USS Palmer
| USS Palmer | |
|---|---|
_underway_at_high_speed,_circa_in_late_1918_(NH_1038).jpg) USS Palmer |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Fore River Shipbuilding Company, Quincy, Massachusetts |
| Kölinlasku | 29. toukokuuta 1918 |
| Laskettu vesille | 18. elokuuta 1918 |
| Palveluskäyttöön | 22. marraskuuta 1918 |
| Poistui palveluskäytöstä | upotettu 7. tammikuuta 1945 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 1 191 t |
| Pituus | 95,83 m |
| Leveys | 9,65 m |
| Syväys | 2,79 m |
| Nopeus | 35 solmua |
| Miehistöä | 122 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 x 4" tykkiä 2 x 3" ilmatorjuntatykkiä 12 x 21" (533 mm) torpedoputkea |
USS Palmer (runkonumerot DD-161 ja DMS-5) oli Yhdysvaltain laivaston Wickes-luokan hävittäjä, joka valmistui pian ensimmäisen maailmansodan päätyttyä. Alus muutettiin miinanraivaajaksi, jolloin sen runkonumeroksi tuli DMS-5
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Wickes-luokka
Yhdysvaltain laivasto tilasi aluksen Quincystä Massachusettsista Fore River Shipbuilding Companyltä, missä köli laskettiin 29. toukokuuta 1918 nimettömänä hävittäjä No. 161:nä. Laivastoesikunnan 1. elokuuta 1918 päivätyllä käskyllä alus nimettiin USS Palmeriksi ja alus laskettiin vesille 18. elokuuta kumminaan Robert C. Hilliardin puoliso. Alus otettiin palvelukseen 22. marraskuuta ensimmäisenä päällikkönään R. R. Stewart.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palvelukseen otettaessa alus liitettiin Yhdysvaltain Tyynenmeren laivastoon. Se poistettiin palveluksesta 31. toukokuuta 1922 San Diegossa. Alus makasi ankkuroituna reservissä, kunnes se palautettiin palvelukseen 7. elokuuta 1940.[1]
Alus muutettiin miinanraivaajaksi, jolloin se sai 19. marraskuuta runkonumeron DMS-5. Alus siirtyi Atlantille liittyen Norfolkiin sijoitettuun miinaviirikkö 19:ään suojaamaan Atlantin ja Karibianmeren saattueita. Alus liitettiin 24. lokakuuta 1942 suojaamaan Pohjois-Afrikan maihinnousuun matkannutta Task Force 34:ää, jonka mukana alus saapui Fedalan edustalle 7. marraskuuta. Alus tarkasti alueen miinoista ennen sukellusveneidentorjuntaan siirtymistä. Seuraavana päivänä alus valtasi ranskalaisen troolarin Joseph Elisen sekä kävi tulitaistelun rannikkopattereiden kanssa.[1]
Alus partioi Pohjois-Afrikan rannikolla, kunnes se 12. joulukuuta vapautui operaatiosta palaten suojaamaan Atlantin ja Karibianmeren saattueita. Alus määrättiin Tyynellemerelle ja se siirtyi harjoittelemaan San Diegoon ennen liittymistään Task Force 53:een Pearl Harborissa. Alus lähti 22. tammikuuta 1944 osallistuakseen Kwajaleinin maihinnousuun. Alus oli Marshallinsaarilla 12. helmikuuta saakka laskien poijuja sekä suojaten kuljetusaluksia, jolloin se aloitti saattueiden suojaamisen Pearl Harboriin ja Majuroon.[1]
Palmer saapui 13. kesäkuuta Saipanille kaksi vuorokautta ennen varsinaisia maihinnousujoukkoja raivatakseen miinoja ja myöhemmin alus suojasi kuljetusaluksia maihinnousun alettua. Alus ei osallistunut Filippiinienmeren taisteluun ollessaan suojaamassa saattuetta Eniwetokille, mutta alus palasi Saipanille 22. kesäkuuta ollen alueella 8. heinäkuuta asti.[1]
Alus saapui Guamiin 22. heinäkuuta eli vuorokauden saaren valtauksen jälkeen suojaamaan Apran edustalla olevia kuljetusaluksia viikoksi. Alus palasi Pearl Harboriin, jossa se valmistautui palaamaan Filippiineille. Alus saapui Leytenlahdelle kolme vuorokautta ennen maihinnousujoukkojen saapumista alueelle 17. lokakuuta raivatakseen pääaukon sekä kuljetusalueille varatut alueet. Saatettuaan kuljetusalukset paikoilleen alus teki tarkastusraivauksen Surigaonsalmessa, mistä se palasi Manukseen 23. lokakuuta.[1]
Täydennettyään varastonsa alus lähti osastonsa mukana Manuksesta 23. joulukuuta Lingayeninlahdelle. Keisarillisen Japanin laivaston ja ilmavoimien uhkaamana osasto saapui Lingayeninlahdelle 7. tammikuuta 1945 aloittaen alueen raivaamisen ilmahyökkäyksestä huolimatta. Aluksella tapahtui räjähdys, joka poisti käytöstä vasemman matalapaineturbiinin. Alus aloitti miinanraivauskaluston korjaamisen jättäen paikkansa osastossa. Kolme tuntia myöhemmin kaksimoottorinen pommikone lensi matalalla aluksen yli pudottaen kaksi pommia alukseen. Aluksella syttyi tulipalo, joka uhkasi ammusvarastoja. Alus upposi kuudessa minuutissa, jolloin kaksi miehistönjäsentä sai surmansa ja 38 haavoittui. Lisäksi 26 katosi.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Dictionary of American Naval Fighting Ships (Arkistoitu – Internet Archive)