USS Liberty (AGTR-5)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kuvaa Yhdysvaltain laivaston Belmont-luokan tukilaivaa (elektroninen sodankäynti). Muita samannimisiä aluksia, katso USS Liberty.
USS Liberty
USS Liberty
USS Liberty
Aluksen vaiheet
Rakentaja Oregon Shipbuilding Corporation, Portland, Oregon
Kölinlasku 23. helmikuuta 1945
Laskettu vesille 6. huhtikuuta 1945
Palveluskäyttöön 4. toukokuuta 1945
Tekniset tiedot
Uppouma 7725 t
Pituus 139 m
Leveys 18 m
Syväys 7 m
Nopeus 16 solmua
Miehistöä 358
Aseistus aseeton

USS Liberty (ATGR-5) oli Yhdysvaltain laivaston Belmont-luokan tukilaiva, joka oli erikoistunut elektronisten tiedustelutietojen keräämiseen. Alus joutui itäisellä Välimerellä Israelin ilmavoimien ja Israelin armeijan torpedoveneiden hyökkäyksen kohteeksi 8. kesäkuuta 1967. Hyökkäyksen seurauksena 34 miehistön jäsentä sai surmansa ja 171 haavoittui.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Belmont-luokka

Maritime Commission tilasi Oregon Shipbuilding Corporationilta Portlandista Oregonista V2-S-AP3 tyyppisen rahtialuksen SS Simmons Victoryn. Sen köli laskettiin 23. helmikuuta 1945. Alus laskettiin vesille 6. huhtikuuta kumminaan Kenneth L. Cooperin puoliso ja se luovutettiin tilanneelle Maritime Commissionille 4. toukokuuta.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan viimeisinä kuukausina alus kuljetti rahtia Coastwise Linen lipun alla. Alus teki yhdeksän matkaa Korean rannikolle 18. marraskuuta 1950 – 23. joulukuuta 1952 kuljettaen materiaalia Yhdysvaltain Koreassa oleville joukoille.[1]

Simmons Victory siirrettiin 1958 Kansalliseen reservilaivastoon ja se ankkuroitiin Puget Soundiin Olympiaan Washingtoniin. Yhdysvaltain laivasto lunasti aluksen helmikuussa 1963 ja se siirrettiin Willamette Iron and Steel Corporationille Oregonin Portlandiin muutettavaksi tieteellis-tekniseksi tutkimusalukseksi. Alus nimettiin telakalla 8. kesäkuuta uudelleen USS Libertyksi runkonumerolla AG-158. Sen runkonumeroksi vaihdettiin 1. huhtikuuta 1964 ATGR-5. Alus otettiin palvelukseen Bremertonissa Washingtonissa 30. joulukuuta 1964 ensimmäisenä päällikkönään Daniel T. Wieland.[1]

Bremertonissa tehdyn varustamisen jälkeen alus siirtyi Norfolkiin, jonne se saapui 23. helmikuuta 1965. Alus liitettiin 8. apulaivueeseen (engl. Service Squadron 8) ja sille asennettiin elektronisen sodankäynnin laitteistoja sekä uusi viestintäjärjestelmä. Huhtikuun ja toukokuun alun alus oli koeajoissa sekä koulutettavana Guantanamonlahdella Kuubassa.[1]

USS Liberty lähti 15. kesäkuuta Norfolkista Afrikan länsirannikolle, jossa se suoritti tutkimuksia Kanariansaarilta aina Hyväntoivonniemeen saakka. Palattuaan Yhdysvaltain itärannikolle 22. lokakuuta Norfolkiin sen koulutusta jatkettiin, kunnes se lähti jälleen 4. tammikuuta 1966 Afrikan rannikolle. Alus teki vuoden 1966 elokuuhun mennessä vielä toisen purjehduksen Afrikan rannikolle ja se lähti neljännelle purjehdukselleen 1. marraskuuta.[1]

Israelin ilmavoimien hyökkäys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Usslibertyinsignia.jpg

USS Liberty lähti 2. kesäkuuta 1967 Rotan laivastotukikohdasta Espanjasta asemapaikkaansa Siinain rannikolle noin 13 mailia El Arsihista, jonne se saapui 8. kesäkuuta. Sen tehtävänä oli tarkkailla radioliikennettä Israelin käydessä kuuden päivän sotaa Arabimaita vastaan.[1]

Liberty oli selvästi tunnistettavissa yhdysvaltalaiseksi alukseksi, eikä sillä pitänyt olla mitään vaaraa joutua hyökkäyksen kohteeksi. Aamulla klo 9.00 Israelin C-47 Dakota tiedustelukone lensi rannikolta Libertyn ylle kiertäen tämän kolme kertaa. C-47 Dakota kuvasi Libertyn ja piti jatkuvaa radioyhteyttä lähellä olleisiin Israelin Dassault Mirage III -suihkuhävittäjiin. Israel lähetti lentokoneita usean tunnin ajan tarkkaillakseen Libertyä. Miehistö kertoi, että jotkin koneet lensivät niin läheltä, että lentäjien kasvot saattoi erottaa. Kello 14.00 kolme Israelin ilmavoimien Mirage III -suihkuhävittäjiä lähestyi rannikolta. Hävittäjät saavuttivat Libertyn hetkessä alkaen tulittaa puolustuskyvytöntä alusta ohjuksin, konetykein ja palopommein koko laivan kyljen mitalta tuhoten radiohuoneen ja -antennit. Hävittäjät lensivät aluksen yli useita kertoja tulittaen, jolloin useimmat aluksen komentosillalla ja kannella saivat surmansa välittömästi.

Torpedointi ja apujoukot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Libertyn vaurioita

Hävittäjien poistuttua Libertyllä vallitsi täysi kaaos. Miehistö sammutti tulipaloja ja malttinsa säilyttäneet yrittivät hoitaa loukkaantuneita. Mirage III -hävittäjien ammuttua aluksen Yhdysvaltain lipun riekaleiksi miehistö nosti välittömästi ylisuuren lipun näkyvälle paikalle. Noin 20 minuuttia hävittäjien poistuttua paikalle saapui kolme Israelin laivaston torpedovenettä, jotka avasivat tulen Libertyä vastaan torpedoiden tämän vesirajan alapuolelle suuren reiän. Libertyn radiomiehet pystyttivät hätävara-antennin ja saivat Israelin radiohärinnästä huolimatta yhteyden Yhdysvaltain 6. laivaston lentotukialuksiin USS Americaan ja USS Saratogaan, jotka olivat lännempänä Välimerellä. Lentotukialukset lähettivät suihkuhävittäjiä Libertyn avuksi, jotka istuva presidentti Lyndon B. Johnson jostain syystä komensi takaisin ennen kuin ne ehtivät Libertyn avuksi. Lopulta Israelin laivasto veti torpedolaivansa takaisin siinä toivossa, että Liberty uppoaisi. Libertyn sisään tulvi vettä, mutta se pysyi pinnalla. Miehistö sai Libertyn moottorit käyntiin ja se suuntasi länteen kohdaten Yhdysvaltain laivaston hävittäjän USS Davisin. Pahoin vaurioitunut Liberty saatiin lopulta Maltaan satamaan.

Tapahtuman jälkipuinti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaurioitunut Liberty

Hyökkäyksessä tai siinä saamiinsa vammoihin kuoli 34 ihmistä ja 170 haavoittui. Kuolleiden ja haavoittuneiden joukossa oli muun muassa yhdysvaltalaisia kryptologeja. Israel tarjosi Yhdysvalloille anteeksipyyntönsä seuraavana päivänä. Israelilaisten sotilasjohtajien mukaan he olivat erehtyneet laivasta, ja luulleet hyökänneensä egyptiläistä kuljetusalusta vastaan.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]