Uittoyksikkö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Uittoyksikkö on uittosäännössä määritelty laskennallinen yksikkö, jonka perusteella kustannukset jaetaan yhteisuittoon osallistuvien puutavaran omistajien ja eri puutavaralajien kesken.[1] Eri uittosäännöissä käytetään hyvin erilaisia uittoyksikköjen määräytymisperusteita. Kappaleittain laskettavat puutavarat kuten tukit katsotaan usein paksuudesta riippumatta kukin kappale aina yhdeksi uittoyksiköksi tiettyyn pituuteen saakka. Määrämittaa pidempien tukkien katsotaan olevan puolitoista tai kaksi uittoyksikköä.[2] Määräytymisperusteena voi olla myös puutavaran tilavuus, jolloin yleensä mittayksikkönä on kiintokuutiometri.[1] Lehtipuutukeille lasketaan tavallisesti 50–100 prosenttia suurempi uittoyksikkömäärä. Pinottavaa puutavaraa uittoyksiköiksi määritettäessä lasketaan yksi pinokuutiometri tavallisesti 2,5–4 uittoyksiköksi.[2] Tilavuusyksiköistä johdettuja uittoyksikköjä laskettaessa käytetään usein uittohankaluuskertoimia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Uusi tietosanakirja. Osa 22, palsta 22, hakusana uittoyksikkö. Helsinki: Tietosanakirja oy, 1966.
  2. a b Iso tietosanakirja. Osa 14, palsta 609, hakusana uittoyksikkö. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1938.