Umkhonto we Sizwe

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Umkhonto we Sizwe
Mk logo.svg
Umkhonto we Sizwen tunnus.
Toiminnassa 1961–1990
Valtio Etelä-Afrikka, Angola
Rooli ANC:n ja Etelä-Afrikan kommunistisen puolueen aseellinen siipi
Lempinimi MK
Komentajat
Tunnettuja komentajia Joe Slovo,
Nelson Mandela

Umkhonto we Sizwe (lempinimi MK) (suom. Kansakunnan keihäs) oli ANC:n ja Etelä-Afrikan kommunistisen puolueen yhteinen aseellinen siipi, joka perustettiin 16. joulukuuta 1961. Järjestön tarkoituksena oli käydä sissisotaa Etelä-Afrikan apartheid-hallintoa vastaan. Umkhonto we Sizwe lopetti aseellisen vastarinnan 1. elokuuta 1990 ja liitettiin sittemmin osaksi Etelä-Afrikan puolustusvoimia.

Totuuskomission loppuraportin mukaan Etelä-Afrikan konfliktin osapuolista ainoastaan ANC oli sitoutunut noudattamaan Geneven sopimusta ja pääsääntöisesti toteutti aseellista vastarintaa kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön mukaisesti. Komissio myös huomioi ANC:n pidättyvyyden sotilaallisten iskujen kohteiden valinnassa. Komissio totesi kuitenkin, että ANC oli taistelun aikana myös rikkonut Geneven sopimusta ja syyllistynyt vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin.[1]

Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Umkhonto we Sizwe perustettiin maaliskuussa 1960 tapahtuneen Sharpevillen verilöylyn jälkeen tarkoituksena rakentaa nykyaikainen sissiarmeija toimimaan osana laajempaa Etelä-Afrikan vapautusliikettä ja tukemaan ANC:n ajamaa poliittista ohjelmaa. Etelä-Afrikan hallituksen julistettua hätätilan ja kiellettyä muun muassa ANC:n ja PAC:n toiminnan ANC:ssä käytiin laaja keskustelu aseellisen taistelun mahdollisuudesta ja väkivallan moraalisesta oikeutuksesta. Umkhonto we Sizweä ei tämän vuoksi aluksi liitetty suoraan ANC:hen vaan se esitettiin Etelä-Afrikan väestöä edustavana Kansanarmeijana. 16. joulukuuta se järjesti ensimmäiset sabotaašitekonsa räjäyttämällä lukuisia pommeja kaikissa maan suurissa kaupungeissa. Yksinkertaisilla pommeilla toteutetut iskut eivät aiheuttaneet ihmisvahinkoja ja aineellisetkin vahingot jäivät pieniksi.[2]

Pommi-iskut jatkuivat yli vuoden MK:n perustamisen jälkeen muun muassa poliisiasemiin ja sähkölinjoihin. Umkhonto we Sizwen taistelijoilla ei kuitenkaan ollut juurikaan taistelukokemusta tai sotilaskoulutusta ja kampanja oli amatöörimäinen. Alkuhämmennyksen jälkeen myös hallitus vastasi terrorikampanjaan uudella lainsäädännöllä, joka muun muassa mahdollisti epäiltyjen vangitsemisen määräämättömäksi ajaksi ilman oikeudenkäyntiä. ANC reagoi tähän lähettämällä Oliver Tambon ja Nelson Mandelan ulkomaille hankkimaan liikkeelle ulkovaltojen tukea ja sotilaskoulutusmahdollisuuksia.[2]

Rivonian oikeudenkäynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuussa 1963 hallituksen onnistui saada kiinni seitsemäntoista ANC:n ja Umkhonto we Sizwen johtajaa maatilalta Rivoniassa, läheltä Johannesburgia. Vuonna 1964 niin kutsutussa Rivonian oikeudenkäynnissä heitä ja Mandelaa, joka oli jo vankilassa muista syytteistä, syytettiin maanpetoksesta ja kahdeksan, mukaan lukien Sisulu ja Mandela, tuomittiin elinkautiseen vankeuteen. Oliver Tambo pakeni Etelä-Afrikasta ja valittiin maanpaossa olleen ANC:n puheenjohtajaksi. Hallitus oli näin onnistunut hävittämään käytännössä Umkhonto we Sizwen koko komentorakenteen ja aseellinen toiminta Etelä-Afrikan apartheid-järjestelmää vastaan taukosikin yli vuosikymmeneksi.[2]

Rivonian oikeudenkäynnin jälkeen ANC keskittyi luomaan edellytyksiä sotilastoimintaan ja -koulutukseen Etelä-Afrikan naapurimaista. Aluksi Umkhonto we Sizwen sotilaita koulutettiin Algeriassa, Tansaniassa ja Neuvostoliitossa, mutta ajan mittaan koulutuskeskuksia perustettiin melkein kaikkiin sosialistisiin- ja useisiin Afrikan valtioihin. Vuonna 1964 MK:lla oli satoja koulutettuja sotilaita.[2]

1965 ANC liittoutui zimbabwelaisen ZAPU-puolueen ja sen sotilaallisen siiven ZIRPA:n kanssa. MK ja ZIRPA suorittivat yhdessä lukuisia tiedusteluretkiä Rhodesiaan tarkoituksenaan suorittaa laaja sotilasoffensiivi. John Vorsterin hallitus puolestaan tuki Ian Smithin hallitusta sotilaallisesti kapinallisia vastaan.[2]

Aseellisen taistelun uudelleenkäynnistäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970-luvun puolivälissä MK:n toimintamahdollisuudet Etelä-Afrikassa paranivat huomattavasti. Mosambikin ja Angolan itsenäistymisen myötä MK:n onnistui perustaa koulutus- ja sotilastukikohtia lähelle maan rajaa ja erityisesti Soweton mellakoiden jälkeen tuhannet mustat opiskelijat pakenivat Etelä-Afrikasta liittyäkseen aseelliseen taisteluun.[2] Vuosina 1977–80 MK aloitti laajan sotilasoperaatioiden sarjan. Se iski useisiin poliisiasemiin ja maaseudulla MK:n taistelijat ottivat yhteen maan poliisijoukkojen kanssa. Toisaalta MK:n taistelijoiden pidätykset lisääntyivät ja Etelä-Afrikan ilmavoimat pommittivat useita kertoja Angolassa olleita Umkhonto we Sizwen tukikohtia.[2]

1980-luvulla Umkhonto we Sizwe suoritti jo vaativia sabotaašeja strategisesti merkittäviin kohteisiin. Kesäkuussa 1980 se toteutti pommi-iskun Sasolin öljynjalostamoon aiheuttaen arviolta 66 miljoonan randin vahingot. Vuonna 1981 se iski ESCOMin sähkölaitokseen Transvaalissa sekä lukuisiin sotilastukikohtiin maaseudulla. 9. elokuuta MK:n erityisyksikkö suoritti iskun Voortrekkerhoogten sotilaskeskukseen Pretorian laidalla ampuen siihen viisi 122 mm rakettia.[2] Huolimatta vuoden 1984 osittaisesta ja vuoden 1985 koko maata kattavasta hätätilalaista ja kymmenien tuhansien apartheidia vastustaneiden aktivistien pidätyksistä, MK:n onnistui toteuttaa tasaisesti operaatioita sekä maaseutu-, että kaupunkialueilla. 1980-luvun lopulla Umkhonto we Sizwe pystyi myös luomaan tehokkaan tiedusteluorganisaation MKIZA:n.[2] Vuonna 1989 MK:n erityisyksikön sotilaat toteuttivat pitkän kranaatinheitinhyökkäyksen maan puolustusvoimien salaiseen tutka-asemaan Klippanissa, Transvaalissa, joka kärsi pahoja vaurioita.[2]

Church Streetin pommi-isku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

20.5.1983 Umkhonto we Sizwe räjäytti autopommin Pretoriassa Etelä-Afrikan ilmavoimien toimiston edessä. Tässä Church Streetin iskussa kuoli 21 ihmistä ja 217 loukkaantui. Kuolleista 11 oli toimiston työntekijöitä, kaksi MK:n jäseniä ja muut 8 kuollutta olivat sivullisia.[3] Autopommi-isku tehtiin ruuhka-aikaan noin kello 16:30, mistä johtuen iskussa kuoli paljon kadulla kävelleitä sivullisia.[4]

Iskut siviilikohteisiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luvulla MK laajensi operaatioitaan valkoisia maanviljelijöitä vastaan muun muassa maamiinoilla. Maanviljelijöitä pidettiin laillisina kohteina, koska he tukivat apartheidia ja muodostivat maan turvallisuusjoukkoihin kuuluvia kommando-osastoja syrjäseuduilla. Maamiinaiskuja tehtiin erityisesti rajaseuduilla, mikä helpotti siirtymistä naapurimaihin.[5] Maamiinakampanja alkoi loppuvuodesta 1985, johon ajoittuu myös yksi tuhoisimmista iskuista. Joulukuussa 1985 maatilalla Messinassa tapahtuneessa miinaiskussa kuoli 5 ihmistä ja 5 loukkaantui. Kuolleista kolme oli lapsia iältään 10, 8 ja 2 vuotta. Kaikkiaan miinaräjähdyksiä oli 30-57, kuolleita 23-25 ja loukkaantuneita useita kymmeniä. Miinakampanja jatkui vuoden 1987 puoliväliin, jolloin ANC:n mukaan siviilien, erityisesti mustien maatyöläisten, kuolemat saivat MK:n lopettamaan maamiinahyökkäykset.[6][1]

23. joulukuuta 1985 MK räjäytti roskakoriin piilotetun pommin ostoskeskuksessa Amanzimtotissa Natalin provinssissa. Pommi-iskussa kuoli 5 ihmistä ja yli 40 loukkaantui.[7] Kuolleista kaksi oli keski-ikäisiä naisia ja loput kolme lapsia, joista Willem Arie Van Wyk oli 2-vuotias kuollessaan. Iskun tehnyt MK:n jäsen, 19-vuotias Andrew Zondo jäi kiinni ja kertoi aikoneensa varoittaa puhelimella ostoskeskusta pommista, mutta ei löytänyt vapaata puhelinta. Hän pyysi tekoaan anteeksi ennen tuomion julistamista oikeudenkäynnissä. Hänet tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin. Vuonna 2008 ANC päätti nimetä Amanzimtotin koulun Zondon ja läheisen lastentarhan iskussa kuolleen Willem Arie Van Wyk mukaan. Etelä-Afrikan hallitus perusteli päätöstä sovinnon edistämisellä, mutta pääoppositiopuoleen Demokraattisen allianssin mielestä koulua ei pitäisi nimetä siviilejä tappaneen pommi-iskun tekijän mukaan.[8]

14. kesäkuuta 1986 MK teki autopommi-iskun Magoo's Bar-nimisen ravintolan edessä Durbanissa. Iskussa kuoli kolme nuorta naista ja 70 ihmistä loukkaantui. Iskun suunnitteli ja toteutti Umkhonto we Sizwen erityisyksikön johtaja, ANC:n jäsen Robert McBride. [9] McBride haki ja sai armahduksen teosta myöhemmin Totuuskomissiolta ja on myöhemmin toiminut korkeassa virassa ulkoministeriöstä ja poliisipäällikkönä.[10]

2. heinäkuuta 1988 Umkhonto we Sizwen erityisyksikkö tappoi kaksi rugby-ottelun katsojaa Johannesburgissa stadionin ulkopuolelle sijoitetulla pommilla. Pommin räjäyttäjä Lester Dumakude oli saanut räjähdekoulutusta Kuubassa ja Neuvostoliitossa. Dumakude on ylennetty eversti-luutnantiksi Etelä-Afrikan puolustusvoimissa ANC:n päästyä valtaan.[11]

ANC:n mukaan sen pyrkimys oli koko Umkhonto we Sizwen olemassaolon ajan välttää tarpeettomia ihmishenkien menetyksiä ja se pyrki aina huolellisesti varmistamaan, ettei iskuja kohdistettu siviileihin. Se kuitenkin on myöntänyt, että oli tapauksia, jossa ANC:n ohjeet jätettiin huomiotta tai niitä rikottiin.[12] ANC:n ja Umkhonto we Sizwen jäsen Rocklyn "Rocky" Williams[13] näkee siviileihin kohdistuneiden iskujen taustalla kahdenlaisia syitä. Ensinnäkin, iskuja perusteltiin ANC:n pyrkimyksellä viedä "taistelu maan valkoisille alueille", vaikka Williamsin mukaan jälkikäteen on selvää, ettei ANC:n poliittinen johto missäään vaiheessa hyväksynyt tämän kaltaisia operaatioita. Toisaalta iskut kuvastivat MK:n joukkojen todellisuutta, jotka joutuivat hallituksen iskujen kohteeksi muun muassa 1982 ja 86 Lesothossa ja 1980 Maputhossa. Tästä aiheutunut turhautuminen ja heikot kommunikaatioväylät eturintaman ja esikunnan välillä purkautui rivimiesten joukossa ajoittain siviileihin kohdistuneena väkivaltana.[2]

Operaatio Vula[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MK pyrki vuonna 1986 aloittamallaan operaatio Vulalla siirtämään kokenutta MK:n henkilöstöä takaisin Etelä-Afrikan maaperälle tarkoituksenaan luoda uusia maanalaisia vastarintapesäkkeitä. Umkhonto we Sizwen onnistui salakuljettamaan maahan runsaasti aseita ja kerätä tiedustelutietoa muun muassa Etelä-Afrikan turvallisuusviranomaisiin soluttautuneilta agenteiltaan. Vuonna 1987 tapahtuneen vallankaappauksen jälkeen myös Transkein bantustanin sotilasjohtaja kenraali Bantu Holomisa suhtautui myönteisesti ANC:hen ja salli sen toiminnan alueella. Vuosina 1987–94 Transkei oli käytännössä "vapautettu" alue, jota hallitsi Holomisan asevoimat ja MK yhdessä. Umkhonto we Sizwe käytti aluetta tukialueena muualle Etelä-Afrikkaan suoritetuissa iskuissa.[2]

Aselepo ja lakkauttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ANC:n laillistaminen helmikuussa 1990 johti de facto tulitaukoon MK:n ja turvallisuusjoukkojen välillä. Tulitauko ratifioitiin virallisesti elokuussa 1990 kun MK ilmoitti yksipuolisesti pidättäytyvänsä aseellisesta toiminnastaan. Umkhonto we Sizwen johto lähetti tuhansia MK:n sotilaita tavanomaiseen komento- ja upseerikoulutukseen ennakoiden Etelä-Afrikan puolustusvoimien ja MK:n lopullisen integroimiseen, joka alkoi marraskuussa 1993.[2]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Findings and Recommendations: HOLDING THE ANC ACCOUNTABLE TRC. Viitattu 5.10.2008. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j k l m Rocky Williams: The other armies: A brief historical overview of Umkhonto We Sizwe (MK), 1961-1994. Military History Journal, , nro Vol 11 No 5. The South African Military History Society - Die Suid-Afrikaanse Krygshistoriese Vereniging. Artikkelin verkkoversio.
  3. Etelä-Afrikan Totuuskomissio: Truth and Reconciliation Commission of South Africa Report vol. 2, s. 328. Etelä-Afrikan oikeusministeriö, 1998. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.10.2008).
  4. Car bomb in South Africa kills 16 BBC. Viitattu 2.10.2008.
  5. Tsepe Motumi: Umkhonto we Sizwe - Structure, Training and Force Levels (1984 to 1994) African Defence Review. Institute for Security Studies. Viitattu 4.10.2008.
  6. Etelä-Afrikan Totuuskomissio: Truth and Reconciliation Commission of South Africa Report vol. 2, s. 333-335. Etelä-Afrikan oikeusministeriö, 1998. Teoksen verkkoversio (viitattu 6.10.2008).
  7. Etelä-Afrikan Totuuskomissio: Truth and Reconciliation Commission of South Africa Report vol. 2, s. 329. Etelä-Afrikan oikeusministeriö, 1998. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.10.2008).
  8. Matthew Savides: Amanzimtoti primary school to be named after Andrew Zondo. The Mercury, 17.7.2008. Mercury & Independent Online. Artikkelin verkkoversio Viitattu 2.10.2008.
  9. Antje Du Bois-Pedain: Transitional Amnesty in South Africa, s. 61. Cambridge, UK: Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-87829-6. Teoksen verkkoversio (viitattu 4.10.2008).
  10. From death row to SA police chief 4.12.2003. BBC. Viitattu 4.10.2008.
  11. South African Press Association: Ellis Park bomber faced victims before detonation, TRC hears 4.8.1998. Etelä-Afrikan oikeusministeriö. Viitattu 4.10.2008.
  12. African National Congress - Statement to the Truth and Reconciliation Commission: 6.1 The Approach, Standards and Conduct of the ANC in Relation to Human Rights August 1996. TRC. Viitattu 5.10. 2008. (englanniksi)
  13. Mluleki George: Muistopuhe Rocklyn Williamsille 31.1.2005. Etelä-Afrikan puolustusministeriö. Viitattu 5.10.2008.