Ueno
Ueno (jap. 上野) on Tokion Taitōn erillisalueen kaupunginosa ja yksi Tokion metropolin aluekeskuksista. Uenon kaupunginosa käsittää pitkänomaisen alueen Uenon rautatieaseman, Okachimachin rautatieaseman ja Uenon pääkadun Chūō-dōrin ympäristössä. Aluekeskuksena Uenoon kuuluu huomattavasti laajempi alue, mukaan lukien Uenon puisto ja Shinobazun lampi. Historiallisesti Ueno oli Asakusan ohella Tokion ”alakaupungin” (shitamachi) liike- ja huvialuetta, ja nykyisinkin siellä on runsaasti kauppoja, ravintoloita ja majoitusliikkeitä. Uenon puisto museoineen on merkittävä nähtävyys. Uenon rautatieasema, yksi kaupungin vilkkaimmista, on perinteisesti toiminut porttina Tokion pohjoisosiin ja koko Pohjois-Japaniin. Siellä pysähtyvätkin myös pohjoiseen suuntaavat Shinkansen-suurnopeusjunat.[1][2]
Uenon kaupunginosan pinta-ala on 0,56 neliökilometriä,[3] ja se jakautuu seitsemään osa-alueeseen, jotka on numeroitu Ueno 1-chōme–Ueno 7-chōme. Niissä on yhteensä 3 719 asukasta (marraskuussa 2023).[4] Kaupunginosan väestötiheys on siten noin 6 600 asukasta neliökilometrillä.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ueno sijaitsee Musashinon ylängön eteläreunalla. Tämä ympäröivää maastoa korkeammalle nouseva alue tunnettiin alkujaan myös nimellä Shinobugaoka (忍ヶ岡), kun taas sen eteläpuolinen alava seutu nykyisen Uenon pääkadun (Ueno-hirokōji) tienoilla oli nimeltään Hakamagoshi (袴腰). Paikannimen ”Ueno” (’yläpelto’) historia ulottuu mahdollisesti Kamakura-kaudelle saakka, mutta kiistatta nimi tunnetaan 1500-luvun dokumenteista. Edo-kauden alussa 1500–1600-lukujen vaihteessa alueella sijaitsi Igan provinssin daimion Tōdō Takatoran residenssi.[1][2]
Vuonna 1625 Tokugawa-sotilashallinto perusti Uenoon Kan’ei-jin buddhalaisen temppelin, jonka tehtävänä oli suojella Edoa ja Edon linnaa koillisen suunnasta. Sillä oli siis vastaavanlainen merkitys kuin Enryaku-jin temppelillä Kiotossa. Enryaku-jin temppeliltä on näkymä Biwajärvelle, minkä vuoksi Uenon ylängön vierellä sijainneesta kosteikosta muotoiltiin mukaelma Biwajärvestä, Shinobazun lampi. Kan’ei-jista tuli myös Tokugawa-klaanin hautatemppeli ja Tendai-lahkon päämaja Kantōn seudulla, ja se sai käyttöönsä suuren 1,2 neliökilometrin laajuisen maa-alueen. Temppelille tuotiin Yoshinovuorelta kirsikkapuita, minkä vuoksi Ueno on tunnettu kirsikankukkien katselupaikkana jo Edo-kaudelta lähtien. Alueesta tulikin yksi kaupungin suosituista huvittelu- ja matkailukohteista. Kan’ei-jin ympäristöön rakennettiin sotilasluokan asuintaloja sekä kauppiaiden ja käsityöläisten asuinalueita.[1][2]
Meiji-restauraation yhteydessä käydyssä Boshin-sodassa vuonna 1868 Uenon seutu kärsi pahoja tuhoja, kun Tokugawa-hallintoa ja keisarinvaltaa kannattaneet joukot ottivat yhteen. Uenon taistelussa uuden Meiji-hallinnon joukot tuhosivat yhdessä päivässä Kan’ei-jin temppelille linnoittautuneet Tokugawa-hallinnon Shōgitai-joukot, ja valtaosa temppelistä paloi.[1] Vuonna 1873 temppelin alueelle perustettiin Uenon puisto, yksi maan ensimmäisistä julkisista puistoalueista. Puisto käsittää Kan’ei-jin alkuperäisestä temppelialueesta kuitenkin vain noin puolet. Sinne alkoi jo 1800-luvun lopulla sijoittua tärkeitä kulttuuri-instituutioita ja muita nähtävyyksiä, kuten Tokion kansallismuseo, Tokion taide- ja musiikkikoulut (nykyinen Tokion taideyliopisto) ja Uenon eläintarha. Vuonna 1924 keisarihuone lahjoitti puiston Tokion kaupungille.[5]
Ueno on pitkään toiminut porttina Tokion pohjoisosiin ja Pohjois-Japaniin. Uenon rautatieasema avattiin vuonna 1883, kun rautatielinja Kumagayan kaupunkiin valmistui. Kun pohjoiseen johtava Tōhoku Shinkansen -suurnopeuslinja avautui vuonna 1985, Uenosta tuli sen pääteasema. Toisen maailmansodan jälkeen kaupunginosan suhteellinen merkitys Tokion aluekeskuksena on kuitenkin pienentynyt, kun kaupunki on kasvanut etenkin länteen. Uenon puistoon sijoittuneiden museoiden ansiosta Ueno on tullut tunnetuksi kulttuuri- ja taidealueena. Kaupunginosassa on silti edelleen runsaasti liiketoimintaa. Vilkas rautatieasema on houkutellut puoleensa esimerkiksi hotelleja, ravintoloita ja elokuvateattereita.[2]
Kaupunkikuva ja rakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varsinainen Uenon kaupunginosa käsittää pohjois–eteläsuunnassa pitkänomaisen alueen Uenon rautatieaseman ja sen kautta kulkevan rautatielinjan ympäristössä. Naapurikaupunginosia ovat pohjoisessa Ueno-Sakuragi, Negishi ja Shitaya; idässä Kita-Ueno, Higashi-Ueno ja Taitō; etelässä Akihabara ja Soto-Kanda sekä lännessä Yushima, Ikenohata ja Uenon puisto.[6] Aluekeskuksena Uenon vaikutusalue ulottuu tätä kaupunginosaa laajemmalle.[1]
Ueno on vilkasta keskusta-aluetta, jonne on sijoittunut esimerkiksi ravintoloita, teattereita, hotelleja ja muita liikkeitä. Ueno on osa Tokion historiallista kauppias- ja käsityöläisväestön kaupunginosaa (shitamachi) ja muodostaa edelleenkin yhdessä Asakusan kanssa kansanomaisen viihdealueen. Kaupunginosan läpi Uenon rautatieaseman editse johtaa etelästä Ginzan ja Kandan suunnasta pääkatu Chūō-dōri. Sen varrella toimii esimerkiksi suuri Matsuzakaya-tavaratalo.[1][6]
Uenon ja Okachimachin rautatieasemien välillä kulkee noin 500 metriä pitkä Ameya-yokochō-niminen ostoskatu, lyhyemmin Ameyoko. Kadun nimi tarkoittaa alun perin ’makeisliikekujaa’, mutta nykyisin sen varrella myydään esimerkiksi elintarvikkeita, vaatteita ja kosmetiikkaa. Toisen maailmansodan jälkeen alue tunnettiin mustan pörssin kaupasta, ja se on säilyttänyt rosoisen tunnelmansa.[7][8]
-
Ueno Nakadōri -katu vuonna 1971 -
Uenon kaupunkikuvaa illalla -
Uenon kaupunkikuvaa, Ameya-yokochō-kauppakatu -
Ueno 1-chōmen osa-alue
.jpg)
.jpeg)
.jpg)
.jpg)
Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uenon rautatieasema on tärkeä joukkoliikenteen solmukohta, jota käyttävät Pohjois-Japania palvelevat Shinkansen-suurnopeusjunalinjat: Tōhoku Shinkansen, Jōetsu Shinkansen, Akita Shinkansen, Yamagata Shinkansen, Hokuriku Shinkansen ja Hokkaidō Shinkansen. Asema toimi jonkin aikaa näiden linjojen pääteasemana, kunnes Uenon ja Tokion rautatieaseman välinen Shinkansen-yhteys valmistui. Uenossa pysähtyviä JR Higashi-Nihonin tavanomaisia rautatielinjoja ovat Tōhoku-päälinja, Jōban-linja, Takasaki-linja, Keihin–Tōhoku-linja, Yamanote-linja ja Ueno–Tōkyō Line. Asemalta on vaihtoyhteys myös Tōkyō metron Ginza-linjalle ja Hibiya-linjalle; Keisei-rautatieyhtiön Keisei-Uenon rautatieasema sijaitsee aivan Uenon aseman länsipuolella Uenon puiston sisäänkäynnillä.[1][2][6]
Uenon kaupunginosan eteläosassa sijaitsee Okachimachin rautatieasema, jolla pysähtyvät Keihin–Tōhoku-linja ja Yamanote-linja. Tätä aluetta palvelee myös usea metrolinja: Tōkyō metron Hibiya-linja pysähtyy Naka-Okachimachin asemalla, Ginza-linja Ueno-Hirokōjin asemalla ja Toei-metron Ōedo-linja Ueno-Okachimachin asemalla.[1][2][6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h 日本歴史地名大系 / ブリタニカ国際大百科事典 小項目事典 / 百科事典マイペディア / 世界大百科事典 第２版: 上野 Kotobank. Viitattu 18.11.2023.
- ↑ a b c d e f 日本大百科全書: 上野（東京都） Kotobank. Viitattu 18.11.2023.
- ↑ 平成27年国勢調査 東京都区市町村町丁別報告 台東区 東京都総務局統計部. Arkistoitu 3.11.2022. Viitattu 18.11.2023.
- ↑ 町丁名別世帯・人口数（毎月1日現在）（PDF）令和５年１１月１日現在 台東区. Viitattu 18.11.2023.
- ↑ 百科事典マイペディア / 日本大百科全書 / 世界大百科事典 第２版: 上野公園 Kotobank. Viitattu 22.11.2023.
- ↑ a b c d 日本地図 東京都 台東区 上野６丁目６ Mapion. Viitattu 18.11.2023.
- ↑ Ameyoko japan-guide.com. Viitattu 29.11.2023.
- ↑ Ueno travel guide - from Ameyoko to Ueno Park Tokyo Convention & Visitors Bureau. Viitattu 29.11.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ueno Wikimedia Commonsissa
| |||||||||||||||||
