Ukon kirves

Pohjoismaisia vasaraa esittäviä riipuskoruja esikristilliseltä ajalta.

Papinsaaresta Kuhmoisista löydetty pronssinen Ukonvasara viikinkiajalta, mitä Museovirasto kuvailee Thorin vasaraksi.

Ukon kirves, Ukon vasara, Taaran vasara ja Thorin vasara tarkoittavat esikristillisen ukkosenjumalan asetta tai tällaista symboloivaa korua tai merkkiä. Aseellaan ukkosenjumala muun muassa sai aikaan salamaniskuja ja jakoi oikeutta. Skandinaaveilla ukkosenjumala oli Thor, ja hänellä oli aseena Mjölner-vasara, jota saatettiin kutsua myös nuijaksi tai kirveeksi. Suomessa ukkosenjumala Ukon aseina saattoi olla kirves, miekka, vasara, jousi tai kurikka. Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että kurikka tai vasara on Ukon alkuperäinen ase, koska se on indoeurooppalaisen ukkosenjumalan ase, jota kantaa niin Thor kuin Perkūnaskin. Kurikkaa saatettiin kuvailla kultaiseksi, vasaraa taas vaskiseksi.

Ukon aseena mainitaan myös miekka, mutta tämä on Ukkoa käsittelevien runojen uusinta kerrostumaa. Tulinen miekka voi hyvin Ukon yhteydessä tarkoittaa salamaa. Miekat saapuivat Suomeen varhaisella pronssikaudella, mutta Ukon yhteydessä miekasta alettiin puhua arkeologi Unto Salon mukaan todennäköisesti vasta rautakaudella. Ukko saattoi myös tehdä rautaisten rakeiden sateen.

Alkuperä

Indoeurooppalaisia kieliä luultavasti ainakin osittain puhuneen vasarakirves- eli nuorakeraamisen kulttuurin kiviset vasarakirveet olivat mahdollisesti Ukon ja Thorin aseiden esikuvia, ja myös näiden jumaluuksien arvellaan olevan indoeurooppalaista perua. On mahdollista, että vasarakirveskulttuurin piirissä ukkosenjumalalla uskottiin olevan samanlainen ase. On myös oletettu, että sana vasara olisi alkujaan tarkoittanut juuri vasarakirvestä. Sana vasara on vanha lainasana indoarjalaisista kielistä.

Metallien tultua yleiseen käyttöön kivisten vasarakirveiden ja muiden teroitettujen kiviesineiden alkuperä unohtui, mutta niitä löytyi yhä maasta. Niiden ajateltiin olevan ukkosenjumalan aseita, ukonvaajoja. Tällaisia uskomuksia oli monilla Euraasian kansoilla, muiden muassa kreikkalaisilla ja kiinalaisilla. Vasarakirveitä ja muita maasta löydettyjä kiviesineitä tiedetään nimitetyn Suomessa ukonkirveiksi, ukon nuoliksi, ukonvaajoiksi, ukon nauloiksi, ukon kiiloiksi, ukon nalkeiksi tai vuolimiksi. Varsinkin sateen huuhtomasta maasta paljastuvia teräväreunaisia kiviesineitä pidettiin ukkosen maahan iskeminä ja niiden uskottiin suojaavan ukkoselta tai omaavan muitakin yliluonnollisia voimia.

Asetta esittävät amuletit

Nauhakeraamisen kulttuurin vasarakirves.

Taivaanjumala Perunille omistettuja slaavilaisia riipuksia.

Ainakin merovinkiaikana, viikinkiaikana ja ristiretkiaikana on monien Pohjois-Euroopan kansojen keskuudessa ollut tapana kantaa ukkosen jumalan asetta esittäviä amuletteja, yleensä kaulariipuksia. Niiden avulla on osoitettu kunnioitusta ukkosen jumalalle tai tavoiteltu tämän suojelusta ja apua. Tämän kaltaisista amuleteista tunnetuin lienee Skandinaviasta tunnettu muoto, joka muistuttaa selvästi vasaraa (malli B oheisessa kuvassa) ja jonka on ajateltu kuvaavan Thor-jumalan Mjölner-vasaraa. Myöhäisempi Skandinaviasta tavattu korumuoto (malli C oheisessa kuvassa), muistuttaa sekä vasaraa että kristittyjen yleistä tunnusta ristiriipusta. Siinä lieneekin kristillistä vaikutusta. Tästä mallista on myöhemmin käytetty englanninkielisiä käsitteitä, jotka voidaan kääntää 'suden ristiksi' tai 'lohikäärmeen ristiksi'. Tunnetaan eräs valumuotti, jolla on voitu samalla kertaa tehdä sekä vasarakoru että risti.

Thorin vasarat ja muut viikinki­symbolit eivät siis hävinneet yhtäkkiä kristinuskon myötä, vaan ne elivät rinta rinnan ja ­lopulta sulautuivat kristillisiin symboleihin. Viikingit pitivät oletettavasti kristittyjen ristejä samanlaisina taikakaluina kuin omia vasara­korujaan. Suzdalista Venäjältä on löydetty kampa, joka on koristeltu sekä Thorin vasaroin että kristin­uskon ristein. Puolestaan Islannissa Thorin vasara -kuvio pelkistyi ylösalaisin olevaksi ristiksi, ja sieltä on löytynyt esine, joka voidaan nähdä sekä ristinä että ­Thorin vasarana.

Kirvestä esittäviä amuletteja ovat kantaneet vaatetuksessaan myös latvialaiset, jotka ovat osoittaneet siten kunnioitustaan kirveellä aseistautuneelle Perkons-jumalalle sekä esikristilliset slaavit , joitten vasarariipukset oli omistettu Perunille. Ennen vasaran muotoisten riipusten yleistymistä germaanisia kieliä puhuvat kansat käyttivät Herkuleen nuijan muotoisia riipuksia, jotka oli omaksuttu roomalaisilta.

Suomesta löydetyt A-muodon korut lienee pääosin tehty Suomessa. Näitä on löydetty eniten Varsinais-Suomesta ja Satakunnasta. Tunnetuimmat löydöt on tehty Liedosta, Laitilasta, Köyliöstä, ja Kuusamosta. Köyliöstä löydetyn riipuksen kanssa samassa ketjussa roikkuu myös metallisia torven tai sarven muotoisia esineitä, jotka ovat ehkä olleet samantapainen miehinen ja uhmakas symboli kuin kirveskin. Timo Heikkilän mukaan ne olisivat voineet olla sateen tuottajia, sillä onhan joissakin loitsuissa pyydetty Ukko ylijumalaa työntämään taivaasta torvia, jotka tekevät sateen.

Kalevala Koru valmistaa kahta erilaista edellä kuvatun suomalaisen tyypin mukaista kirvesriipusta, jotka perustuvat arkeologisiin löytöihin. Joidenkin kirvesriipusten yläosassa yläosassa on rakenteita, joita ei osata selittää kirveeseen liittyviksi. Joissakin riipuksissa, kuten Karkusta löytyneessä, nämä rakenteet muistuttavat tyyliteltyä puuta. Timo Heikkilä on ehdottanut, että ne voisivat kuvata maailmanpuuta.

On myös toisenlainen kirveen muotoinen korumuoto, jonka varsi on leveä päinvastoin edellä kuvailluissa kirvesriipuksissa. Näitä tunnetaan paitsi Suomesta, myös Virosta ja Skandinaviasta. Nämä korut ovat yleensä hopeaa, tosin Lapissa on tehty vastaavia myös pronssista. Korutyyppi voi olla peräisin Virosta, ainakin niitä on valmistettu erityisesti Virossa. Kalevala Korun valmistama tällaisen korun jäljennös on nimetty ”Kuusamon kirveeksi” erään löytöpaikan mukaan. Kirves-riipuksille voivat olla sukua myös kuunsirppiä muistuttavat korut, joiden pohjalta Kalevala Koru valmistaa kahta muunnosta nimeltään Kuutar.

Ukon kirves on yksi suomenuskoisten symboleista.

Ukon aseet kansanrunoissa

Skandinaavista tyyppiä noudatteleva nykyaikainen riipus.

Ukon uskottiin aseellaan aiheuttavan paitsi ukonilman, myös auttavan synnytyksessä ja metsästyksessä. Loitsussa Ukkoa pyydetään auttamaan synnytyksessä:

Oi Ukko ylijumala,
Tule tänne tarvittaissa,
Ota kultanen kurikka,
Kätehes oikiahan,
Jolla haittoja hajota,
pihtipuolia porota.

Toisessa loitsussa Ukkoa pyydetään pelottelemaan metsän riistaa ja ajamaan se metsästäjän eteen:

Ukko kultanen kuningas,
Vaari vanha taivahainen,
Ota kultanen kurikka
Tahi vaskinen vasara,
Käy sie korvet kolkutellen,
Metsät synkät sylkytellen.

Samassa roolissa, kurikka kädessä metsästäjää auttamassa, tavataan usein myös metsän haltija Tapio.

Lähteet

• Haavio, Martti: Suomalainen mytologia. Porvoo Helsinki: WSOY, 1967.
• Heikkilä, Timo: Aurinkolaiva: Lemminkäisen myytti ja Ritvalan kultti. Helsinki: Basam Books, 2004. ISBN 952-9842-99-6.
• Heikkilä, Timo: Kalevalan metafysiikka ja fysiikka. Helsinki: Like, 1999. ISBN 951-578-631-2.