Ultšat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ultšat (myös ultšit, omakielinen nimitys nani) ovat Venäjällä Habarovskin aluepiirissä asuva tunguusilaista ultšan kieltä puhuva kansa.[1] Heillä on laissa tunnustettu Venäjän vähälukuisen alkuperäiskansan asema.[2]

Asuinalue ja lukumäärä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ultšat asuvat etupäässä Amurin alajuoksulla Habarovskin aluepiirin Ultšan piirissä.[3] Neuvostoliiton vuoden 1989 väestönlaskennassa rekisteröitiin 3200 ultšaa, joista 2700 asui Habarovskin aluepiirissä.[4] Venäjän vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan ultšia oli 2900 henkeä.[5] Habarovskin aluepiirissä heitä oli 2700, joista 2300 asui maaseudulla.[6]

Kieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähes kaikki ultšat osaavat venäjää,[7] kun taas ultšan kieltä puhuu vain 700 henkeä.[8] Tarkempi tilasto kertoo, että Habarovskin aluepiirin ultšista vain alle 400 ilmoitti osaavansa kansansa omaa kieltä.[6]

Käytännössä kansan puhekielenä toimii venäjä, ja vain vanhempi sukupolvi käyttää ultšaa jonkin verran perhepiirissä sekä perinteiseen kulttuuriin liittyvissä yhteyksissä. Vuonna 1990 kieltä varten luotiin kyrilliseen kirjaimistoon perustuva kirjoitusjärjestelmä. Myöhemmin ultšaa on alettu opettaa kouluissa.[9]

Etninen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ultšien lähin sukukansa ovat nanait. Samaan kulttuuripiiriin kuuluvat myös udeget, negidaalit, orotšit, orokit (ultat) ja nivhit, joiden kanssa ultšat ovat osittain sekoittuneet.[3] Seudulle 1850-luvulta lähtien asettuineilla venäläisillä on ollut huomattava vaikutus kansan elinkeinoihin, yhteiskuntaan ja aineelliseen kulttuuriin. 1800-luvun lopussa ultšat käännytettiin muodollisesti kristityiksi.[10]

Elinkeinot ja kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteisiä elinkeinoja olivat miehille kuuluneet kalastus ja metsästys. Naiset hoitivat kotityöt ja saaliin käsittelyn sekä keräsivät erilaisia villikasveja. Perheet olivat yleensä pieniä ja yksiavioisia. Yhteiskuntajärjestelmän perustana oli kyläyhteisö sekä aviosuhteita säädellyt suku. Jokien varsille keskittynyt asutus oli jo vanhastaan kiinteää. Asumuksena toimi yksihuoneinen hirsitalo. Kesäisin perheet muuttivat erämaajärvien ja -jokien rannoille pystytettyihin majoihin. Ruokavalion perustan muodosti kala, jota syötiin keitettynä, paistettuna, kuivattuna ja toisinaan myös raakana. Lisäksi käytettiin lihaa, hylkeenrasvaa sekä juureksia ja heinäkasveja.[11]

Ultšien perinteiseen uskontoon kuului animistinen taivaan, veden, metsän, asuinpaikan ja muiden henkien kunnioittaminen, karhunpalvonta sekä šamanismi. Suullinen kansanperinne käsittää myyttejä, historiallisia tarinoita, satuja, arvioituksia ja sananlaskuja. Taidekäsitöistä korkealla tasolla ovat puun- ja luunleikkaus sekä vaatteiden ja muiden esineiden kirjonta. Seudulle on ominaista erityinen Amurin ornamenttityyli.[12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Narody Rossii: entsiklopedija, s. 366. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  2. O jedinom peretšne korennyh malotšislennyh narodov RF Viitattu 9.7.2011. (venäjäksi)
  3. a b Severnaja entsiklopedija, s. 991. Moskva: Jevropeiskije izdanija, 2004. ISBN 5-98797-001-6.
  4. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 517. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3.
  5. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.1. Natsionalnyi sostav naselenija. Viitattu 9.7.2011. (venäjäksi)
  6. a b Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 13.2. Naselenije korennyh malotšislennyh narodov po territorijam preimuštšestvennogo proživanija KMN i vladeniju jazykami. Viitattu 9.7.2011. (venäjäksi)
  7. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.2. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom. Viitattu 9.7.2011. (venäjäksi)
  8. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo). Viitattu 9.7.2011. (venäjäksi)
  9. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 520, 526. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3.
  10. Narody Rossii: entsiklopedija, s. 367. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  11. Narody Rossii: entsiklopedija, s. 367–368. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  12. Narody Rossii: entsiklopedija, s. 368–369. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]