Ulrich Mühe

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ulrich Mühe
Ulrich Mühe joulukuussa 2005.
Ulrich Mühe joulukuussa 2005.
Syntymäaika 20. kesäkuuta 1953
Syntymäpaikka Itä-Saksan lippu Grimma, Saksi, Saksan demokraattinen tasavalta
Aktiivisena 1979–2007
Kuolinaika 22. heinäkuuta 2007 (54 vuotta)
Kuolinpaikka Saksan lippu Walbeck, Saksi-Anhalt, Saksa
Oikea nimi Friedrich Hans Ulrich Mühe
Ammatti näyttelijä, ohjaaja
Puoliso Annegret Hahn
Jenny Gröllmann (1984–1990)
Susanne Lothar (?–2007)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Friedrich Hans Ulrich Mühe (20. kesäkuuta 195322. heinäkuuta 2007) oli saksalainen näyttelijä.[1] Hän sai Deutscher Filmpreisin parhaan miespääosan palkinnon[2] ja European Film Awardsin parhaimman näyttelijän palkinnon vuonna 2006 kapteeni Gerd Wieslerin roolista Oscar-palkitussa elokuvassa Muiden elämä (Das Leben der Anderen).[3]

Nuoruus ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mühe syntyi 20. kesäkuuta 1953 Grimmassa, Saksissa. Koulun loputtua Mühe kouluttautui rakennustyöläiseksi, minkä jälkeen hän palveli Saksan demokraattisen tasavallan kansanarmeijassa rajavartijana Berliinin muurilla.[4] Palvelus päättyi Mühen saatua vatsahaavan.[5]

Mühe aloitti opiskelun Hans Otto Theaterhochschulessa Leipzigissä vuonna 1975. Hän esiintyi ensimmäisen kerran Henrik Ibsenin näytelmässä Fruen fra Havet (Merenneito) Städtlisches Theaterissa Karl-Marx-Stadtissa (nyk. Chemnitz) vuonna 1979. Myöhemmin hän näytteli Heiner Müllerin Macbethissä Volksbühnessä Itä-Berliinissä.[4]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mühe liittyi Deutsches Theateriin vuonna 1983.[6] Hän näytteli muun muassa näytelmissä Egmont, Peer Gynt[7] ja Nathan der Weise (Nathan Viisas).[5] Hän sai Hamletin roolin sekä Shakespearen näytelmässä että Heiner Müllerin näytelmässä Die Hamletmaschine (Hamletinkone).[7] Vuonna 1984 Mühe näytteli toisen vaimonsa Jenny Gröllmannin kanssa Herman Zschochen elokuvassa Hälfte des Lebens, joka kertoo saksalaisesta runoilijasta Friedrich Hölderlinistä.[4]

Ulrich Mühe ja näyttelijä Johanna Schall pitämässä puhetta Alexanderplatzilla 4. marraskuuta 1989.

Saksojen yhdistymisen jälkeen Mühe jatkoi esiintymistään monissa elokuvissa, televisio-ohjelmissa ja näytelmissä sekä Saksassa että ulkomailla. Vuonna 1992 hän näytteli satiirisessa elokuvassa Schtonk!, josta hän tuli tunnetuksi myös Saksan ulkopuolella. Vakavempia rooleja hän sai elokuvissa Bennyn video (Benny’s Video, 1992), Das Schloss (1996) ja Funny Games (1997),[7][8] jossa hän näytteli vaimonsa Susanne Lotharin kanssa lomamökillään olevaa avioparia, jotka kaksi miestä vangitsee ja pakottaa pelaamaan sadistisia pelejä.[4]

2000-luvulla Mühe näytteli muutamissa natsi-aiheisissa elokuvissa. Hän näytteli Joseph Goebbelsiä elokuvassa Goebbels und Geduldig (2001), tohtori Josef Mengeleä Costa-Gavrasin elokuvassa Amen. (2002) ja olisi näytellyt Klaus Barbieta tulevassa tuotoksessa. Hänen viimeinen elokuvansa oli komedia Mein Führer – Die wirklich wahrste Wahrheit über Adolf Hitler,[7] jossa hän näytteli professori Adolf Israel Grünbaumia, juutalaista teatterikoulun opettajaa, joka elokuvassa palkattiin auttamaan Adolf Hitleriä pitämään uudenvuodenpuheen.[9] Vuonna 2006 Mühe näytteli Barbican Centressä Lontoossa keski-ikäistä toimittajaa Thomas Ostermeierin näytelmässä, joka pohjautuu Sarah Kanen näytelmään Blasted.[4]

Saksassa Mühe tunnettiin hyvin myös tohtori Robert Kolmaarin roolista televisiosarjassa Der letzte Zeuge, jossa hän näytteli 73 jakson ajan vuosina 1998–2007.[7][8] Hän sai roolistaan Beste Schauspieler Serie -palkinnon (suom. Paras näyttelijä televisiosarjassa) Deutscher Fernsehpreisessä vuonna 2005.[10]

Muiden elämä ja myöhempi elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ehkä parhaiten Mühe tunnetaan kapteeni Gerd Wieslerin roolista Florian Henckel von Donnersmarckin vuoden 2006 elokuvassa Muiden elämä (Das Leben der Anderen), joka voitti parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon. Elokuvassa Mühen roolihahmo on Stasin agentti Gerd Wiesler, joka saa tehtäväkseen asettaa itäsaksalaisen näytelmäkirjailija Georg Dreymanin (Sebastian Koch) ja hänen tyttöystävänsä näyttelijä Christa-Maria Sielandin (Martina Gedeck) asuntoon kuuntelulaitteet ja valvoa heidän toimiaan. Wiesler kuitenkin pettyy huomatessaan, että tarkkailun syynä ei ollutkaan valtion turvallisuus, vaan käskyn tarkkailuun antaneen ministerin omat henkilökohtaiset syyt Dreymanin tyttöystävää kohtaan. Mühe sai roolisuorituksestaan Deutscher Filmpreisin parhaan miespääosan palkinnon[2] ja European Film Awardsin parhaimman näyttelijän palkinnon.[3]

Mühe oli jo vakavasti sairas helmikuussa 2007 Oscar-palkintojen jakotilaisuudessa Los Angelesissa, jossa Muiden elämä sai Oscar-palkinnon. Vain tunteja palkinnon saamisen jälkeen Mühe lensi takaisin Saksaan kiirelliseen vatsaleikkaukseen.[11] 21. heinäkuuta julkaistussa saksalaisessa sanomalehdessä Die Weltissä Mühe kertoi vatsasyövästään. Hän kuoli 54-vuotiaana vatsasyöpään 22. heinäkuuta 2007.[12] Hänet haudattiin 25. heinäkuuta äitinsä kotikylään Walbeckiin.[13]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mühe oli naimisissa kolmesti. Hän oli naimisissa dramaturgi Annegret Hahnin kanssa. He saivat kaksi poikaa, Andreaksen ja Konradin.[14] Mühe meni naimisiin vuonna 1984 näyttelijätär Jenny Gröllmannin kanssa.[4] He rakastuivat samana vuonna näyteltyään yhdessä televisioelokuvassa Die Poggenpuhls.lähde? He saivat tyttären, Anna Maria Mühen, joka on myös näyttelijä. Mühe ja Gröllmann erosivat vuonna 1990. Mühe meni naimisiin näyttelijätär Susanne Lotharin kanssa. He saivat kaksi lasta, Sophie Marien ja Jakobin.[14]

Osittainen filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Olle Henry (1983)
  • Hälfte des Lebens (1985)
  • Sansibar oder der letzte Grund (1987)
  • Späte Ankunft (1988)
  • Hard Days, Hard Nights (1989)
  • Sehnsucht (1989)
  • Das Spinnennetz (1989)
  • Rönnes Reise (1990)
  • Schtonk! (1992)
  • Bennyn video (Benny’s Video, 1992)
  • Einfach raus (1992)
  • Sininen on vallan väri (Der Blaue, 1994)
  • Pikku enkeli (Engelchen, 1996)
  • Peanuts – die Bank zahlt alles (1996)
  • Rennschwein Rudi Rüssel (1996)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ulrich Mühe deutsches-filmhaus.de. Viitattu 26.8.2009. (saksaksi)
  2. a b Auszeichnungen 2006 arte.tv. 2.9.2008. Viitattu 26.8.2009. (saksaksi)
  3. a b Ulrich Mühe – Preise film-zeit.de. Viitattu 26.8.2009. (saksaksi)
  4. a b c d e f Ulrich Mühe telegraph.co.uk. 27.7.2007. Viitattu 26.8.2009. (englanniksi)
  5. a b "The Lives of Others" Actor Ulrich Mühe Dies dw-world.de. 25.7.2007. Viitattu 26.8.2009. (englanniksi)
  6. Mühe, Ulrich britannica.com. Viitattu 26.8.2009. (englanniksi)
  7. a b c d e Ulrich Mühe guardian.co.uk. 28.7.2007. Viitattu 26.8.2009. (englanniksi)
  8. a b Ulrich Mühe independent.co.uk. 26.7.2007. Viitattu 26.8.2009. (englanniksi)
  9. van Hoeij, Boyd: preview: Mein Führer - Die wirklich wahrste Wahrheit über Adolf Hitler european-films.net. 14.12.2006. Viitattu 26.8.2009. (englanniksi)
  10. Die Preisentscheidungen 2005 deutscherfernsehpreis.de. Viitattu 26.8.2009. (saksaksi)
  11. Paterson, Tony: Ulrich Mühe, star of 'Lives of Others', dies aged 54 independent.co.uk. 26.7.2007. Viitattu 26.8.2009. (englanniksi)
  12. Stasi-elokuvan tähti Ulrich Mühe kuollut yle.fi. 26.7.2007. Viitattu 26.8.2009.
  13. Ulrich Mühe am Mittwoch beigesetzt ad-hoc-news.de. 25.7.2007. Viitattu 26.8.2009. (saksaksi)
  14. a b Ulrich Mühe myfanbase.de. Viitattu 26.8.2009. (saksaksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]