Umi no Triton

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Umi no Triton (jap. 海のトリトン) on Osamu Tezukan luoma japanilainen sarjakuva ja siihen pohjautuva animaatiosarja.

Sarjakuvaa julkaistiin 1. syyskuuta 196931. joulukuuta 1971 Sankei shinbun -sanomalehdessä nimellä Aoi Triton, mutta vuodesta 1972 animaatiosarjan myötä nimeksi vaihtui ”Umi no Triton”. Nimi ”Triton” on peräisin antiikin Kreikan tarustosta, mutta itse sarjan tapahtumilla ei ole niihin yhteyttä.

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sankei shinbunin toimitus, joka oli helmikuun 1969 loppuun asti julkaissut Tetsuwan Atom -sarjakuvaa (jonka nimeksi myöhemmin vaihtui ”Atom konjaku monogatari”), pyysi Osamu Tezukaa tekemään lehdelle uuden sarjakuvan, jota alettiin julkaista puoli vuotta Tetsuwan Atomin päättymisen jälkeen. Tuohon aikaan spokon-genren vakavat sarjakuvat olivat suosiossa, ja lehden toimituksen pyynnöstä Tezuka lisäsi tarinaan elementtejä niistä, kuten erikoisharjoittelukohtauksia.[1] Tarinan alussa sarjakuvan päähenkilö on kalastajakylässä asuva poika Kazuya Yazaki, joka löytää merenväkeen, tritoneihin kuuluvan vauva Tritonin. Tarinan piti kertoa ulkopuolisten riitoihin sotkeutumisesta ja sisukkuudesta, mutta Tezuka itse tuli siihen tulokseen, että sarjakuva olisi parempi suoraviivaisena seikkailukertomuksena, joten kesken tarinan Kazuya katoaa ja Tritonista tulee päähenkilö.[2]

Animaation tarinaan verrattuna sarjakuvassa Triton kasvaa maan ihmisenä ja kuvaa Tritonin ahkeraa tiedon ja taistelutaitojen opiskelua ennen tämän paluuta mereen. Näin selitetään se, miten Triton lähinnä vedessä hengittämään kykenevänä, muuten tavallisena ihmisenä kykenee kamppailemaan tasaväkisesti meren hirviömäisten poseidonien kanssa. Poseidonien vastaisen taistelun lisäksi ihmisten ja tritonien vaikeat suhteet muodostavat myös yhden tarinan peruspilareista.

Hahmot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Animaatioversion ääninäyttelijät oli hankittu Aoni Productionista ja Tokion ääninäyttelijöiden osuuskunnasta.

Triton
Ääni: Yoku Shioya
13-vuotias poika, tritonien jälkeläinen. Hänet oli vauvana jätetty Sianpääniemen luolaan, josta Kazuya (animaatiossa kalastaja Ippei) hänet löysi ja kasvatti. Rukan mukaan Triton ymmärsi itse oman perintönsä ja pelkäsi asettavansa kalastajakylän poseidonien hyökkäykselle alttiiksi, joten hän lähti omaehtoisesti matkalle merelle. Animaatiossa hänen hiuksensa ovat vihreät. Sarjakuvassa Triton on veitsenheiton mestari ja alusta asti käytökseltään aikuisempi kuin animaatiovastineensa. Osassa 32 Triton sulkee Poseidonin suureen ohjukseen lähettääkseen tämän avaruuteen, tarkoituksenaan päihittää tämä lopullisesti. Samalla Triton sinetöi myös oman kohtalonsa. Sunday Comicsin versiossa Triton tekee itsemurhahyökkäyksen Poseidonin linnoitukseen. Pilottifilmissä Triton käyttää yliluonnollisia voimia poseidoneja vastaan.
Pippy
Ääni: Akemi Hirokawa
Merenneitotyttö, tritonien jälkeläinen. Animaatiossa hän tekee ensiesiintymisensä neljännessä jaksossa. Pippy on kotoisin pohjoiselta mereltä, jossa Proteus-hylje hänet kasvatti. Varovaisen Tritonin vastapainona Pippy on päättäväinen ja utelias. Luonteensa vuoksi Pippy joutuu usein vaikeuksiin ja vihollisten ansoihin. Alussa Pippy on melko nenäkäs eikä pidä Tritonista, mutta sarjan keskivaiheilla heidän ystävyytensä syvenee, ja Pippystä tulee säyseämpi.
Sarjakuvassa hahmo esiintyy aluksi nimellä ”Pipiko”. Animaatiosta poiketen Pipiko on sarjakuvassa pienestä lähtien pikkuvanha ja heti alusta Tritonin tyttöystävä. Osassa 22 hänet valitaan poseidonien kuningattareksi nimellä ”Pinky”. Pipiko yrittää houkutella poseidonit myrskyyn ja paeta, mutta jää vangiksi. Hän pakenee vankitornista juuri ennen häitään, ja menee osassa 32 naimisin Tritonin kanssa. Pipiko synnyttää Tritonille seitsemän lasta, mutta jää lopulta leskeksi Tritonin kuollessa viimeisessä osassa. Pilottifilmissä hänellä on poninhäntä.
Ruka
Ääni: Haruko Kitahama
Kullanvärinen (animaatiossa valkoinen) delfiini. Tritonille kasvattiäitimäinen hahmo. Rukan veljenpoikia ovat Iru, Karu ja Fin. Televisiosarjassa sen otsalla on kultainen V-kirjain.
Iru
Ääni: Hiroshi Ōtake
Vanhin defiiniveljeksistä. Esiintyy animaatiosarjassa toisesta osasta lähtien. Käyttää silmälaseja. Sarjakuvassa tunnollinen luonne.
Karu
Ääni: Kaneta Kimotsuki
Keskimmäinen delfiiniveljeksistä. Esiintyy animaatiosarjassa toisesta osasta lähtien. Hänen poskillaan on pisamia. Sarjakuvassa hajamielinen.
Fin
Ääni: Kazuko Sugiyama
Nuorin delfiiniveljeksistä. Esiinty animaatiossa toisesta osasta lähtien. Hänen päähänsä on narulla sidottu vaaleanpunainen simpukka. Sarjakuvassa Fin on laiskuri, joka ei koskaan sano muuta kuin ”Funyā.” Hänellä ei myöskään ole simpukankuorta.
Ganomoth
Merien vanhin olento, tuhansia vuosia vanha, monikymmenmetrinen kilpikonna. Pitkän ikänsä ansiosta hänellä on valtavasti tietoa eri asioista, ja Ganomothilla on laaja tuttavapiiri, johon kuuluu myös poseidoneja. Alussa Ganomoth on puolueeton ja neuvoo Tritonia tekemään rauhan poseidonien kanssa, mutta poseidonien petoksen jälkeen Ganomoth vie Tritonin hyökkäykseen poseidonien linnaketta vastaan. Ganomothin elinpäivät ovat tuolloin jo vähissä, ja hän kuoleekin pian viimeisen taistelun jälkeen. Ganomothin ruumiista tulee meren saari ja tritonien piilopaikka. Esiintyy vain sarjakuvassa.
Medon
Ääni: Takashi Toyama (sarja), Ryūsuke Shiomi (elokuva)
Valtava merikilpikonna. Finin simpukankuori oli alun perin piilossa Medonin kilven raossa. Medon joutuu Dorithean ansaan pelastaessaan Tritonia ja kuolee merenalaisen tulivuoren räjähdyksessä. Animaatiosarjan vastine sarjakuvan Ganomothille.
Kazuya Yazaki
15-vuotias, yläasteelta valmistunut poika. Löytää vauva-Tritonin niemeltä ja pelastaa tämän. Kazuya menettää isänsä samaan aikaan iskeneessä tsunamissa, minkä vuoksi hän inhoaa merta. Kazuya on äkkipikainen, ja sarjakuvassa hän vihastuksissaan tappaa työtoverinsa saatuaan selville tämän huijanneen hänen palkkarahansa. Hän kohtelee Tritonia kuin pikkuveljeään. Kazuya ei esiinny lainkaan animaatiossa.
Ippei-vaari
Ääni: Jōji Yanami
Mummo (animaatiossa Otoyo-mummi)
Ääni: Mariko Tsuda
Kazuyan isänäiti. Hän pitää Kazuyan isän kuolemaa Tritonin syynä, ja inhoaa tätä. Tritonin palattua vanhennuttuaan kylään, mummo inhoaa häntä yhä enemmän. Sarjakuvassa hän koki nuorena tyttönä onnettoman rakkauden merenkansan jäsenen kanssa.
Tritonin isä
Ääni: Keiichi Noda
Tritonin äiti
Ääni: Toshiko Sawada
Proteus
Ääni: Junpei Takiguchi
Hylje ja Pippyn kasvatti-isä. Kuolee Minotuksen jäädyttämänä.
Lacan
Ääni: Eken Mine
Intian valtameressä asuva latimeria. Koska Lacan auttoi Heptapodaa paossa, teki Poseidon siitä rangaistuksena kuolemattoman. Orihalcon-tikarin hohde kuitenkin murtaa kirouksen, ja Lacan kuolee.
Gem
Ääni: Keiko Yamamoto
Poseidon
Ääni: Kunihiko Kitagawa
Poseidonien herra, valtava jumalolento. Tritonin orihalcon-tikarin hohde viehättää häntä suuresti. Sarjakuvassa ja pilottifilmissä Poseidonin ulkomuoto on hirviömäinen, ja hän puhuu erityisiä sanoja käyttäen. Hän rakennuttaa linnoituksen voidakseen hyökätä tritoneja ja merta saastuttavia ihmisiä vastaan. Poseidon-kuninkailla on haavoittumaton ruumis, ja linnoituksessa lepäävä historian 149 aiempaa Poseidon-kuningasta.
Tarin
Poseidonien ammattitappaja, joka murhasi Tritonin vanhemmat. Äyriäisten tapaan hän voi luoda nahkansa ja siten selvitä hyökkäyksistä. Maalla hän työskentelee Okin perheen kuljettajana. Ammattinsa vuoksi hän on hyvin itsepintainen, mutta rakkaudessa hän on yllättävänkin yksinkertainen, ja ilahtuu suuresti pienistäkin huomionosoituksista. Poseidonien lakien mukaisesti hän ei pyri taistelemaan Tritonin kanssa maalla, vaan pyrkii selvittämään asiat meressä. Hän on ihastunut sydänsairaaseen Yōko Okiin, jota hän pyrkii suojelemaan mm. tarjoamalla häelle Poseidonien salaista lääkettä. Tämän vuoksi Triton ei kykene tappamaan Tarinia Yōkon ollessa elossa. Dorothean tappaessa Yōkon Tarin tuntee itsensä petetyksi ja yhdistää väliaikaisesti voimansa Tritonin kanssa taistellakseen yhteistä vihollista vastaan. Tarin suunnittelee tasaväkistä lopullista taistelua Tritonin kanssa Poseidonin linnakkeessa, mutta hänen luodessaan nahkaansa hänen heikko kohtansa paljastuu, ja delfiini kukistaa hänet. Tarin ei lainkaan esiinny animaatiossa.
Dorithea
Ääni: Toshiko Sawada
Pohjois-Tyynenmeren naiskomentaja. Käyttää aseenaan ruoskaa. Epäonnisuttuaan tritonien alistamisessa hän poseidonien lakien mukaisesti surmaa itsensä heittäytymällä vedenalaisen tulivuoren kraateriin. Sarjakuvassa hahmon nimi on Dorothea, mutta sarjakuvaversion ulkomuoto poikkeaa melkoisesti animaatio-Doritheasta.
Dorothea
Poseidonin suosikkitytär, joka muistuttaa pääjalkaista. Dorthealla on halpamainen luonne, ja hän myrkyttää meren Yazakien kotikylän edustalla ja pyrki saamaan ihmiset tappamaan tritonit lavastamalla teon tritonien syyksi. Lopullisessa taistelussa Tritonia vastaan Dorthea saa etulyöntiaseman, koska hänen sisäelimensä eivät sijaitse hänen torsossaan. Hän kuitenkin haavoittuu kuolettavasti, kun Yōko Okin surmasta vihastunut Tarin lävistää hänen heikon kohtansa, pään. Dorothea ei esiinny lainkaan animaatiossa. Hänen nimensä on otettu saman nimiseltä pyhimykseltä.
Heptapoda
Ääni: Taeko Nakanishi
Poseidonin ihmisestä luoma olento. Koska hän kaihosi sinistä merta ja aurinkoa, karkotettiin hänet ikuisiksi ajoiksi ja suljettiin eteläisellä Tyynellämerellä olevaan merihämähäkin vankilaan. Hän osallistuu kuitenkin tritonijahtiin, kun hänelle luvataan hänen toiveidensa täyttymys. Poseidoneille epätyypillisesti hän vaikuttaa ulkoisesti kauniilta naiselta. Taistelee käyttäen barrakudia ”elävinä miekkoina”. Taistellessaan Tritonia vastaan hän tajuaa, etteivät poseidonit voi elää hänen kaihoamansa auringon alla sen kirkkaan loisteen vuoksi. Tämän ymmärrettyään hän pettää poseidonit ja siirtyy tukemaan Tritonia. Hän kertoo Leharin olinpaikan Tritonille, mutta kuolee itse puolestaan Leharin kädestä. Sarjakuvassa hän on Poseidonin tytär, joka joutuu Tritonin hyökkäyksen kohteeksi ollessaan liiketapaamisessa Oki-konsernissa. Hän pakenee täpärästi ja alkaa kyseenalaistaa taistelun merkityksen. Kun hänen veljensä käskee Heptapodaa tappamaan Tritonin, hän surmaa itsensä. Tarinan edetessä hän mm. sanoo haluavansa ystävystyä Tritonin kanssa ja että hän pitää Tritonista. Tästä voidaan päätellä hänen olleen vähintäänkin ihastunut Tritoniin.
Polypeimos
Ääni: Seizō Katō
Hai-ihminen, eteläisen Tyynenmeren komentaja. Häviää toistuvasti Tritonille, minkä vuoksi Marcus poseidonien lakien mukaan teloittaa hänet.
Minotus
Ääni: Hidekatsu Shibata
Pohjoisen jäämeren komentaja, jonka Poseidon teki ihmisestä. Aseenaan hän käyttää suustaan puhaltamaa jääkylmää ilmaa. Houkuttelee Tritonin kumppaneineen merten hautausmaalle ja hyökkää tämän kimppuun, mutta kukistetaan Tritonin orihalcon-tikarilla. Pilottifilmissä nähdään Minotasta muistuttava hirviö.
Maipez
Ääni: Osamu Katō, Keiichi Noda
Poseidonin ihmisestä luoma Eteläisen jäämeren komentaja. Ihmisena oli Minotuksen veli. Hän houkutteli Tritonin kumppaneineen meren hautausmaalle yhdessä veljensä kanssa, mutta syttyi liekkeihin Pippyn alkoholilampusta ja käristyi hengiltä merenpohjalla.
Lehar
Ääni: Kōsei Morita
Mandrillikasvoinen ja sarvipäinen illusionisti. Herää Poseidonin käskystä 2000 vuoden unesta ja ottaa komentoonsa koko Tyynenmeren Dorithean ja Polypeimoksen kuoltua. Surmaa petturi Heptapodan, mutta sokaistuu orihalcon-tikarin valosta heti sen jälkeen. Hänen kohtalonaan on harhailla ikuisesti merenpohjalla Poseidoninkin hylättyä hänet. Esiintyy myös sarjakuvassa, joskin melko erilaisena hahmona.
Marcus
Ääni: Kōji Yada
Telesiirtymään kykenevä merihevonen, jota Poseidon käyttää viestinviejänään. Käyttää aseenaan suustaan puhaltamiaan myrkkypiikkejä.
Nereus
Ääni: Jōji Yanami, Masao Imanishi
Mursunkasvoinen upseeri. Vaikka Nereus lähettää lukuisia tappajia Tritonin perään, hän ei kykene estämään tätä saapumasta Atlantin valtamerelle. Tämän epäonnistumisen vuoksi Gelpes teloittaa Nereuksen Poseidonin määräyksestä.
Gelpes
Ääni: Shingo Kanemoto, Hiroshi Masuoka
Punaihoinen puolikala. Näyttää aivan samalta kuin Golsenos. Poseidonin henkivartija. Johtaa itsensä kanssa samaa lajia olevien olentojen henkivartiokaartia.
Bruda
Ääni: Masao Nakasone, Shunji Yamada
Tiikerikuvioinen ja sarvipäinen Intian valtameren komentaja. Odottaa Tritonia Intian valtamerellä ja hyökkää tämän kimppuun bumerangilla, mutta kukistuu. Bruda tajuaa, että orihalcon-tikarin hohde on peräisin Tritonin omasta voimasta.
Golsenos
Ääni: Tetsuo Mizutori
Helttapäinen ja suomujen peittämä, vihreäihoinen puolikala. Välimeren komentaja. Ratsastaa valtavalla molukkiravulla ja aiheuttaa Tritonille pahoja hankaluuksia hiekkaan perustuvilla hyökkäyksillään. Hurjasta luonteestaan huolimatta Golsenos on verrattain älykäs, ja varustautuu peilimäisellä kilvellä, jolla hän kykenee heijastamaan takaisin orihalcon-tikarin valon. Golsenos kukistuu kuitenkin lopulta, kun luolan tippukivistä tippuva vesi kovettaa hänen hiekkaklooninsa ja hän erehtyy irrottamaan otteensa kilvestään.
Meduusa
Ääni: Takeshi Watabe (julkaisematon 1. osa); Kazuko Sugiyama, Rihoko Yoshida
Tritonien viestittäjä. Lähettää viestejä hakkaamalla kiviä lonkeroillaan.
Poseidonien vanhin
Ääni: Takeshi Watabe
Tapahtumien kulissien takainen pääarkkitehti. Hänen todellinen päämääränsä on kukistaa tritonit, paeta poseidonien pienestä maailmasta ja elää rauhassa suuressa maailmassa.
Vanhus
Ääni: Ichirō Nagai
Merilintu
Ääni: Akira Kamiya
Delfiinit
Ääni: Katsuji Mori, Rihoko Yoshida, Tetsuo Mizutori
Zenzen Tange (vain sarjakuvassa)
Sammal-uimatyylin opettaja. Opettaa Tritonille, miten meressä taistellaan. Yōko Oki ryhtyy myös myöhemmin häen oppilaakseen.
Yōko Oki
Tritonin maalla asuva läheinen ystävä. Oki-konsernin perijätär. Yōkolla on heikko sydän, ja lääkärit ovat kieltäneet häntä urheilemasta. Tästä huolimatta hän isäänsä uhmatakseen lähestyy Tritonia ja pyytää tätä opettamaan hänet uimaan. Tritonin luottohenkilö maalla. Tritonin ja Yōkon mennessä Tritonin kotikylään Dorothea heittää Yōkon myrkytettyyn mereen, jolloin Yōko saa sydänkohtauksen ja kuolee. Esiintyy vain sarjakuvassa.
Namizō Oki
Oki-yhtiön johtaja. Ei Otoyo-mummin tapaan pidä Tritonista. Poseidonit kontrolloivat häntä, ja häntä pyydetään toimittamaan materiaalia poseidonien linnakkeeseen. Esiintyy vain sarjakuvassa.
Tritonin lapset
Tritonin ja Pipikon seitsikkolapset. Heidät nimensä ovat sateenkaaren värien mukaan Blue, Red, Yellow, Green, Orange, Violet ja Dark Blue. Blue ja Red ovat poikia, muut viisi lasta tyttöjä. Tritonin kuoltua Blue jatkaa hänen perintöään ottamalla nimekseen ”Blue Triton”. Esiintyvät vain sarjakuvassa.
Gorb
Poseidonille ja Pipikon korvike Umiwatalle syntynyt Poseidonin 34. lapsi. Sillä on niin valtava ruokahalu, että se syö liittolaisensakin, joten Poseidon ja Triton kukistavat sen yhdessä. Animaatiossa hahmon nimi on ”Bacula”.

Pokkarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Animaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Umi no Triton
海のトリトン
(Umi no Triton)
Genre fantasia
TV-anime : Umi no Triton
Ohjaaja Yoshiyuki Tomino
Studio Animation Staff Room
Lähetyskanavat Asahi hōsō
Alkuperäinen lähetyskierros 1.4.197230.9.1972
Jaksojen määrä 27

Sarjakuvan pohjalta tehtyä animaatiosarjaa näytettiin 1. huhtikuuta30. syyskuuta 1972 lauantaisin 19.00–19.30 yhteensä 27 osaa TBS-verkossa ABC avainasemana. ABC myös tuotatti sarjan. Umi no Tritonin myötä sen lauantai ohjelmalokeron ohjelma vaihtui TBS:n tuottamasta ohjelmasta ABC:n tuottamaksi.

Kun sarjakuvan julkaisu sanomalehdessä oli päättynyt, teki Tezuka ensin itse sarjan pilottijakson omassa Tezuka Productions -yhtiössään. Tezukan toisen yhtiön, Mushi Productionin talousvaikeuksien aiheuttaman sekasorron myötä sarjan oikeudet päätyivät kuitenkin Tezukan manageri Yoshinobu Nishizakille, joka onnistui kauppaamaan sarjan televisiolle.[3] Umi no Tritonista tuli ensimmäinen Nishizakin tuottama animaatio ja myöhemmin Gundam-sarjan myötä kuuluisuuteen nousseen Yoshiyuki Tominon ensimmäinen ohjaustyö. Sarjan teki Animation Staff Room, jonka henkilöstö koostui lähinnä entisistä Mushi Productionin myyntiosaston työntekijöistä. Varsinaisen työn teki kuitenkin etupäässä mm. Tōei dōgan alihankkijana toiminut Asahi Film. Ohjaaja Tomino on myöhemmin sanonut Mushi Productionilta tullutta henkilöstöä ”hyödyttömäksi”.[4] Tämän vuoksi Tomino päätti kokeilla jotakin uutta, ja lisäsi tarinaan epätezukamaisia hahmoja, ja antoi hahmosuunnittelun Tōei dōgasta tulleen Yukiyoshi Hanen tehtäväksi.[5]

Tällaisen tuotantoprosessin johdosta Tezuka kirjoitti Akita shotenin pokkarien kansiteksteihin, ettei ”television Triton ole hänen työnsä”. Kōdanshan Tezuka Osamu manga zenshūn jälkikirjoituksessakin hän toteaa, että oli vastuusa vain alkuteoksesta (sarjakuvasta).[3] Tomino puolestaan arvelee Tezukan itse pitäneen sarjakuvaansa epäonnistuneena työnä, koska antoi Tominolle melko vapaat kädet sarjan teon suhteen.

Animaatioversiosta leikattiin kokonaan pois sarjakuvan tritonien ja ihmisten hankalia suhteita kuvaavat teemat. Lisäksi tarinan keskiöön nousi orihalcon-tikari, jolla Triton kukistaa ylivoimaisetkin vastustajat. Tetsuwan Atomista ja Ribon no kishistä poiketen Umi no Tritonissa ei nähdä lainkaan Osamu Tezukan tähtisysteemin hahmoja.

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Umi no Triton edelsi Tähtiritareita, mutta onnistui sen tavoin tulemaan suosituksi vanhempien katsojien keskuudessa. Täten sillä on tärkeä osa animebuumin pioneerina. Sanotaan, että sarja oli ensimmäinen japanilainen animaatio, jolle perustettiin faniklubi, ja sillä oli erityisen paljon naiskatsojia.[6][7]

Kun Nishizakin myöhempi Tähtiritarit ja Tominon Kidō senshi Gundam osoittautuivat kumpikin menestyksiksi, kasvoi myös Umi no Tritonin arvostus. 25. tammikuuta 1978 julkaistiin Anime aizōban -sarjassa ensimmäisenä Umi no Tritonin soundtrack (CS-7044), ja se nousi parhaimmillaan Oriconin LP-listan neljänneksi.[8]

Animebuumin päästyä täyteen vauhtiin televisiosarjasta leikattiin teatterielokuvaversion ensimmäinen osa (74 min). Elokuvan tuotti Yukiyoshi Nishizaki ja ohjasi Tähtiritarien elokuvaversionkin ohjannut Toshio Masuda. 4. heinäkuuta 1979 pidettiin alkuperäisen Tähtiritarit-elokuvan ja sen jatko-osa Saraba uchū senkan Yamaton uuden teatterikierroksen yhteydessä Uchū senkan Yamato festival -tapahtuma. Sen sijaan Umi no Tritonin jäkimmäinen elokuva (65 min) ei koskaan päässyt elokuvateattereihin asti. Maaliskuussa 2002 Pioneer LDC (nykyinen Geneon Universal Entertainment Japan) julkaisi DVD:n, jossa oli molemmat Triton-elokuvat.[9]

Se, että kyseessä on Yoshiyuki Tominon ensiohjaus, itselleen tärkeitä asioita suojeleva päähenkilö, päähahmojen ydistyminen sekä lopussa tritoneista pahoja ja poseidoneista hyviä tekevä yllätyskäänne sekä muut yhtymäkohdat Muteki chōjin Zambot 3:een aiheuttavat sen, että näitä kahta animaatiota usein verrataan toisiinsa.[6][10][11][12]

Keibunshan ”Daihyakka series 112 – sekai no kaijū daihyakka” -kirjassa esiteltiin osa Umi no Tritonin poseidoneista ja Medon.

Lelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi sarjan sponsoreista, Nakajima seisakusho, tuotteisti poseidon-hirviöt, ja niitä kaupattiin Bullmarkin hirviölelujen tavoin 350 jenin hintaan. Mm. Bacula ja Geppler jäivät kuitenkin vaille leluvastineita. Aikanaan julkaistiin myös Ruka-lelu vedenalaisella moottorilla, jolla pyrittiin ratsastamaan Bandain ”Wanpaku iruka”n suosiolla.

Uusinnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

31. maaliskuuta 1975 ABC siirtyi Terebi Asahin verkkoon, minkä seurauksena Umi no Triton näytettiin uusintana niillä alueilla, joilla oli Asahin verkkoon kuuluvua televisiokanava. Myöhemmin sarja näytettiin uusintana myös Mainichi hōsōn (MBS) ”Hero wa nemuranai” -ohjelmalokerossa, joka on tarkoitettu erityisesti animaatiosarjojen uusinnoille. Viimeisimpänä se lähetettiin uusintana elo–syyskuussa 2010 Sun TV:llä arkiaamuisin kello 7.

Myyntijulkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

17. joulukuuta 1990 Bandai Visual julkaisi sarjan kaikki 27 osaa sisältävän, seitsemän laserdisc-levyn LD-boksin. Seuraavana vuonna 1991 Bandai Visual toi myyntiin koko sarjan myös kuudella erikseen myytävällä VHS-kasetilla.

Pioneer LDC julkaisi sarjan 21. syyskuuta 2001 DVD-boksina. 25. lokakuuta 2002 sarja ilmestyi myös viitenä yksittäisenä DVD-levynä.[13] Nämä DVD:t ovat kuitenkin olleet loppuunmyytyjä jo pitkään, ja niiden hinnat ovat nousseet korkeiksi verkkohuutokaupoissa ja käytettyjen DVD:iden markkinoilla.

11. syyskuuta 2009 Tōhoku-shinsha laski myyntiin DVD-boksin, joka sisälsi koko televisiosarjan sekä molemmat elokuvat.

Animaatiosarjan juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalastajavanhus Ippei löytää vihreähiuksisen vauvan niemeltä, nimeää tämän Tritoniksi ja kasvattaa tämän. Triton jää kuitenkin ulkopuoliseksi hiustensa epäonnekkaana pidetyn värin johdosta. Eräänä päivänä Triton tapaa valkean delfiini Rukan. Ruka paljastaa Tritonille, ettei tämä ole ihminen, vaan vesi-ihmisten, tritonien, viimeinen eloonjäänyt. Delfiini kertoo myös, että Tritonien kohtalona on taistella seitsemää merta tyrannin ottein hallitsevia poseidoneja vastaan. Aluksi Triton on äimistynyt pelkästään jo siitä, että ymmärtää delfiinin puhetta, eikä usko Rukan kertomaa todeksi. Triton näkee Ippein hänet pelastaessaan löytämät tritonivaatteet ja arvokkaan orihalcon-tikarin, jolloin hän ymmärtää Rukan puhuneen totta. Samassa Tritonin löytäneet poseidonien etujoukot hyökkäävät kalastajakylään, ja Triton päättää lähteä matkalle merille suojellakseen kotikyläänsä. Triton vannoo etsivänsä muita selvinneitä tritoneja ja kukistavansa poseidonit pelastaakseen kylänsä ja kostaakseen vanhempiensa kuoleman.

Vaikeuksien täyttämän matkan jälkeen Triton saapuu poseidonien tukikohtaan, mutta saa tietää yllättävän totuuden: Poseidonit olivat henkiinjääneitä ihmisuhreja, jotka atlantislaiset olivat tarjonneet Poseidon-jumalalleen. Tritonit taas olivat atlantislaisten luoma uusi ihmisrotu, jonka he olivat luoneet antaakseen luomustensa käyttöön orihalcon-tikarin, jonka atlantislaiset valmistivat heidät tuhon partaalle ajaneille poseidoneille. Poseidonit olivat tuhonneet tritonit vain suojellakseen itseään.

Sarjan ohjaaja Tomino kirjoitti tämän viimeisen jakson yllättävän paljastuksen omin päin storyboardiin jättäen alkuperäisen käsikirjoituksen huomiotta. Tomino oli saanut idean lopetukseen jo sarjan puolivälin valmistuttua, mutta oli pitänyt sen omana tietonaan, koska oli varma siitä, että muu työryhmä ampuisi sen alas, mikäli saisi kuulla siitä. Tomino teki kuitenkin vakaan päätöksen päättää sarja juuri näin, riippumatta sen tulevasta kestosta. Tomino itse on kuvannut myöhemmin toimintaansa ”vallan väärinkäytöksi”.[7]

Sarjan viimeisen osan käsikirjoittajaksi on listattu Seiji Matsuoka, mutta kyseessä on vain muodollisuus – todellisuudessa sarjan viimeisen osan tapahtumia vastaavaa käsikirjoitusta ei ole olemassa.

Tuotantohenkilöstö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Televisiosarja
  • Alkuteos: Osamu Tezuka
  • Tuottaja: Yoshinobu Nishizaki
  • Ohjaaja (pääohjaaja): Yoshiyuki Tomino
  • Apulaisohjaajat: Takenori Kawada, Yasuo Yamayoshi, Masaru Shimizu, Yasumichi Ide, Yoshiyuki Tamura
  • Hahmosuunnittelija/animaatio-ohjaaja: Yukiyoshi Hane
  • Animaatio: Kōshin Yonekawa ym.
  • Graafiset ohjaajat: Kazue Itō, Mitsunari Makino
  • Ääniohjaaja: Yasuo Urakami
  • Musiiki: Hiromasa Suzuki
  • Tehosteet: Ken’ichi Mori (Ishida Sounds
Elokuva
  • Alkuteos: Osamu Tezuka
  • Tuotanojohtaja: Yoshinobu Nishizaki
  • Valvoja: Toshio Masuda
  • Rakenne: Seiji Matsuoka, Yoshiyuki Tomino
  • Animaatio-ohjaaja: Yukiyoshi Hane
  • Animaatio: Yoshiyuki Tomino, Kazunori Tanahashi
  • Musiikki: Hiromasa Suzuki, Kaeru Production
  • Ääniohjaaja: Yasuo Urakami
  • Äänet: Yasunori Honda
  • Tuotanto: Office Academy
  • Jakelu: Tōei kabushikigaisha

Tunnus- ja taustalaulut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuanimaatio

Sarjan alkuanimaation animinti ei ehtinyt valistua lähetysten alkamiseen mennessä, joten sarjan ensimmäisten jaksojen aikana käytettiin videota, jossa Rika Sudō ja Kaguya-hime laulatavat sarjan loppulaulu Umi no Tritonin.

Jaksolista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jaksonimet ovat ne, mitkä itse jaksojen alussa näytetään. Myös ne osat, jotka päätyivät elokuvaan, on mainittu. Lähes kaikki sellaiset jaksot, joiden tarina muodosti yhden jakson mittaisen kokonaisuuden ja joilla ei ollut sarjan kokonaisjuonen kannalta merkitystä, leikattiin.

Jakso Nimi Käsikirjoitus Storyboard Kuvaus Elokuvassa
1 Umi ga yobu shōen Seiji Matsuoka Minoru Yokitani Yoshiyuki Tomino Tarinan alkukohtana sisällytetty.
2 Triton no himitsu Bondo Nagaki Mukana, koska esittää sarjan peruslähtökohdat.
3 Kagayaku orihalcon Kōzō Masanobu Vain Tritonin ja Dorithean taistelu sekä Medonin kuolema mukana.
4 Hokkai no hate ni Masaki Tsuji Minoru Yokitani Yoshiyuki Tomino Mukana, koska Pippy esitellään.
5 Saraba kita no umi Yuki Miyata Yasuo Yamayoshi Taistelu Minotuksen kanssa ja Proteuksen kuolema.
6 Yuke, minami no shima! Seiji Matsuoka Nobuo Ōnuki Yhdistetty 10. osaan, mukana vain kohtaukset, joissa Triton pelastaa Pippyn.
7 Minamijūjisei no moto ni Masaki Tsuji Yasuo Yamayoshi Leikattu kokonaan.
8 Kieta shima no densetsu Chikara Matsumoto Nobuo Ōnuki
9 Yūreisen no nazo Hiroshi Tomita Yasuo Yamayoshi
10 Mezamero, Pippy! Seiji Matsuoka Shigetoshi Ikehara Lähes kokonaan mukana.
11 Taiketsu – Kita-Taiheiyō Yuki Miyata Yasuo Yamayoshi
12 Itukatō daibakuhatsu Seiji Matsuoka Minoru Yokitani Ensimmäisen puoliskon viimeinen osa, vain Delfiinisaaren tuhoutuminen näytetään.
13 Kyojū Bacula no tsuigeki Chikara Matsumoto Yasuo Yamayoshi Vain olennaisin kohtaus näytetään.
14 Taiseiyō tabidatsu Masaki Tsuji Minoru Yokitani Kokonaan leikattu.
15 Kiri ni naku kyōryū Yuki Miyata Nobuo Ōnuki Vain ajelehtimiskohtaus ja Polypeimoksen teloitus mukana. Dinosauruskohtaukset leikattu.
16 Kaijin Lehar no wana Masaki Tsuji Yoshikazu Nishitani Leharin ensiesiintyminen ja merenalaiseen luolaan sijoittuvat kohtaukset mukana.
17 Kieta triton no iseki Chikara Matsumoto Toshio Hirata Kokonaan leikattu.
18 Shakunetsu no kyojin Talos Masaki Tsuji Nobuo Ōnuki Vain kohtaus, jossa Pippy ja Fin kaapataan, on mukana.
19 Yomigaetta hakugei Yuki Miyata Masahiro Sasaki Kokonaan leikattu.
20 Umigumo no rōgoku Seiji Matsuoka Minoru Yokitani Lähes kokonaan mukana.
21 Taiheiyō no makai Masaki Tsuji Yasuo Yamayoshi Vain Heptapodan kuolema mukana.
22 Kaiki – Amon no noroi Yuki Miyata Nobuo Ōnuki Kokonaan leikattu.
23 Kaseki no mori no tatakai Seiji Matsuoka Minoru Yokitani Lähes kokonaan mukana.
24 Totsugeki no Gondwana Masaki Tsuji Shigetoshi Ikehara Osittain mukana
25 Golsenos no sunajigoku Yuki Miyata Minoru Yokitani Vain Nereuksen teloitus mukana.
26 Poseidon no makai Masaki Tsuji Nobuo Ōnuki VAin taistelu haaksirikkoutuneessa laivassa mukana.
27 Taiseiyō – hi wa mata noboru Seiji Matsuoka Minoru Yokitani Lähes kokonaan mukana.

Pilottielokuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lokakuussa 1971 Mushi Pro shōji valmisti Japanin ulkopuolisia markkinoita silmällä pitäen toimintaan keskittyvän yhdeksänminuuttisen Triton-pilottifilmin, jossa hahmoja oli muokattu länsimaisemmiksi.[3][14] Elokuva tehtiin Eastman Color -filmille. Pilottifilmi edelsi tv-sarjaa, ja sen nimenä oli lehtisarjakuvan mukaan ”Aoi Triton”.

Tuotantohenkilöstö[14]
  • Alkuteos: Osamu Tezuka
  • Alkuperäispiirrokset: Teruhito Ueguchi
  • Animointi: Junji Kobayashi

Animaatiosarjan ja sarjakuvan loppujen erot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarjakuva

Triton päätyy avaruuteen Poseidonin kanssa yrittäessään karkottaa kuolemattoman vihollisensa sinne. Yksi Pipikon ja Tritonin seitsemästä lapsesta, Blue, ryhtyy Tritonin seuraajaksi, ja sarjakuva päättyy hänen palatessaan Ganomothin kuoresta muodostuneelle saarelle.

Animaatiosarja

Triton tunkeutuu Atlantiksen raunioihin ja törmää siellä poseidonien vanhimman ruumiiseen. Silloin orihalcon-tikarin salat paljastuvat: selviää, että Poseidonin patsas on tosiasiassa tehty ”plusenergiaisesta” orihalconista ja tikari ”miinusenergiaisesta”. Poseidonien hävittämät atlantislaiset olivat antaneet tikarin tritoneille. Tritonin tikari ja poseidoninen elämänlähde, Poseidon-patsas vetivät toisiaan puoleensa magneetin lailla. Poseidonit olivat oman turvallisuutensa tähden olleet pakotettuja pyrkimään tuhoamaan orihalcon-tikarin. Lopulta Triton tuhoaa patsaan, ja seuraava räjähdys hävittää koko poseidonien linnakkeen. Lopussa Triton, Pippy ja delfiinit lähtevät matkalle kohti tuntematonta määränpäätä.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tezuka Osamu manga zenshū 192: Umi no Triton 4, s. 230. Kōdansha, 1980. (japaniksi)
  2. Umi no Triton. Akita shoten. (japaniksi)
  3. a b c Osamu Tezuka: Tezuka Osamu manga zenshū 192: Umi no Triton 4, s. 231. jälkikirjoitus. Kōdansha, 1980. (japaniksi)
  4. Yoshiyuki Tomino: Zōhokaiteiban Dakara boku wa..., s. 283–284. jälkikirjoitus. Tokuma shoten, 1983. (japaniksi)
  5. Yoshiyuki Tomino: Zōhokaiteiban Dakara boku wa..., s. 285–286. jälkikirjoitus. Tokuma shoten, 1983. (japaniksi)
  6. a b Ryūsuke Nagagawa: 20-nenme no Zambot 3, s. 182–184. jälkikirjoitus. Ōta shuppan, 1997. (japaniksi)
  7. a b Tomino Yoshiyuki zenshigoto, s. 64. jälkikirjoitus. Kinema-Junpōsha, 1999. (japaniksi)
  8. Oricon Chart Book LP-hen: Shōwa 45-nen – Heisei 1-nen, s. 331. jälkikirjoitus. Original Confidence, 1990. ISBN 4871310256. (japaniksi)
  9. Toshiaki Katō: Eigakantoku Masuda Toshio – Action eiga no kyosei Masuda Toshio no subete, s. 298. jälkikirjoitus. Ultra Vybe, 2007. (japaniksi)
  10. Ryūsuke Nagagawa: Robotanime no keifu ga miseru Gundam no jitsuzō, s. 145. jälkikirjoitus. Kinema-Junpō-sha, 2006. (japaniksi)
  11. Kō Sasakibara: Bishōjo no genzaishi − moe to character, s. 130. jälkikirjoitus. Kōdansha gendai shinsho, 2004. (japaniksi)
  12. Shinsuke Nagajima: Umi no Triton − Kidō senshi V Gundam: Newtype no yume wa owaranai, s. 47−48. jälkikirjoitus. Takarajima-sha, 1997. (japaniksi)
  13. DVD hatsubaihi ichiran (html) AV Watch. 27.8.2002. Impress. (japaniksi)
  14. a b Tezuka Osamu gekijō – Tezuka Animation Filmography, 2. painos, s. 42. jälkikirjoitus. Tezuka Productions, 1991. (japaniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]