuuve: Unelmien pelikirja 31.1.2013. MTV. Viitattu 22.3.2014.
  12. Jokinen, Neea: Arvostelu: Unelmien pelikirja 31.1.2013. Stara. Viitattu 22.3.2014.
  13. Peltonen, Tapani Jari: Unelmien pelikirja 4.2.2013. V2.fi. Viitattu 22.3.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]