Ulvilan taistelu
| Ulvilan taistelu | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa nuijasotaa | |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
|
Talonpojat |
Sotaväki | ||||||||
| Komentajat | |||||||||
| Vahvuudet | |||||||||
|
200 talonpoikaa |
300 ratsumiestä | ||||||||
Ulvilan taistelu oli nuijasodan aikana noin 20. joulukuuta 1596 Ulvilassa käyty lyhyt kahakka, jossa olivat vastakkain Pentti Poutun johtamat nuijamiehet sekä Axel Kurckin komentama ratsuväki. Taistelusta ei tiedetä paljoakaan ja myös sen paikka on epäselvä. Ilmeisesti yhteenotto kuitenkin tapahtui Kurckin omistaman Anolan kartanon lähistöllä nykyisen Nakkilan kunnan alueella.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuijasodan kapinalliset talonpojat olivat marraskuussa kokoontuneet leiriin Kyrön pitäjään (nyk. Isokyrö) Pohjanmaalle. Joulukuun puolivälissä nuijamiehet lähtivät liikkeelle kolmena pääjoukkona, joista Kaarlelan pitäjästä kotoisin olleen Pentti Poutun johtama ryhmä lähti etenemään Pohjanmaan rantatietä pitkin Närpiön kautta kohti Ala-Satakuntaa. Heidän tarkoituksenaan oli saada valtakunnanmarski Klaus Flemingiä vastustanut sotapäällikkö Axel Kurck liittymään puolelleen ja jatkaa sen jälkeen matkaa kohti Turkua.[1]
Kurck piti pääpaikkanaan Ulvilassa sijaitsevaa Anolan kartanoa, mutta omisti myös Laukon sekä Tottijärven kartanot.[1] Vuodesta 1583 lähtien hän oli komentanut lippukuntaa, johon kuuluivat Suomen aateliston, papiston, voutien ja nimismiesten asettamat ratsumiehet. Kurck tunnettiin talonpoikien kannalta hyvämaineisena aatelisena, jonka vuoksi nuijamiehet kuvittelivat saavansa hänet puolelleen.[2] Toinen aatelinen, joka nuijamiesten oli tarkoitus saada liittymään heihin, oli Olavinlinnan käskynhaltijana toiminut Gödik Fincke.[1]
Ulvilaan suunnannut sotajoukko koostui noin 200 Ylistaron pitäjän talonpojasta.[3] Sen komentajaksi kaavailtiin aluksi Lapuan nimismiestä Martti Tuomaalaa, mutta Pouttu vaati päästä johtajaksi, koska katsoi omaavansa pidemmän historian nuijasodan syynä olleiden linnaleirien vastustamisessa. Tuomaalan johdettavaksi tuli Kyröstä kohti Savon Rautalammia suunnannut pienempi joukko, jonka tarkoituksena oli saada lisää talonpoikia liittymään kapinallisiin.[1]
Poutun johtamat talonpojat lähtivät Kyröstä ilmeisesti 15. joulukuuta. He marssivat aluksi Lapväärttiin, jossa nuijamiehet kohtasivat pienen joukon nihtejä, ottaen nämä vangeiksi. Rannikon ruotsalaisseuduilla he yrittivät huonolla menestyksellä saada paikallisia talonpoikia liittymään mukaansa. Nämä lupasivat kuitenkin puolustautua Flemingin joukkoja vastaan, mikäli ne yrittäisivät jossakin vaiheessa edetä rantatietä pitkin pohjoiseen.[3]
Kahakka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joulukuun 20. päivän tienoilla Poutun johtamat nuijamiehet lopulta saapuivat Ulvilaan ja alkoivat värväämään vahvistusta joukkoihinsa. Pouttu kohtasi myös Axel Kurckin, jolle esitettiin vaatimus liittyä talonpoikiin. Suomen vanhimpiin aatelissukuihin kuuluva Kurck ei kuitenkaan ollut halukas pettämään kuningas Sigismundia, vaan määräsi 300 ratsumiehestä koostuvan sotajoukkonsa talonpoikien kimppuun. Syntyneestä taistelusta ei ole juurikaan tietoa, mutta se päättyi Kurckin ratsumiesten voittoon, kun he onnistuivat ylivoimansa ja paremman varustuksensa turvin iskemään nuijamiesten joukot hajalle. Pentti Pouttu puolestaan vangittiin ja toimitettiin vankityrmään Turun linnaan.[3] Kirjailija Kustaa Killisen mukaan talonpojat ehtivät kuitenkin ryöstämään ja polttamaan Anolan kartanon.[4] Paikallinen kansanperinne puolestaan kertoo Kurckin hirttäneen kapinallisten puolelle siirtyneitä sotilaitaan Kokemäenjoen rannassa kasvaneeseen puuhun.[5]
Kolme päivää myöhemmin Kurck kohtasi Klaus Flemingin joukot ja he suuntasivat yhdessä kohti Pirkkalaa, jonne nuijamiesten pääosasto oli edennyt Jaakko Ilkan johdolla. Jouluaattona käynnistyneessä Nokian taistelussa Flemingin ja Kurckin joukot löivät parituhatpäisen nuijamiesten armeijan.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ylikangas, Heikki: Nuijasota, Otava 1996. ISBN 951-11425-3-4
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Ylikangas s. 172–182.
- ↑ Kopisto, Aarne & Lehtinen, Erkki & Virkkala, Kalevi: Suur-Ulvilan historia I, s. 272–273. Porin mlk:n, Ulvilan, Kullaan ja Nakkilan kunnat 1967.
- ↑ a b c d Ylikangas, s. 183–190.
- ↑ Lagerstedt, Ilpo: Nuijasodan vaikutus Etelä-Pohjanmaan asutukseen, s. 24. Books on Demand 2014. ISBN 978-952-28692-6-5.
- ↑ Matikainen, Asta: Mannerheim juhli Anolassa 80-vuotispäiviään, Satakunnan Kansa 17.7.2005. Viitattu 17.3.2015.