USS Monterey (CVL-26)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
USS Monterey
USS Monterey
USS Monterey
Aluksen vaiheet
Rakentaja New York Shipbuilding Corporation, Camden, New Jersey
Kölinlasku 29. joulukuuta 1941
Laskettu vesille 28. helmikuuta 1943
Palveluskäyttöön 17. kesäkuuta 1943
Palveluskäytöstä 16. tammikuuta 1956
Tekniset tiedot
Uppouma 11000 t
Pituus 189,7 m
Leveys 21,8 m (vesiraja)
33,27 m (kokonaispituus)
Syväys 7,9 m
Koneteho 100000 hv
Nopeus 31,6 solmua
Miehistöä 1 569
Aseistus 30 x lentokonetta
26 x Bofors 40 mm -ilmatorjuntatykkiä
20 x Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkiä

USS Monterey (runkonumero CVL-26) oli Yhdysvaltain laivaston Independence-luokan lentotukialus, joka palveli toisessa maailmansodassa.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus tilattiin New York Shipbuilding Corporationilta Camdenista New Jerseystä Cleveland-luokan kevyenä risteilijänä USS Dayton (CL-78). Sen köli laskettiin 29. joulukuuta 1941. Alus päätettiin muuttaa 27. maaliskuuta 1942 lentotukialukseksi runkonumerolla CV-26 ja se nimettiin 31. maaliskuuta USS Montereyksi.

Alus laskettiin vesille 28. helmikuuta 1943 kumminaan rouva P. N. L. Bellinger ja se otetiin palvelukseen 17. kesäkuuta 1943 ensimmäisenä päällikkönään Lestor T. Hundt. Alus luokiteltiin 15. heinäkuuta uudelleen kevyksi lentotukialukseksi runkonumerolla CVL-26.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pian koeajojen päätyttyä alus lähti Philadelphiasta läntiselle Tyynellemerelle. Se saapui Gilbertinsaarille 19. marraskuuta 1943 osallistuen Makinin varmistamiseen. Alus osallistui Kaviengille tehtyihin iskuihin 25. joulukuuta TG37.2:n mukana ja se tuki Kwajaleinin ja Eniwetokin maihinnousuja aina 8. helmikuuta 1944 saakka. Alus liitettiin opertaatioista vapauduttuaan TF58:aan, jonka mukana se osallistui Karoliineille, Mariaaneille, Uuden-Guinean pohjoisrannikolle ja Boninille tehtyihin iskuihin helmikuusta heinäkuuhun. Ajanjaksoon kuului lisäksi Filippiinienmeren taistelu 29.-30. huhtikuuta.[2]

Alus lähti vapauduttuaan taistelutehtävistä huollettavaksi Pearl Harboriin, josta se lähti paluumatkalle 29. elokuuta. Aluksen lentokoneet iskivät Wakelle 3. syyskuuta, jonka jälkeen alus liittyi TF38:aan osallistuen iskuihin Etelä-Filippiineille ja Tyukyu-saarille. Lokakuusta joulukuuhun alus oli Filippiineillä tukien Leyten ja sitten Mindoron maihinnousua. Joulukuussa alus joutui pyörremyrskyyn, jolloin kannella olleet koneet riistäytyivät irti vaijereistaan sytyttäen tulipaloja. Alus saapui Bremertoniin huollettavaksi tammikuussa 1945. Huollosta vapauduttuaan se liittyi TF58:aan, jonka mukana se osallistui Okinawan maihinnousun tukemiseen. Aluksen lentokoneet iskivät muun muassa Nansei Shotolle ja Kyushulle 9. toukokuuta - 1. kesäkuuta. Aluksen koneet iskivät 1. heinäkuuta - 15. elokuuta Honshulle ja Hokkaidolle.[2]

Alus lähti Japanin vesiltä 7. syyskuuta ja se saapui New Yorkiin 7. lokakuuta. Alus liitettiin Magic Carpetiin ja se teki useita matkoja Napolista Norfolkiin. Alus poistettiin palveluksesta 11. helmikuuta 1947, jolloin se siirrettiin Atlantin reservilaivaston Philadelphian osastoon. Korean sodan alkaessa alus palautettiin palvelukseen 15. syyskuuta 1950. Se lähti Norfolkista 3. tammikuuta 1951 Pensacolaan Floridaan, jossa alus palveli seuraavat neljä vuotta laivaston koulutusaluksena kouluttaen tuhansia laivastonlentäjiä.[2]

Alus osallistui 1.-11. lokakuuta 1954 Hondurasissa tulvan uhrien pelastamiseen. Se lähti Pensacolasta 9. kesäkuuta 1955 palatakseen reservilaivastoon. Alus poistettiin palveluksesta 16. tammikuuta 1956 ja se luokiteltiin 15. toukokuuta 1959 AVT-2:ksi ollen edelleen ankkurissa Philadelphiassa. Alus myytiin romutettavaksi toukokuussa 1971.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]