USS North Carolina (BB-55)
| USS North Carolina | |
|---|---|
 USS North Carolina |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | New York Naval Shipyard |
| Kölinlasku | 27. lokakuuta 1937 |
| Laskettu vesille | 13. kesäkuuta 1940 |
| Palveluskäyttöön | 9. huhtikuuta 1941 |
| Palveluskäytöstä | myyty museoalukseksi 1. kesäkuuta 1960 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 38086 t |
| Pituus | 222,1 m |
| Leveys | 33 m |
| Syväys | 10,1 m |
| Koneteho | 121000 hv (90 MW) |
| Nopeus | 26 solmua |
| Miehistöä | 144 upseeria ja 2195 miehistönjäsentä |
| Aseistus | 9 16"/L45 (410 mm) Mk6 tykkiä 20 5"/L38 (130 mm) DP tykkiä 16 1,1"/L75 (28 mm) ilmatorjuntatykkiä 3 lentokonetta |
USS North Carolina (BB-55) oli Yhdysvaltain laivaston North Carolina -luokan taistelulaiva. Alus on nykyään museoaluksena Wilmingtonissa Pohjois-Carolinassa.
Sisällysluettelo |
Palvelus [muokkaa]
USS North Carolina liitettiin laivastoon huhtikuussa 1941, mutta aluksella todettujen vakavien värähtelyongelmien se ei valmistunut ennen elokuuta eikä se saavuttanut palveluskelpoisuutta ennen vuoden loppua. Vuoden 1942 alkupuoli kului ennen aluksen siirtymistä Tyynelle valtamerelle sotatoimiin.[1]
Alus läpäisi 10. kesäkuuta 1942 Panaman kanavan palvellakseen TF18:ssa yhdessä lentotukialus USS Waspin kanssa. Aluksen ensimmäisenä tehtävänä oli Guadalcanalin ja Tulagin maihinnousujen tukeminen 7. elokuuta, missä alus kuului TF61:n toiseen yksikköön (TU61.2) suojaten TF16:n lentotukialus USS Enterpriseä. Myöhemmin elokuussa se otti osaa Itäisten Salomonien taisteluun.[1]
Syyskuussa USS North Carolina suojasi huoltoreittiä Espiritu Santosta Guadalcanalille osana TF17:ää. Alus vältti 6. syyskuuta sukellusveneen laukaisemat torpedot, mutta 15. syyskuuta yksi kuudesta sukellusvene I19:n laukaisemasta torpedosta tornin No1 kohdalle. Kolme torpedoista osui lentotukialus USS Waspiin sekä neljäs hävittäjä USS O'Brieniin. Taistelulaivaan tuli noin 10 kertaa kuusi metrinen reikä kuutisen metriä vedenpinnan alapuolelle, mistä virtasi alukseen lähes 1000 tonnia vettä. Osuma esti lisäksi tornin liikuttamisen. Aluksen nopeus laski keulapainon ja uppouman kasvun vuoksi 18 solmuun.[2]
Alus raahautui Pearl Harboriin , missä se oli telakalla korjattavana 30. syyskuuta - 17. marraskuuta. Palvelukseen palattuaan alus oli Salomoneilla lukuunottamatta huoltoa Pearl Harborissa maaliskuusta toukokuuhun 1943, jolloin alukselle asennettiin uudistettu tulenjohtojärjestelmä sekä tutkat.[3]
Palvelukseen palattuaan alus suojasi kesäkuussa New Georgian maihinnousua osana TF35.3:a. Se oli syyskuussa jälleen Pearl Harborissa huollettavana, mistä se lähti 10. marraskuuta suojaten USS Enterpriseä, USS Belleau Woodia ja USS Montereytä Gilbertin saarten taisteluihin osana TG50.2:a. Alus oli 8. joulukuuta viiden taistelulaivan ja kahdentoista hävittäjän osastoa, joka tulitti Naurua sekä myöhemmin suojasi USS Bunker Hilliä hyökättäessä Kaviengiin Uudessa Irlannissa.[3]
USS North Carolina oli vuoden 1944 alussa mukana Marshallin taisteluissa osana TG58.2:ssa suojaten lentotukialusosastoa iskettäessä Kwajaleinille ja Roihin. Helmikuussa alus oli samassa osastossa suojaten lentotukialusten iskua Karoliineille Trukiin ja edelleen Saipanille, Tinianille ja Guamille. Alus osallistui 13.-24. huhtikuuta hyökkäykseen Uuden Guinean Hollandiaan sekä 29.-30. huhtikuuta Trukille tehtyyn hyökkäykseen.[3]
Alus tulitti 1. toukokuuta Ponapea ja kesäkuussa se suojasi Saipanin maihinnousua. Filippiinien meren taistelussa alus kuului TG58.7, minkä jälkeen se purjehti Puget Soundiin eikä palannut taistelutoimiin ennen kuin 7. marraskuuta Ulithissa.[3]
Alus osallistui 11. joulukuuta iskuun Luzoniin sekä Filippiiinien Visayasiin TG38.3:n osana. Sama osasto iski vuoden vaihteessa Formosalle sekä Ryukulle tukiessaan Filippiinien sotatoimia. Alus lähti 10. helmikuuta 1945 Ulithista TG58.4:n mukana lentotukialusiskuihin Japanin pääsaarille, jolloin tukialuskoneet iskivät Tokion ja Jokohaman ympäristöön tuettaessa Iwo Jiman taisteluita.[4]
Alus osallistui 19. helmikuuta TF54:n mukana Iwo Jiman tulivalmisteluihin, minkä jälkeen se pysyi alueella tukien sillanpäiden taistelutoimia 22. helmikuuta saakka. Alus oli 14.-23. maaliskuuta TF58:n osana iskettäessä uudelleen Japanin pääsaarille Kyushulle ja Kuren satamaan, minkä jälkeen se suojasi vaurioituneiden lentotukialusten USS Waspin ja USS Franklinin Ulithiin.[5]
USS North Carolina oli huhtikuussa Okinawalla tulituessa osana TG58.2:a ja heinäkuussa TG38.2:n mukana suojasi lentotukialusiskua Japanin pääsaarten kohteisiin. Alus oli syyskuussa Tokion lahdella Japanin antautuessa.[5]
Sotatoimien päätyttyä alus purjehti Yhdysvaltoihin ja se saapui 17. lokakuuta Bostoniin. Alus siirrettiin New Yorkissa telakalle huollettavaksi, minkä jälkeen se palveli merisotakoulun koululaivana. Alus poistettiin palveluksesta 27. kesäkuuta 1947 New Yorkissa ja se poistettiin laivastoluettelosta 1. kesäkuuta 1960. USS South Carolina myytiin 6. syyskuuta seuraavana vuonna, minkä jälkeen se siirrettiin North Carolinaan museoalukseksi. Alus merkittiin museoalukseksi 29. huhtikuuta 1962 Wilmingtonissa, missä se on tänäkin päivänä.[5]
Lähteet [muokkaa]
- Whitley M J: Battleships of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X. (englanniksi)
- Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
Viitteet [muokkaa]
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Historic Naval Ships Association - USS North Carolina (englanniksi)
