Ultraviolettitähtitiede

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ultraviolettitähtitiede on tähtitieteen osa-alue, jossa avaruuden kohteita tutkitaan sähkömagneettisen säteilyn ultravioletin aallonpituusalueella. Aallonpituusalueeksi määritetetään tavallisesti 10 - 320 nanometriä.[1] Koska ilmakehä ei juurikaan päästä ultraviolettisäteilyä (UV) lävitseen, joudutaan havainnot tekemään avaruuteen, ilmakehän ulkopuolelle, kuljetetuilla havaintolaitteilla.[1] Esimerkiksi Hubble-avaruusteleskooppi tekee havaintoja myös UV-alueella.

Ultraviolettihavainnoilla selvitetään tähtienvälisen aineen kemiallista koostumusta, tiheyksiä ja lämpötiloja sekä kuumien nuorten tähtien lämpötiloja ja koostumusta. UV-havainnot antavat oleellista tietoa myös galakseista.

Ultraviolettikaikkeus näyttää varsin erilaiselta verrattuna näkyvän valonkaikkeuteen. Useimpia tähtiä voi pitää varsin viileinä niiden lähettämän säteilyn suhteen arvioituna. Suurin osa tähdistä lähettää pääosin näkyvää valoa mutta merkittävä UV-säteily on merkki suuremmasta lämpötilasta, mikä on tyypillistä tähdille niiden kehityskaaren alku- ja loppupäässä. Jos voisimme katsoa taivasta UV-valossa näkyvän valon sijaan, useimmat tähdet haalistuisivat näkymättömiin ja nähtäisiin joitakin hyvin nuoria massiivisia tähtiä ja joitakin hyvin vanhoja tähtiä ja galakseja. Linnunradan kaasu- ja tomupivet peittäisivät näkymän sen suunnassa.

Hubble-avaruusteleskooppi ja FUSE ovat olleet merkittävimpiä UV-avaruusteleskooppeja mutta myös luotainraketeilla ja avaruussukkuloilla on tehty UV-havaintoja.

Ultravioletti-avaruusteleskooppeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b A. N. Cox, editor (2000). Allen's Astrophysical Quantities. New York: Springer-Verlag. ISBN 0-387-98746-0.