Ulvilan surma

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ulvilan surma on Ulvilan kaupungissa 1. joulukuuta 2006 tehty henkirikos. Uhri oli 51-vuotias Jukka S. Lahti (s. 1955), henkilöstön kehittämispäällikkö Luvata Oy:ssä. Aluksi surman motiivina pidettiin henkilökohtaista kostoa, joka johtui Lahden työtehtävistä – hän oli työnantajansa palveluksessa henkilöstöpsykologina ja toimessaan yt-neuvotteluja käyvässä yrityksessä hänen tehtävänsä oli tukea henkilöstöä irtisanomisiin liittyvissä asioissa (hän ei siis ollut irtisanojana vaan irtisanomiset tehtiin osastojen toimivan johdon ja toimitusjohtajan suorittamana). Tätä linjaa seurattiin verraten pitkään ja sen yhteydessä tehtiin muun muassa satoja DNA-testejä. Rikoksen tutkinnanjohtaja vaihtui kahdesti.

Vuoden 2009 alkupuolella poliisi muutti tutkimusten suuntaa. Liki kolmen vuoden kuluttua surmasta 27. syyskuuta 2009 pidätettiin uhrin vaimo Anneli Orvokki Auer (s. 19. maaliskuuta 1965 Kaarina[1]). Auer tuomittiin Satakunnan käräjäoikeudessa murhasta elinkautiseen vankeuteen vuonna 2010, mutta Vaasan hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja hylkäsi syytteen vapauttavalla tuomiollaan 1. heinäkuuta 2011. Jutusta haettiin ja saatiin valituslupa korkeimmasta oikeudesta 8. huhtikuuta 2012. Korkein oikeus kumosi käräjä- ja hovioikeuden tuomiot 19. lokakuuta 2012 ja palautti asian Satakunnan käräjäoikeuden käsiteltäväksi.[2] Uusi käräjäoikeuden käsittely alkoi elokuussa 2013 ja joulukuussa Auer tuomittiin elinkautiseen vankeuteen miehensä murhasta tuomariäänin 2–1.[3] Uudesta käräoikeuden päätöksestä on valitettu hovioikeuteen.

Vaimon kertomus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Surmaa edeltävänä päivänä Jukka S. Lahti kävi aamulla Turussa työllistämishankkeita hoitavassa työnhakukeskuksessa seminaaritapahtumassa, JobCafe-nettikahvilassa ja kaupungin keskustassa omilla asioillaan. Turussa hän myös osallistui illanviettoon, joka alkoi noin kello 19. Henkilöautollaan liikkeellä ollut Lahti palasi kotiinsa noin kello 23 aikoihin. Perhe oli asettunut nukkumaan noin kello 24.

Vaimon kertomuksen mukaan rikos tapahtui, kun tummiin vaatteisiin ja pään yli vedettyyn huppariin pukeutunut naamioitunut, noin 180-senttinen, iältään 30–45-vuotias, nopealiikkeinen, ilmeetön, ilman teräviä piirteitä oleva pyöreäkasvoinen mies tunkeutui Jukka S. Lahden omakotitaloon ulkoterassin oven ikkunasta kello 2.40 ja herätti pariskunnan ja puukotti vastaan menneen aviomiehen hengiltä raa’asti lukuisilla veitseniskuilla. Hän myös haavoitti kylkeen 41-vuotiasta vaimoa[4], joka yritti mennä väliin. Perheeseen kuuluu neljä lasta, jotka olivat teon sattuessa 2-, 4-, 7- ja 9-vuotiaita. Myös ainakin yksi lapsista (yhdeksänvuotias) heräsi rikoksen yhteydessä ja näki veriteon. Vaimo hälytti apua puhelimitse ja ilmoitti hätäkeskukseen: "Tulkaa pian, täällä on joku tappaja".[5] Kun ambulanssi ja poliisi saapuivat Vanha-Ulvilan Tähtisentie 54:ään yhdeksän minuutin kuluttua, mitään ei ollut enää tehtävissä Jukka Lahden pelastamiseksi.

Tutkimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paikalta löytyi ennen vuotta 1984 valmistettu Fiskars-merkkinen veitsi, jossa oli leima ”Finland”. Leima ”Fjalarin kruunu” oli jo aikaisemmin poistettu. [6] Veitsi löytyi surmapaikalta, takkahuoneen lattialta läheltä ovea. Toista murha-asetta ei paljastettu. Kahden maissa läheisellä Metsäkulmantiellä tehtiin havainto autosta, jota oltiin ajamassa suuntaan, joka päättyi umpikujaan.

Murhan jälkeen nimettömänä pysytellyt yksityistaho lupasi rikoksen selviämiseen johtavasta vihjeestä rahapalkkion. Arveltiin, että kyseessä saattoi olla palkkamurha. Poliisin mukaan tekotapa ja murhaajan käyttäytyminen rikospaikalla viittasivat siihen, että tekijä ja uhri olivat vanhastaan tuttuja. Paikalliset kertoivat jo pari viikkoa ennen murhaa havainneensa lähellä surmataloa omituista liikkumista. Uhrin perhe ei enää teon jälkeen jäänyt asumaan samaan taloon. Tiedetään, että uhri oli saanut erilaisia suullisia uhkailuja eri tahoilta[7] jo hyvän aikaa ennen tekoa. Todennäköisimmäksi motiiviksi arveltiin kostoa.

Vaimo kertoi, että tekijä oli uhria huomattavasti pidempi (yli 180 cm) ja että hänen silmänsä olivat jotenkin etäällä toisistaan.

Porin käräjäoikeus vangitsi 14. heinäkuuta 2007 porilaisen näyttelijä Kai Tannerin murhasta epäiltynä termein ”syytä epäillä”, mikä on alempi vangitsemisperuste kuin ”todennäköisin syin”. Hänet vapautettiin varhain aamulla 18. heinäkuuta poliisin vakuututtua hänen syyttömyydestään tapahtumiin.[8]

Esitutkintaa johti Porin poliisin rikoskomisario Juha Joutsenlahti. Tutkinnanjohtajaksi vaihtui vuoden 2008 aikana rikoskomisario Erik Salonsaari. Viimeiseksi tutkinnanjohtajaksi jäi rikosylikomisario Pauli Kuusiranta. Epäiltyyn tekijään liittyvää materiaalia lähetettiin tutkittavaksi KRP:n rikoslaboratorioon.

Poliisi käytti tutkimuksissa myös peitetoimintaa, mikä on aiheuttanut paljon keskustelua toimintamenetelmän hyödyllisyydestä ja sopivuudesta tämän rikoksen ratkaisussa.[9]

Syyttäjä on myöhemmin väittänyt tutkimusten rikospaikalla olleen puutteellisia.[10]

Anneli Auer epäiltynä ja syytettynä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen käsittely käräjäoikeudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

28. syyskuuta 2009 Porin käräjäoikeus vangitsi uhrin aviovaimon todennäköisin syin epäiltynä. Käsittely tapahtui tutkinnanjohtajan vaatimuksesta suljetuin ovin ja asiakirjat määrättiin salaisiksi syytteen nostamiseen saakka.[11]

Auer kiisti aluksi teon, mutta 30. syyskuuta 2009 tunnusti surman poliisin kuulusteluissa, kiistäen sen kuitenkin myöhemmin. Poliisin kuvaus tapahtumista on seuraava: surma-aamuna Jukka S. Lahti lähti aamulla aikaisin entisen työnantajansa tilaisuuteen Turkuun, josta hän palasi kotiin saman päivän iltana. Kotona Jukka Lahdelle ja aviopuolisolle tuli riitaa, joka muuttui kovaääniseksi huutamiseksi ja esineiden paiskomiseksi. Riidan aikana aviopuolisot kävivät käsiksi toisiinsa. Riitely alkoi makuuhuoneesta ja jatkui keittiössä. Vaimo otti käteensä keittiöveitsen, joka oli riidan aikana myös Lahden kädessä. Tilanne oli riistäytynyt aviopuolisoiden hallinnasta. Riidan seurauksena vaimo loukkaantui ja aviomies sai surmansa. Riitelyn aikana ulkoterassille johtavan oven lasi rikkoutui. Surma viimeisteltiin hätäpuhelun aikana äidin annettua puhelimen välillä vanhimmalle lapselle ja poistuttua toiseen huoneeseen.[12]. Syyttäjän mukaan Auer lavasti itsensä syyttömäksi muun muassa kävelemällä terassilla uhrin talvikengillä, jotka piilotti ennen poliisien tuloa[13][14]. Auerin syyllisyyteen viittasi se, että ikkuna oli luultavasti rikottu sisältäpäin[15] ja että surman tekeminen oli noin 70 vammasta päätellen vienyt noin tunnin[16] eikä kuusi minuuttia[17].

Poliisi kertoi, että tätä linjaa oli tutkittu vuoden 2009 alkupuolelta lähtien. Eräs keskeinen todiste oli puolison kesken veriteon soittaman hätäpuhelun sisältö. Keskusrikospoliisin äänianalyysin perusteella poliisi on sitä mieltä, että asunnossa oli henkirikoksen tekohetkellä vain oman perheen jäseniä[18]. Yhdysvaltain liittovaltion poliisi FBI on tutkinut nauhoitetta kahteen otteeseen. Vuonna 2010 se auttoi parantamaan sen teknistä laatua ja vuonna 2012 se tutki, sisältääkö nauhoite manipuloituja aineksia, esimerkiksi etukäteen nauhoitettuja osuuksia. FBI ei löytänyt mitään merkkejä kopioinnista, ennalta äänitetystä aineistosta eikä muustakaan muuntelusta. FBI:n mukaan ei pystytä myöskään selvittämään nauhoituksessa kuuluvien askelten lukumäärää tai talossa askeltaneiden henkilöiden lukumäärää.[19][20] Keskusrikospoliisin äänitutkijan mukaan nauhoitteessa kuuluu Auerin sanoma kaksitavuinen sana (u)-o-l-e.[21][22]

Satakunnan käräjäoikeus tuomitsi 12. marraskuuta 2010 Anneli Auerin elinkautiseen vankeuteen murhasta. Oikeus katsoi päätöksessään teon erityisen raa’aksi ja julmaksi eikä nähnyt lieventäviä asianhaaroja. Auer ei ollut tuomiota julistettaessa läsnä oikeudessa, vaan Turun vankilassa. Auerin asianajaja oli jo aiemmin ilmoittanut, että tuomiosta valitetaan Vaasan hovioikeuteen.[23]

Käsittely hovioikeudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolustuksen mukaan Auer ei voi saada oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä hovioikeudessa, mikäli hän joutuu valmistautumaan käsittelyyn vankilassa. Lisäksi todisteeksi esitettiin hovioikeudessa muun muassa sähköpostiviesti, joka osoittaa, ettei Auerilla ja Lahdella ollut avioeroaikeita ja ettei surmalle ollut motiivia. Hätäkeskuspuhelusta myös teetettiin Finnvox-studioilla uusi, puolustuksen mukaan esitettyä FBI:n tallennetta parempi tuotos. Hätäkeskustallenteen tueksi oli olemassa graafinen esitys. Puolustuksen mukaan oli huomioitava lisäksi Auerin mielentilatutkimus, jonka perusteella tuomitulla ei ollut persoonallisuushäiriöitä, psykiatrisia sairauksia tai häiriöitä eikä päihdeongelmia ja jonka mukaan hän pystyi kontrolloimaan impulssejaan.[24] Vaasan hovioikeus päätti 25. toukokuuta 2011, että Auer pääsee vapauteen odottamaan hovioikeuden päätöstä, joka annettiin 1. heinäkuuta 2011.[25]

1. heinäkuuta 2011 antamassaan päätöksessä hovioikeus yksimielisesti totesi Auerin syyttömäksi murhaan.[26] Oikeuden perusteluissa Auerin syyttömyyttä puolsivat hänen itsensä ja perheen vanhimman tyttären kertomukset ulkopuolisesta tekijästä, tapahtumapaikalta löydetyt veriset kengänjäljet ja kurainen kengänjälki sekä ruskeankirjavat tekokuidut, joiden alkuperää ei pystytty selvittämään. Oikeuden mukaan sekin puolsi syyttömyyttä, että sängystä löytyneestä halosta löydettiin tuntemattoman miehen DNA:ta. Lisäksi oikeus piti erittäin epätodennäköisenä sitä, että Auer olisi puhelun ja avun paikalle saapumisen välillä ehtinyt lavastaa toisen tekijäksi.[27]

Valitusluvan haku KKO:sta, jatkotutkinta ja palauttaminen käräjäoikeuteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyttäjä ilmoitti 1. elokuuta 2011 hakevansa hovioikeuden tuomioon valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. Hovioikeuden päätöksen jälkeen syyttäjä sai haltuunsa uutta materiaalia ja pyysi poliisilta lisätutkintaa. Auerin asuntoon tehtiin 19. elokuuta 2011 kotietsintä, jossa vietiin muun muassa Auerin tietokone, puhelimet sekä hänen leivontaaan, askarteluun ja lastenhoitoon liittyvän nettisivuyrityksensä kirjanpito.[28]

Korkein oikeus piti valituslupahakemuksen osaksi salaisena. Uutisoitiin, että syyttäjät olivat saaneet uutta tietoa mm. Auerin veljeltä. Syyttäjien mukaan Auer oli uhannut lapsiaan ja kieltänyt heitä useaan otteeseen kertomasta muun muassa sosiaalityöntekijöille ja poliisille siitä, mitä he olivat havainneet. Syyttäjien mukaan uudet todisteet sulkivat pois sen, että talossa olisi surman tekohetkellä ollut perheen ulkopuolisia henkilöitä.[29] Auer kertoi Apu-lehdessä 15. syyskuuta 2011, että lapset valehtelivat sijaisisänä toimineelle enolleen ja myöhemmin viranomaisille.

Auer pidätettiin 16. marraskuuta 2011 epäiltynä seksuaalirikoksista. Pidätyksellä ei kerrottu olevan tekemistä Ulvilan surman kanssa, vaan kyseessä oli erillinen rikosepäily.

Korkein oikeus myönsi syyttäjille ja osalle asianomistajia valitusluvan 9. toukokuuta 2012. Syyttäjien valituslupahakemuksen perusteena on muun muassa asiassa hovioikeuden tuomion antamisen jälkeen suoritettu lisätutkinta. Asianomistajien valituslupahakemuksissa on kysymys vahingonkorvauksista.[30]

Syyttäjän mukaan Auer-tutkinnassa tuli esiin useita uusia seikkoja, jotka johtivat valitusluvan hakemiseen korkeimmasta oikeudesta. Valitusluvan perusteina käytettiin muun muassa lasten kertomuksia ja niistä tehtyjä asiantuntijalausuntoja. Kerrottiin todistajasta, joka oli kertonut valojen palaneen Auerin talossa ennen henkirikosta. Anneli Auerin toiminnassa väitettiin olleen merkkejä saatananpalvonnasta, sillä Jukka S. Lahden molemmissa olkavarsissa oli ollut pistohaavoista muodostunut kuvio, jossa oli risti väärinpäin. Lisäksi saatananpalvontaa tukevat viitteet viiltelystä ja eläinten uhraamisesta. Lahden verta ja tuhkaa oli käsitelty syyttäjien mukaan saatananpalvontaan viittaavilla rituaaleilla. Syyttäjän mukaan hätäpuhelussa kuulunut miehen vaikerrus oli tullut tallenteelta eikä Auerin yöpaidasta ollut löytynyt lasinsiruja, mikä syyttäjän mukaan kuvaa sitä, että Auer oli vaihtanut paitaa ennen poliisin saapumista. Todisteina käytettiin myös Auerin vankilasta lapsille kirjoittamaa kirjettä, jossa oli piirrettynä saatananpalvontaan liittyvä symboli.[31]

Anneli Auer tyrmistyi poliisin väitteistä ja hänen mukaansa kyse on pienten lasten kuvitelmista.[32] Lisäksi Auer kiisti asianajajansa Juha Mannerin mukaan kaikki esitetyt syytteet.[33] Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen piti onnettomana käsittelyn venymistä ja arvioi, että syyttäjän ja poliisin yhteistyö epäonnistui. Nissisen mukaan on kaikkien etu, että korkein oikeus käsittelee tapauksen.[34]

Korkein oikeus määräsi 19. marraskuuta 2012 Ulvilan surmaa koskevan jutun palautettavaksi takaisin Satakunnan käräjäoikeuteen. Korkeimman oikeuden mukaan syyttäjien esittämä uusi aineisto ja vastaajan esittämä uusi vastanäyttö tulee ottaa huomioon jutun käsittelyssä. Lisäksi osapuolilla on mahdollisuus toimittaa kärjäoikeuteen edelleen lisänäyttöä.[35]

Toinen käsittely käräjäoikeudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Satakunnan käräjäoikeuden laamanni Martti Juntikkan mukaan uusi pääkäsittely voitiin aloittaa elokuussa 2013, koska etusijalle on asetettava Turun hovioikeudessa oleva käsittely Auerin seksuaalirikostuomiosta.[36]

7. kesäkuuta 2013 alkoi uuden Aueria vastaan suunnatun oikeudenkäynnin valmisteluistunto Satakunnan käräjäoikeudessa.[3] Uuteen elokuussa 2013 alkavaan oikeudenkäyntiin on määrä tulla muun muassa Auerin lasten antamat lausunnot[37] ja muuta uutta aineistoa.[38]

1. heinäkuuta 2013 Yle uutisoi nimettöminä pysyviin lähteisiin viitaten, että Lahden ja Auerin makuuhuoneesta löytynyt DNA on poliisin. [39] .[40] Professori Mikko Vuorenpään mukaan käänne vaikeutti puolustuksen työtä.[41] Syyttäjä ja poliisi eivät kommentoineet tietoa.[39] Auerin puolustus myönsi saaneensa tiedon DNA:n tunnistuksesta syyttäjältä.[42] Uusi oikeudenkäynti määrättiin alkavaksi Satakunnan kärjäoikeudessa 20. elokuuta 2013, jossa todistamassa kuultiin Anneli Auerin isää ja äitiä.[43] Lasten kertomukset tulivat julkisuuteen 12. marraskuuta 2013. Kertomusten mukaan Auer oli surmannut miehensä ja nauhoittanut murhan ennen hätäpuhelua.[44][45][46][47]. [48]. Auerin vanhin lapsi pysyi kannassa, että Jukka S. Lahden surmaaja oli ulkopuolinen. Oikeudenkäynnissä asiantuntijat kuitenkin kiistelivät lasten haastattelujen totuusarvosta[49].

Satakunnan käräjäoikeus antoi tuomionsa asiassa 12. joulukuuta 2013. Edellisen käräjäoikeuden tapaan Auer tuomittiin elinkautiseen vankeuteen miehensä murhasta tuomariäänin 2–1.[50]

Helmikuussa 2014 Auer ilmoitti asianajajansa Juha Mannerin välittämänä valittavansa käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen. Käräjäoikeuden päätös oli Aurein mukaan virheellinen, se loukkaa oikeusturvaa ja lisäksi menettely on suomalaisen oikeuskäytännön vastainen. Auerin mukaan näyttöä oli arvioitu virheelisesti ja oikeus oli sivuuttanut syyttäjän uuden näytön lähes kokonaan. Lisäksi Auer huomautti, että Satakunnan kärjäoikeuden joulukuussa 2013 antama päätös ei ollut yksimielinen. Auer vaati uutta käsittelyä.[51]

Seksuaalirikossyyte ja sen käsittely käräjä- ja hovioikeudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anneli Auer vangittiin uudelleen Satakunnan käräjäoikeuden päätöksellä perjantaina 16. syyskuuta 2011 todennäköisin syin epäiltynä törkeistä lapsen seksuaalisista hyväksikäytöistä, törkeästä raiskauksesta, avunannosta törkeään raiskaukseen ja kolmesta törkeästä pahoinpitelystä kahden viikon ajaksi. Auer oli ollut pidätettynä epäiltynä kyseisistä rikoksista jo aiemmin. Epäillyt teot olivat tapahtuneet vuosina 2004–2009 Raisiossa, Ulvilassa ja Turussa.[52] Vangitsemisoikeudenkäynnissä kuultiin kahta todistajaa ja Auerin puolesta todisti hänen vanhimman lapsensa oikeudenkäyntiavustaja. Aueria syytettiin neljästä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, yhdestä törkeästä raiskauksesta ja avunannosta törkeään raiskaukseen. Lisäksi Aueria epäiltiin kolmesta törkeästä pahoinpitelystä. Auerin ja hänen rikoskumppanikseen epäillyn helsinkiläisen taksiyrittäjän suhde alkoi miehen mukaan vuonna 2007 Suomi24-sivuston treffipalstalla. Auer piti väitteitä järkyttävinä ja kiisti teot sekä kertoi asianajajansa välityksellä, ettei rikosepäilyille ollut mitään perusteita.[53]

Helmikuussa 2012 alkuperäinen syyttäjä Jouko Saario vetäytyi jutusta, koska mediassa oli noussut kohu hänen mahdollisesta esteellisyydestään.[54] Esitutkinta, poliisin mukaan työläässä jutussa, valmistui 10. helmikuuta 2012.[55] Syyte nostettiin 15. helmikuuta 2012 ja uusina syyttäjinä toimivat kihlakunnansyyttäjät Paula Pajula ja Heli Haapalehto. Juttu käsiteltiin suljetuin ovin.[56]

Syytteiden mukaan tapauksessa oli neljä uhria ja todisteluna käytettiin muun muassa 30 tuntia videotallenteita ja kuultiin 51 todistajaa. Keskeistä oikeudelle oli eri asiantuntijalausuntojen, psykiatrien ja lääkärien todistelujen luotettavuuden arviointi. Anneli Auer tuomittiin kesäkuun lopussa 2012 seitsemäksi vuodeksi ehdottomaan vankeusrangaistukseen kahdesta törkeästä raiskauksesta ja kolmesta törkeästä lapsen hyväksikäytöstä.[57] Jutussa syytettynä ollut Auerin entinen miesystävä Jens Rurik Kukka tuomittiin 10 vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Tuomiosta joudututtiin äänestämään, sillä yksi tuomari olisi tuominnut Auerin vain kahdesta pahoinpitelystä ja Kukan kolmesta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja pahoinpitelystä, mutta enemmistön eli kahden muun tuomarin kanta voitti. Sekä Auer että Kukka määrättiin pidettäväksi edelleen vangittuina. Heti tuomion jälkeen molemmat tuomitut ilmoittivat tyytymättömyytensä tuomioon, myös syyttäjät ilmoittivat olevansa osin tyytymättömiä tuomioon, sillä osa rikosnimikkeistä hylättiin, näin ollen tämänkin asian käsittely jatkui hovioikeudessa.[58][59]

Turun hovioikeus antoi asiassa päätöksen 27. kesäkuuta 2013. Jens Kukan tuomio pysyi ennallaan. Auerin tuomio piteni 7 vuoteen ja 6 kuukauteen, koska hovioikeus katsoi hänen syyllistyneen käräjäoikeudessa tuomitun 11 syytekohdan lisäksi myös kolmeen torkeään pahoinpitelyyn. Hovioikeuden tuomio oli yksimielinen.[60]

Elokuussa 2012 Auer teki Satakunnan poliisille tutkintapyynnön koskien esitutkintaa Ulvilan surman tutkinta-ajalta.[61] Joulukuussa 2013 syyttäjä Tapio Mäkinen päätti, että asiassa ei toimiteta esitutkintaa, koska asiassa ei ole syytä epäillä rikosta.[62]

Käsittely julkisuudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yle esitti A-studion reportaasin Ulvilan murhamysteerin jäljillä 2. heinäkuuta 2012, jossa kerrottiin siitä, kuinka elokuvaohjaaja Pekka Lehto valmisteli dokumenttielokuvaa Ulvilan surmasta. Lehto oli kuvannut oikeudenkäyntiä ja Anneli Aueria kolmen vuoden ajan. Helsingin Sanomien heinäkuun 2012 kuukausiliite julkaisi Anneli Auerista ja tapahtuneesta laajahkon kirjoituksen.[63]

Tutkinnanjohtajan virkarikosepäily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Juha Joutsenlahti

Vuonna 2012 Joutsenlahtea, Ulvilan surman entistä tutkinnanjohtajaa epäillään virka-aseman väärinkäytöstä. Joutsenlahti johti Ulvilan surman tutkintaa ensimmäiset puolitoista vuotta, jonka jälkeen hänen tilalleen vaihdettiin Porin poliisilaitoksen rikososaston johtaja Pauli Kuusiranta.[64]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pohjolan poliisi kertoo 2011, Suom. toim. Jan-Erik Björkgård et al, Pohjolan poliiskirja Oy, Pohjolan poliisin urheiluliitto, Paino Printing Partners 2011, ISSN 0359-1190, artikkeli Ulvilan murha, s 9-18

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rantalainen, Tiia: Anneli Auerin tie murhasta epäillyksi. Iltalehti, 26.6.2011. Alma Media. Artikkelin verkkoversio Viitattu 26.6.2011.
  2. Ulvilan surma-asia palautuu Satakunnan käräjäoikeuteen (Tiedote 19.10.2012) Korkein oikeus. Viitattu 19.10.2012.
  3. a b Viljanen, Mika: Ulvilan surma: Uusi käräjäoikeuskäsittely alkaa valmisteluistunnolla 7.6.2013. Yle. Viitattu 1.7.2013.
  4. [http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Omakotitaloon+murtautunut+tappoi+is%C3%A4n+ja+haavoitti+%C3%A4iti%C3%A4/1135249648554 Omakotitaloon murtautunut tappoi isän ja haavoitti äitiä Naamiomies hyökkäsi yöllä Ulvilassa neli- lapsisen perheen kimppuun] Helsingion Sanomat 2.12.2006
  5. Ulvilan hätäpuhelu julki: Viimeiset sanat nauhalla. Ilta-Sanomat, 30.3.2010. Sanoma News. Artikkelin verkkoversio Viitattu 27.6.2013.
  6. Ulvilan surmaveitsi oli vanha ja kulunut 14.9.2007. Turun Sanomat. Viitattu 22.8.2013.
  7. [http://www.iltalehti.fi/uutiset/200805237460741_uu.shtml Ulvilan surma Uhria uhkailtiin kuukausia] Iltalehti Kotimaa 23.5.2008
  8. Asianajaja: Vangitsemisperusteet olivat naurettavat! Ilta-Sanomat 18.7.2007
  9. Nyrhinen, Matti: Ulvilan peitetoiminta: Menikö poliisi liian pitkälle? 10.5.2011. MTV3. Viitattu 27.5.2011.
  10. Talja, Päivi: Kalske pitää Ulvila-jutun tutkintavirheitä poikkeuksellisina 26.5.2011. MTV3.fi. Viitattu 27.5.2011.
  11. Vaimo vangittiin Ulvilan surmatyöstä 28.9.2009. Yle. Viitattu 27.6.2013.
  12. Vaimo tunnusti Ulvilan surman. Ilta-Sanomat, 30.9.2009. Sanoma News. Artikkelin verkkoversio Viitattu 27.6.2013.
  13. Ulvilan surma: Näihin todisteisiin syyttäjä vetoaa Ilta-Sanomat Uutiset Kotimaa 25.3.2010
  14. Poliisi kertoo 2011, s. 16
  15. Poliisi kertoo 2011, s. 13, s 16, s. 15
  16. Poliisi kertoo 2011, s. 16
  17. Poliisi kertoo 2011, s. 16
  18. Poliisi kertoo 2011, s. 13
  19. FBI: Auerin hyytävän hätäkeskuspuhelun äänet aitoja Aamulehti. 28.8.2013. Viitattu 9.10.2013.
  20. Aalto, Harri: FBI paransi surmanauhoitteen teknistä laatua. Satakunnan Kansa, 1.10.2009. Alma Media. Artikkelin verkkoversio Viitattu 27.6.2013.
  21. Uotila, Markku: Onko Anneli Auer syyllinen vai syytön? IS esittelee uuden näytön keskeiset kohdat Ilta-Sanomat. 8.10.2013. Viitattu 9.10.2013.
  22. Poliisi kertoo 2011, s. 13
  23. Anneli Auerille elinkautinen. Aamulehti, 13.11.2010. Alma Media.
  24. Isoniemi, Jaakko: Auerin syyttömyydestä uusia todisteita. Iltalehti, 14.12.2010. Alma Media. Artikkelin verkkoversio Viitattu 14.12.2010.
  25. Anneli Auer vapaaksi kuulemaan tuomiotaan. Helsingin Sanomat, 25.5.2011. Sanoma News. Artikkelin verkkoversio Viitattu 1.7.2011.
  26. Rantalainen, Tiina: Syytön!. Iltalehti, 1.7.2011. Alma Media. Artikkelin verkkoversio Viitattu 1.7.2011.
  27. Rantalainen, Tiina: Näin hovioikeus perusteli tuomiota. Iltalehti, 1.7.2011. Alma Media. Artikkelin verkkoversio Viitattu 1.7.2011.
  28. Takala, Pyry: Syyttäjällä uutta materiaalia. Iltalehti, 25.8.2011. Alma Media. Artikkelin verkkoversio Viitattu 27.6.2013.
  29. Uuden Auer-tutkinnan taustalla oli veljen vinkki. Helsingin Sanomat, 5.9.2011. Sanoma News. Artikkelin verkkoversio Viitattu 5.9.2011.
  30. Valituslupa Ulvilan surma -asiassa myönnettiin (Tiedote 9.5.2012) 9.5.2012. Korkein oikeus. Viitattu 10.5.2012.
  31. Iltalehti 8.5.2012. Tällainen on yksi poliisin uusista todisteista. [1]
  32. Reinboth, Susanna & Lähteenmaa, Jaakko: Nelonen: Auer tyrmää väitteet saatananpalvonnasta Nelosen uutiset. 8.5.2012. Sanoma News. Viitattu 27.6.2013.
  33. Nelonen: Auer tyrmää väitteet saatananpalvonnasta. Helsingin Sanomat, 8.5.2012. Sanoma News. Artikkelin verkkoversio.
  34. Heikkinen, Tanja: Ulvilan murhatutkinta: "Yhteistyö poliisin kanssa epäonnistui". Keskisuomalainen, 10.5.2012. Keskisuomalainen Oyj. Artikkelin verkkoversio Viitattu 27.6.2013.
  35. Vähäsarja, Minna & Passi, Irina: KKO palautti Ulvila-jutun käräjäoikeuteen. Helsingin Sanomat, 19.10.2012. Sanoma News. Artikkelin verkkoversio Viitattu 5.10.2012.
  36. Ulvilan surman uusintakäsittely elokuussa 2013. Helsingin Sanomat, 24.10.2012. Sanoma News. Artikkelin verkkoversio Viitattu 5.11.2012.
  37. Auerin lasten kertomuksista väännetään kättä. Helsingin Sanomat, 19.10.2012. Artikkelin verkkoversio Viitattu 1.7.2013.
  38. Ulvilan murhasta paljon uutta materiaalia oikeuteen. Kaleva, 5.6.2013. Kaleva Oy. Artikkelin verkkoversio Viitattu 1.7.2013.
  39. a b Pelkonen, Jari: Ulvilan surman dna-mysteeri selviämässä 1.7.2013. Viitattu 1.7.2013.
  40. STT: [hhttp://www.hs.fi/kotimaa/Auer-jutun+dna+todenn%C3%A4k%C3%B6isesti+per%C3%A4isin+tutkijalta/a1376364600761 Auer-jutun dna todennäköisesti peräisin tutkijalta] 14.8.2013. HS. Viitattu 19.8.2013.
  41. Laakso, Antti: Ulvila-surman uusi dna-tieto vaikeuttaa puolustuksen työtä 1.7.2013. Yle. Viitattu 1.7.2013.
  42. Passi, Minna: Auerin asianajaja: Kuulin dna:n tunnistamisesta syyttäjältä. Helsingin Sanomat, 1.7.2013. Sanoma News. Artikkelin verkkoversio Viitattu 1.7.2013.
  43. Anneli Auer oikeuteen huomenna - vanhemmat tulossa todistamaan. Iltalehti, 19.8.2013. Iltalehti. Artikkelin verkkoversio Viitattu 19.8.2013.
  44. Ulvilan surma: Lasten kertomukset julkaistiin Yle Uutiset Kotimaa 13.11.2013
  45. [http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288620241174.html Ulvilan surmaan liittyvät lasten kertomukset julki: kuuli veitsellä lyömisen äänen] Ilta-Sanomat Uutiset Kotmaa 13.11.2013
  46. "Sit loppu" - 3-vuotias hämmentyi Ulvilan surmayön äänistä Ilta-Sanomat Uutiset Kotmaa 13.11.2013
  47. Auerin 7-vuotias lapsi: Äiti nauhoitti Ulvilan surman Ilta-Sanomat Uutiset Kotmaa 13.11.2013
  48. Onko Anneli Auer syyllinen vai syytön? IS esittelee uuden näytön keskeiset kohdat Ilta-Sanomat Uutiset Kotmaa 8.10.2013
  49. Auerin lapsi: Äiti harjoitteli murhaa HS Uutiset Kotimaa 10.9.2013
  50. http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/anneli-auerille-elinkautinen-miehensa-murhasta/2441662
  51. Lehtinen, Toni. Helsingin Sanomat. 9.2.2014. Auer valittaa hovioikeuteen murhatuomion "virhearviosta".http://www.hs.fi/kotimaa/Auer+valittaa+hovioikeuteen+murhatuomion+virhearviosta/a1392000240782
  52. Anneli Auer vangittiin epäiltynä uusista rikoksista 16.9.2011. Yle. Viitattu 17.9.2011.
  53. Anneli Auer vangittiin useista seksuaalirikoksista. Turun Sanomat, 16.9.2011. TS-Yhtymä. Artikkelin verkkoversio Viitattu 20.9.2011.
  54. Pirttimäki, Olli: Auerin syyttäjä: Esteellisyyskohu syynä vetäytymiseen. Iltalehti, 8.2.2012. Alma Media. Artikkelin verkkoversio Viitattu 8.2.2012.
  55. Tutkinta valmis: Aueria epäillään raskaista rikoksista. Helsingin Sanomat, 10.2.2012. Sanoma News. Artikkelin verkkoversio Viitattu 13.2.2012.
  56. Auer syytteeseen väkivalta- ja seksuaalirikoksista. Helsingin Sanomat, 15.2.2012. Sanoma News. Artikkelin verkkoversio Viitattu 15.2.2012.
  57. Anneli Auerille seitsemän vuoden vankeustuomio. Ilta-Sanomat, 29.6.2012. Sanoma News. Artikkelin verkkoversio Viitattu 27.6.2013.
  58. Auer valittaa tuomiostaan hovioikeuteen 29.6.2012. MTV3. Viitattu 1.7.2012.
  59. Syyttäjät tyytymättömiä Auerin tuomioon 29.6.2012. MTV3. Viitattu 7.7.2012.
  60. Pelkonen, Jari: Hovioikeus kovensi Auerin seksirikostuomiota 27.6.2013. Yle. Viitattu 28.6.2013.
  61. Satakunnan Kansa: Anneli Auer teki tutkintapyynnön kahdesta poliisista. Iltalehti, 17.8.2012. Alma Media. Artikkelin verkkoversio Viitattu 17.8.2012.
  62. Pelkonen, Jari: Ulvilan surma: Auerin tutkintapyyntö tyssäsi syyttäjään Yle Uutiset. 4.12.2013. Viitattu 13.1.2014.
  63. Nousiainen, Anu: Syyllinen, syytön. Helsingin Sanomat, Kuuakusiliite, Heinäkuu 2012, s. 50-61. Sanoma News.
  64. IL: Ulvilan surmatutkinnan ex-johtajaa epäillään rikoksesta. Helsingin Sanomat, 13.7.201. Sanoma News. Artikkelin verkkoversio Viitattu 13.7.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]